ADHD-diagnoosin saaneella voivat pyykit jäädä loppupäiväksi koneeseen, kun ripustettavasta villasukasta tulee mieleen järjestämistä odottava sukkakori.

Todella hyvä artikkeli AD(H)D:läisen arjesta
http://www.vaasanylioppilaslehti.fi/ilmiot/2507/kun-paassa-on-armeijallinen-ajatuksia/

”Päädyin hakeutumaan tutkimuksiin itse 26-vuotiaana. Eteeni sattui erityisesti naisille suunnattu ADHD-testi, jota aloin ensin puoliksi vitsinä tehdä. Sen tulokset hämmensivät: miten testin tekijät tietävät kaiken tämän minun elämästäni? Minua oli jo hoidettu masennuksen ja ahdistuksen takia, ja vaikka hoito oli auttanut jaksamaan päätoimista opiskelua, tuntui, ettei jokin ole kohdallaan. Lopulta sain diagnoosin tarkkaavaisuushäiriöstä ilman ylivilkkautta.

Mulla on sama diagnoosi..

On oikeastaan käsittämätöntä, miten kukaan ei ollut aikaisemmin epäillyt mitään. Tietyt ongelmat ovat olleet nähtävissä jo ihan lapsesta asti. Pärjäsin koulussa, mutta olin huolimaton. Unohtelin kirjat kouluun tai kotiin, eikä kyse ollut siitä, ettei koulu innostaisi. Olin kiinnostunut kaikesta, mutta minulla esimerkiksi ajautui helposti kaaokseen sekä koulun pulpetti että oma huone ja myöhemmin aikuisena asunto. 

ADHD ei vaikuta älykkyyteen, vaan se vaikeuttaa älyllisen potentiaalin hyödyntämistä, koska toiminnanohjauksen haastavuus vaikeuttaa muistiinpainamista, tehtävään keskittymistä ja sen loppuunsaattamista. Kun yhden ajatuksen pitäisi kulkea pisteestä a pisteeseen b, huomiosta kilpailee kuusi muuta ajatusta. Jos hyvin käy, se yksi tietty ajatus pääsee päämääränsä, mutta joskus voi olla niin, ettei enää edes tiedä, mikä piste a oli. Esimerkiksi pyykkien ripustaminen hankaloituu huomattavasti tämän vuoksi, kun saattaa saada ripustettua osan ja mieleen tulee sukista jotain muuta, johon harhautuu tuntikausiksi. Voi myös upputua ylikeskittyneesti johonkin niin järjettömästi, että siinä unohtuu kaikki muu syömisestä lähtien. Tuntuu, että sen kaiken aktiivisuuden purkamiseen ja ideoiden toteuttamiseen tarvitsisi useamman ihmisen. 

Elämän eri osa-alueiden hallitseminen tuntuu mahdottomalta, kun jo pelkästään opinnot ja arkipäivästä selviäminen imee energiaa niin paljon. On ollut vaikeaa selittää muille, miksi en selviä siivoamisesta, mutta pärjään koulussa helposti ysin oppilaana, samalla kun unohtelen puolet tavaroista ties minne. Olen kaikesta huolimatta suoriutunut korkeakouluopinnoista, mutta silti tunne siitä, ettei saa kaikkia kykyjään käyttöön, on turhauttava. Siinä missä muut harrastavat, käyvät töissä opintojen ohessa ja pitävät yllä ihmissuhteita, itse ei vaan jaksa, mistä olen tuntenut paljon syyllisyyttä. Olenko vain niin tyhmä, laiska ja huono ihminen, että mikään ei suju sen vuoksi? Tällaisten ajatusten vuoksi monilla on ADHD:n liitännäisenä masennus, etenkin jos diagnoosin saa vasta aikuisena. 

Vaikka ADHD:hen liittyvät ongelmat vaikuttavatkin elämääni, eivät suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ole muuttuneet. Diagnoosin saaminen oli valtava helpotus. Nyt on mahdollista keksiä keinoja, miten saada asiat toteutettua, eikä vaan jäädä vellomaan saamattomuudesta johtuvassa syyllisyydessä. Hyvin konkreettisesti arjen ongelmiin pureutuvasta ADHD-valmennuksesta on ollut paljon apua. 

Kuulostaa niin tutulta..