Ihan rauhassa sain päivitellä kotisivujani, integroisin valokuvaaja-sivuilleni tapahtumakalenterin http://www.johannaamnelin.net/contact.html ja sitten lisäsin 3 suosikkikuvaa galleria-sivulle http://www.johannaamnelin.net/gallery.html.
Eilen kyselin maksusitoumusta Nepsyvalmentajalle, joka siis on esim ADD-aikuisille tarkoitettua arkiasioiden hoitamiseen liittyvää valmennusta
Tässä kopsattu kuvaus siitä
Neuropsykiatrisen valmentajan tehtävänä on toimia valmentajana henkilöille, joilla on toiminnanohjauksen taitojen vaikeuksia tai neuropsykiatrinen oireyhtymä.Ärsytti kun se nainen sanoi mulle puhelimessa, että no hän kyselee tiimiltä. Tämähän kuuluu Käypä hoitosuositukseen... Noh.. Toivotaan parasta..
Neuropsykiatrisen valmennuksen tavoitteena on tukea eri-ikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien henkilöiden arjen- ja elämänhallinnan taitojen sekä uusien myönteisten toimintatapojen kehittymistä ja samalla myönteisen elämänpolun rakentumista.
Neuropsykiatrista valmennusta voidaan toteuttaa onnistuneesti ratkaisukeskeisin menetelmin. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa antaa valmentajalle kannustavia, konkreettisia käytännön työkaluja erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin, motivointiin, innostamiseen ja ongelmien ratkaisuun.
Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskeisimmät teemat ovat voimavarakeskeisyys, myönteisyys, asiakaslähtöisyys, arvostava vuorovaikutus, myönteiset tunteet, huumori ja luovuus. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa pyritään ohjaamaan asiakasta ongelmakeskeisestä ajattelusta, puheesta ja toiminnasta ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun, puheeseen ja toimintaan.
Syiden ja syyllisten etsimisen sijaan ratkaisukeskeisten menetelmien avulla keskitytään asiakkaan aikaisempiin onnistumisiin ja piilevien voimavarojen käyttöönottoon sekä myönteisten tunnekokemusten lisäätymiseen.
Neuropsykiatrinen valmentaja toimii myös tukijana asiakkaan tukiverkostoissa ja voi osallistua moniammatilliseen työryhmään asiakkaan kanssa.
Valmennuksen tulee kestää vähintään 6kk, mutta monesti se kestää yli vuoden jos asiakkaalla on monenlaista hankaluutta. Tapaamisia 1-2 krt/kk, sovitaan asiakkaan tarpeiden mukaan. Yhden tapaamiskerran kesto 1 tunti. Valmennus tapahtuu asiakkaan kotona tai hänen toivomassaan muussa ympäristössä.
Valmennuksen hinta 90e+alv/tapaamiskerta
Tsekkailin eilen sivujeni trafiikkia ja selkee piikki oli eilisessä, aika moni oli heittänyt Googleen mun nimen ja tullut kattelemaan sekä valokuvaus-sivuja et Ateljee Amnelinin sivuja, aika jännää :)
Hyppäys toiseen aiheeseen:
Olisin niin mielelläni tavannut Meeri Koutaniemen, mahtaakohan hän tulla tänään paikalle? Luin juuri hänestä kirjoitetun artikkelin Me Naiset lehdestä ja huomasin, että häntäkin on kiusattu koulussa. Harmittaa, että (koulu)kiusaaminen on niin hitsin yleistä. Tuntuu kuin jokainen ois joskus ollut kiusattu :( Mä koen, että muakin kiusattiin ajoittain, ainakin ala-asteella. Joskus pelotti kulkea koulumatkaa jos tietyt pojat sattui olemaan siellä. Joskus iltasella discossa nämä pojat vois tulla jopa potkimaan tai muuta. Myös sanallista haukkumista oli aika usein. Muistan, että myös itse joskus kiusasin. Piirsin pilakuvia yms.
Millähän konstilla lapset (ja aikuiset) sais ymmärtämään kuinka paljon kiusaaminen vaikuttaa, siihen hetkeen, että myöhempään elämään? Tuntuu, kuin mikään valistus ei asiaan auta :( Ihminen on niin pirullisen ilkeä otus :(
Takas alkuperäiseen aiheeseen:
Tänään tulee varmasti kans jännä päivä, meen tytön kans kolmeksi Helsinkiin ja annan haastattelun Iltalehden Ilona liitteeseen joka tulis ulos ilmeisesti 25. pvä lauantaina, sitten hengaillaan tovi siellä kunnes hiukan ennen kuutta meen valmistelemaan Rakel Liekin kanssa, et mitä hän multa siin lavalla sit kysyy ja kuudelta sit alkaa avajaiset Jaa salaisuus kampanjalle osotteessa Erottaja 7, että sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät kattomaan kun pullero nousee lavalle hahahahaha :D
Eilen sain sen verran mun jäätynyttä päätni liikkeelle, että kävin kastelemassa mun istutukset, ne olikin jo vähän kuivahtaneet. Eilinen tsemppaus kyllä tyhjensi pään aika hyvin, kotiin päästyäni tuojotin vaan tietokoneen ruutua enkä päässyt mihinkään eikä mikään ajatus päässä kulkenut, tyhjää vaan.
Oon kuullut vastaavaa myös muilta joilla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta tällasta, että tuollaset ihmisten tapaamistilanteet vetää ihan väsyneeksi ja tyhjäksi olon.
Niin, hyppäys viel sinne mitä mä eilen pohdiskelin, siitä vaikenemista väkivallasta etenkin perheväkivallasta ja just se, että vaikenemalla oikeastaan vaan suojelee tekijää, koska sitähän se on jos niitä asioita ei tuo julki. Mä en ainakaan halua suojella mun pahoinpitelijää, ei hänkään ole suojellut mua itseltään sillon kun oltiin yhdessä. Se että sanoo lääkärillä esim että kaaduin vauvan vaippaan niinkun minä oon kerran sanonut kun menin päivystykseen leuka pois sijoiltaan eräänä aamuyönä, kun lapseni isä vetäsi kyynerpäällä mua leukaan kun koitin herätellä vauvaa hoitamaan, niin tekijän suojeluahan se on että lääkäreille valehtelee! Miks ihmeessä sitä haluaa suojella sitä joka tekee toiselle pahaa? Mikä siinä on että ennemmin suojelee pahantekijää kun tuo asian julki?
Se on se häpeä. Millä ihmeellä siitä häpeästä pääsis?
Asiasta uimarenkaaseen:
Päätin ladata taas mun "Kuvia ja ajatuksia" kirjat PDF:inä mun sivuille. Niitä voi katsoa täällä:
Mä haluaisin tehdä oikein ison Kuvia ja ajatuksia kirjan, silleen oikein myyntiin, mulle on sanottu, että mulla on tässä ihan selkee oma konsepti ja tyyli, mutten oikein tiedä mitä kautta sellanen projekti lähtis liikkeelle ja paljonko sellanen maksais. Enkä tiä sitäkään kiinnostaako ketään tuon tyyppiset kirjat ees ollenkaan :(
Ne on vähän tollasta ihmisraunio-meininkinä, ehkä se ei ole riittävän iloista ja positiivista massoille..
Jahas, poika alkaa vissiin heräilemään, johan kello onkin 6.30, pitää mennä aamupuuhiin, palataan taas asioille myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti