Ensinnäkin, vankila on ihan oma maailmansa, samaten se porukka missä ihminen pyörii ennen kun joutuu sinne vankilaan, siellä ajatusmaailma ja luonne muovautuu ihan erilaiseksi, on esitettävä ehkä kovempaa kun on ja brutaalimpaa jne.
Kun joku toimittaja tai tutkija tulee kyseleämään tuollaseen tutkimukseen asioita niin niitä ehkä jopa vielä liiotellaan, koska sä oot kovis, oot KOVIN mitä maa päällään kantaa, oot vankilassa, on pidettävä yllä imagoa joka näkyy sinne siviiliin asti, on oltava PELOTTAVA, et sä sillon vastaa totuudenmukaisesti, että joo kyllä mä tunnen empatiaa ja sen sellasta.
Mun mielestä psykopaatiksi tai muuksi luokittelu tuollasten tutkimusten perusteella on ihan huuhaata, tai ainakin väittää ettei psykopatiasta voi parantua.
Kuka sen tietää voiko vai eikö voi? Onko arvoisa tutkija ollut itse joskus psykopaatti? Vähän samalla tavalla vois mennä teurastamoon ja tehdä tutkimuksen, että kaikki eläimet kuolee ennenaikaisesti,hmm, kyllä, kun ovat sinne joutuneet, mutta kuolisiko ne ennen aikoijaan vapaava, ei varmasti edes murto-osa! ;) Onko tutkittu montakin sellasta henkilöä joka on ollut aiemmassa elämässään esim väkivaltarikollinen ja sitten muuttanut elämäänsä ja sitten on tutkittu paljonko se vielä omaa psykopaattisia piirteitä? En oo yhteenkään tuollaseen tutkimukseen törmännyt, miksi, koska ne ei ole kiinnostavia, niillä ei voi lokeroida ihmistä, ja sitten tutkijoiden väitteet että psykopatiasta ei voi parantua kumoutuis. Samaten ihmetyttää muoti-ilmiö narsismiin liittyvä väite, että narsisti ei koskaan parane. Olen lukenut artikkelin entisestä narsistista joka parantui.
Mä kyllä väitän, että kaikesta voi parantua jos vaan haluaa ja jos saa siihen ympäristöltään mahdollisuuden. Vankilassa muuttuu vangiksi, sitä on taviksen vähän vaikeaa ymmärtää, siellä eletään rooleissa, ei siellä voi näyttää tunteellisia puoliaan, siellä tulee "syödyksi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti