perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ei voi koskaan menestyä missään jos pelkää pientä stressiä

Pohdin tässä kuinka tyytyväinen olen Pulssin ikkunaan tuleviin näyttelykuviin.
Yhteistyökumppanini Audia teki mahtavaa työtä mun suurennosten kanssa, värit ja materiaali ovat ihania <3 Aivan ihania <3
Olen ihan ihmeissäni vieläkin, miten täsmälleen saman väriset kuvat on kun mun koneella! Aikaisemmin värikuvien suurennokset ovat olleet hiukan yllätyksellisiä, kun mulla ei ole ollut oikeaa näytön kalibrointilaitetta, nyt on ja kyllä se ostos kannatti!
Pelotti odotella suurennoksia kotiin, kun mietin, että millekkä ne mahtaa näyttää ja ovatko värit onnistuneet ja olihan ne, olen siis osannut kalibroida näyttöni oikein JIHHUUU <3 Mulla on siis Spyder pro 4 ja tulos on mahtava <3 Värit ovat täsmälleen samat kuin koneella ja kuvasetistä tuli aivan ihana, mä haluan ison omakotitalon nyt heti minne voisin ripustaa itselle kaikki noi ihanat kuvat! :D
Enää ei tarvitse jännitellä mitä sieltä painosta tulee, sieltä tulee juuri sitä mitä tilaankin, hyvä minä, että raaskisin laittaa 150e kiinni tuohon pieneen vempaimeen <3


Hain tähän näyttelyyn vähän sellaista utuista ja samalla vanhahtavaa värimaailmaa, sellaista mitä voisi kuvitella haalistuneissa kotialbumikuvissa näkevän, en kellertävää kuitenkaan, mutta sellaista "muistojen väriä", onhan näyttelyn nimikin "Muistellaan kesää". Näyttelyssä on 47 kuvaa niin, että samaa aihetta on aina 4-5 kuvan ryhmä. Halusin ottaa paljon vaihtelevia aiheita mukaan koska en halua väsyttää katsojaa toistamalla monta kymmentä kappaletta samasta aiheesta. Kesäteema ja utuinen haalistunut värimaailma nitoo yhteen tämän setin silti riittävän hyvin. Kuvien yhteyteen tulee myös pieniä mietelauseita, näistä suurin osa on mulla vielä keksimättä, eipä tässä mikään kiire tule, keskiviikkona on ripustus ;)

Kuvat ovat pidettyjä, sen todistaa se, että super-nirso tyttäreni olisi vienyt useimmat niistä käsistäni jo paketteja avatessamme eilen ja äitini halusi myös varata itselleen useita. Ilman rahaa on kuitenkaan turha tulla "ostoksille" mun shoppiin, sillä etukäteismyynnillä on tarkoitus kattaa näyttelykuluja joista vähäsen vielä uupuu, eli mikäli joku setin kuvista kiinnostaa edullisempaan hintaan niin laita viestiä mulle Facebookissa taikka sähköpostilla info at ateljeeamnelin.fi kaikki näyttelyn kuvat ovat nähtävillä täällä ja etukäteen sotettaessa hinta on 80e kpl sis alv 10e, näyttelyn alettua tai sen jälkeen ostettaessa kuvat ovat A3 koko 140e ja A2 koko 280e ja voin luvata että nämä menevät kaupaksi kyllä :)



Turhaan siis hikoilin näyttelyn takia, siitä tulee loistava <3 Tai en siis suinkaan turhaan, hyvä etten kelpuuttanut ekaa enkä tokaa enkä kolmatta enkä neljättä aihemaailmaa ja puljasin kuvia lähes yötä päivää kaksi kuukautta ja stressasin päivät ja yötä ja itkin ja olin useaan kertaan vähällä luovuttaa vaikka tiesin, että luovuttaminen ei tule kyseeseen, olenhan Amnelin, enkä luovuta ikinä!

Jos haluaa menestyä jossakin ei saa pelätä pientä stressiä ja painetta. Jos lopettaa heti kun menee hiukan vaikeaksi, ei kyllä saavuta mitään suurta ikinä. Hyvä minä, hyvä, että kestin stressin. Olen lomani ansainnut kyllä :)





Voihan persettä; pienoinen akvaariokatastrooffi!

Vaihdoin tuossa taannoin vettä, ja samaan tapaan kun aina ennekin, rutiinilla, letkulla vanhaa vettä ikkunan alle kukkapenkkiin ja letkulla uutta vettä tilalle, vaan kun mun täyttöletkuni onkin kesällä ulkona, tottakai, enkä tajunnut, että letkussa maannut vesi voi olla huonoa, vaan laitoin suoraan akvaarioon vaan ja nyt 2 kalaa on kadonnut, kuolleet luulisin :( Ystävältäni Jonnalta saatu koiras miekkapyrstö ja yksi pohjalla uiva Hevosenpää-kala, mikä lie olikaan nimeltään :(
Nyt tuli asiasta niin huono omatunto, että piti kello 7.30 aamulla alkaa vettä vaihtamaan :(

torstai 25. heinäkuuta 2013

Todella upea näyttely tulossa Turkuun vaikka itse kehunkin

Avasin äskön Audian mulle lähettämät valokuvasuurennokset ja nämä ois jo viety käsistä täällä kotona, onneksi muutamat nopeat ovat jo ehtineet varata omansa, eivät varmasti tule pettymään, värit ovat taivaallisen ihanat ja painotyö loistavaa!
Hyvä, että stressasin viikko kaupalla tätä näyttelyä ja puljasin kuvia ees ja taas ja vaihdoin teemaa ja kuvia ja ideaa ja käsittelyä, voimakkaan stressin pouristuksessa syntyy näemmä timantteja <3








Näyttelyn kuvia on ennakkomyynnissä edulliseen hintaan ja koko setin voi katsoa täältä , kannattaa varata omansa ennen kun menevät kaikki :)





tiistai 23. heinäkuuta 2013

Luonnosluonnos

Olen kirjoittanut tämän vanhaan jo poistuneeseen blogiini vuonna 2009, pitkälle olen sieltä tullut, tänävuonna, 2013, olen psykologini kanssa käynyt läpi tämän asian eikä se enää vaivaa minua.

"Pitäiskö mun kirjottaa siitä raiskauksesta?

Se on mulle niin vaikee asia, etten pysty siitä puhumaan, en ees halua, haluaisin ettei sitä ois koskaan tapahtunutkaan. En pysty puhumaan siitä ees terapiassa, ja silti se on asia mikä on mun mielessä joka päivä, se vaivaa mua, se on vaikuttanut mun luonteeseen ja elämään ja vaikuttaa edelleen, silti en pysty siitä puhumaan kellekään.

Se oli yks laiva reissu kans. Tais olla Siljalla. Oltiin saman porukan kanssa kun yleensäkin. Mä taisin olla 16 vuotias. En ollut koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa enkä ollut aikeissakaan pitkään aikaan vielä. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että siinä porukassa missä liikuin olin jätkä jätkien seurassa. Joskus seukkasin jonkun kaa, mut ei se edennyt koskaan kädestä pitämisestä ja suukottelua pidemmälle. Ei mulla ollut tarvetta siirtyä seksiin, sain riittävästi huomiota ihan olemalla itseni, eikä kukaan meidän porukasta oikeastaan ees yrittänyt tai ehdottanut mitään sellasta mulle.

Eniwei, oltiin siis laivalla ja saatiin viinaa, sillä kertaa mäkin join. Liikaa itseasiassa. Olin sammunut hyttiin, jossa oli yks joka välillä hengas meidän porukassa. Se sattui olemaan samalla laivalla ja menossa Ruotsiin johonkin potkunyrkkeily kisaan. Sillä oli isoveli ja isoveljen pari kaveria mukana.

Olin siis sammunut niiden hyttiin.



















Aloin heräämään ja jotenkin unen läpi tunsin että joku panee mua. Sitten ku sain jotenkin tajuttua vähän enemmän, se siirty nuoleen mua, välillä se laitto munaa mun suuhun ja mun sormia mun suuhun ja mun sormia mun pilluun, se piti oikein orgiaa mun kanssa ilman , että mä olin kovinkaan tietoinen asiasta! Sitten kun aloin heräämään enemmän ja varmaan liikehtimään tai jotain niin se puki mut ja talutti laivan yläkannen vessaan. Matkalla se juotti kaljaa mulle ja vessassa riisui taas ja laitto mut sen päälle ratsastamaan. Siinä vaiheessa olin varmaan sen verran vastahakoinen jo, että se kävi vähän vaikeeks ja se käänsi mut ympäri ja otti saippuaa käteen ja työnsi sitä mun perseeseen. Sen jälkeen se laitto mut istumaan sen munan päälle ja nosteli mua ylös alas. Se sattu ihan saatanasti ja heräsin lopullisesti siihen. Siinä kohtaa sain sen verran pahalta ololta ja huippaukselta ja känniltä suustani kakaistua sanat "emmä haluu" ja pari kertaa toistettuani sen tää tyyppi lopetti, puki päällensä ja lähti. Ulko-oven taakse jättämäni avaamaton kaljatölkkikin kelpas sille ja oli jättänyt oman avattunsa tilalle. Otin sen ja koitin juoda sitä ja lähdin hortoilemaan ja etsimään mun kavereita.

Mä en oo varma tiesikö ne jo, mutta asiasta tuli yleinen vitsi, enkä mä tainnut sillon kellekään kertoa, etten mä ollut pannut sen tyypin kaa, vaan että se pani mua ilman mun suostumustani.
Rekkamies-Jormaksi ne sitä sano, oli silloin kuulemman 26 vuotias.

Kun pääsin kotiin, menin pitkäksi aikaa suihkuun pesemään itsestäni sen paskan pois. En kertonut vanhemmilleni enkä kellekään, en ees poliisille.

Vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että mut raiskattiin, eikä se ollut musta kii tai mun vika.

Nyt siitä on kulunut 17 vuotta.
Toisinaan mä mietin, että haluaisin ilmottaa poliisille ja kuulla tän kusipään selityksen asialle ja ees anteex pyynnön jos rikosoikeudellisesti homma oiskin vanhentunut, mut toisaalta en halua joutua kertomaan tätä kellekään, ainakaan useita kertoja. Ehkä mä jonakin päivänä saisin revittyäni itseäni sen verran auki, että pystyisin ääneen kertaamaan tapahtumat yhden kerran, mutta en usko, että pystyisin toistamaan sitä sen enempää.

Mä oon vuosikausia käynyt terapiassa ja koittanut saada sanottua tätä asiaa ulos, mutta se ei tuu, mä en pysty.

Mun elämäni on rampaa ja ahdistunutta, en tiedä johtuuko kaikki yksin tästä, tuskimpa vaan, mutta kaikki tää on jättänyt muhun pysyvät jäljet.
Pääsinkin juuri muuten työkyvyttömyys eläkkeellekin. 10 vuotta oonkin ollut ns sairaslomalla ja nyt vihdoin ne sano, ettei tarvii enää yrittää työhön paluuta. Ei musta oo sihen. Pelkään ihmisiä ja mielipiteeni sanomista niin paljon, etten ole pystynyt edes lääkärilleni sanomaan että en pysty sanomaan jos musta tuntuu pahalta tai väsyneeltä.

Aika säälittävää. Ulkoisesti näytän aika onnelliselta ja suulaalta, mut jos pitäis ilmasta omaa oloa tai mielipidettä, niin en kykene siihen. Meen lukkoon, oon vaan hiljaa.."

En pysty tätä asiaa toistamiseen kertaamaan eikä ole tarvettakaan, sain sen kerran puhuttua ulos ja se riittää. Olen vapaa susta Rekkamies Jorma, nyt n 47vuotias, et hallitse mun elämää enää. Olet varmasti surkea rakastaja koska sun pitää juottaa pikkutyttö känniin, että saat seksiä, sulla on sitäpaitsi pieni muna, suosittelisin aasialaisen postimyyntivaimon ottamista, niillä on kuulemma pieni pillu, sopii sulle hyvin ;) Toivottavasti luet tämän joskus ja jos ikinä saisin selville sun oikean nimen niin tulisin sun oves taakse kertomaan sun mahdolliselle perheelles millainen mies sä oikein olet. Kiitä onneas etten tiedä eikä mua kiinnosta asiaa selvittääkkään. Toivottavasti olin sun ainoa uhris, vaikka epäilen tätä syvästi. Sun kaltasilla ei varmaan paljon muita mahiksia seksiin ole kun raiskata sammuneita pikkutyttöjä. Onnea siihen, toivottavasti joku niistä puris sulta munan katki.

Raiskaus

Aamulehti uutisoi, että raiskattu jää yleensä yksin ja että vain kymmenesosa raiskauksiat tulee poliisin tietoon.
Seksuaalirikosten uhrien hoito on yhä lapsenkengissä, ja liian moni uhreista jää vaille apua.
Se on outoa, sillä tutkimusten mukaan raiskauksen tai sen yrityksen uhreista 60–90 prosentille kehittyy psyykkisiä oireita, eli postraumaattinen stressihäiriö. Joskus oireet alkavat vasta vuosien päästä.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194827920757/artikkeli/puheenaihe+raiskattu+jaa+usein+yksin.html

seksuaalirikosten uhrien terapia ja auttaminen on kannattavaa, sillä hoitamattoman trauman uhrille voi kehittyä masennus-, ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöitä.
Piti kirjoittaa tähän muutakin, mutta jätän kirjoittamatta..

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Alk..

Kamala sana.

Alkoholismi.

6 vuotta tuhlasin elämästäni alkoholistin kanssa. (Pian sen jälkeen seuraavat 5 vuotta toisen alkoholistin kanssa.)

Eilen kuulin erään henkilön suusta samat sanat ja lauseet mitä itse tuon kuuden vuoden aikana sanoin niin usein: "sä oot tiesi valinnut, mä en enää jaksa" ja niin edelleen. Muistot tulvahti mieleeni ja itkukin pääsi.

Se väsymysse voimattomuusse paapominense huolehtiminensen taakan kantaminense taisteluse toivottomuus, kaikki tuli mieleeni eilen.


Mä en halua enää elää noita hetkiä. Mikään ei ole kamalampaa kuin jakaa kotinsa ja elämänsä alkoholistin kanssa :(

Alkoholisti, narsisti, narkkari, väkivaltainen.. Ne kuuluu kaikki siihen samaan kastiin.. Mä en halua kokea mitään noista enää :(

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Stressi lopulta hajottaa pään

Jooh, nää on näitä juttuja mitä voi tapahtua vaan ADD-ihmisille. Ensinkin vien tänään työluurin huoltoon ja sieltä tuli sit textari missä numero jolla voi seurata huoltoa netissä, no tottakai mää poistin sen epähuomiossa.
No sitten piti järjestelmänvalvojana kahtella koneelta jotakin piilotiedostoja ja en tiedä oikeen mitä tapahtui, mulla oli siinä monta asiaa samaan aikaan menossa ja monta ikkunaa auki koneeseen ja jotenkin vaan vahingossa poistin itseni käyttäjänä ja siinä samalla kaikki tiedostot ja kuvat mm 10 viimesen päivän kuvat joita en ollut ehtinyt vielä kopioida ulkoselle, että näin.

Onnea Johanna, sä oot mestari...


Ennalta määrättyä..

Eilen laitettiin pystyyn Helsinkiin ihanaan Galleriaan Pohjoirannalla kaunis näyttely nilemtään jotain uutta, jotain vanhaa. Näyttelytila sekä galleristi olivat mulle ennallta tuntemattomia, eräänä päivänä sain sähköpostiini kutsun jossa kysyttiin toisinko heidän näyttelyynsä minun autiotalokuvani, olin otettu ja tottakai suostuin.


Jos siis liikut sielläpäin mee ihmeessä katsomaan!


Tänään pakotan itseni pois työasioiden ääreltä ja pihalle, lapsen kanssa, puuhailemaan, relaamaan, hengailemaan, hirmuinen stressi kaikesta ja nyt on otettava isiimmin, tällanen sosiaalinen kanssakäyminen ja näyttelyiden järjestäminen ja kustannuksista huolehtiminen on hirmuisen kuluttavaa, ihmettelin eiolen suureen ääneen, että miten jotkut ihmiset pystyy viikosta toiseen, vuodesta toiseen olla sellasessa työssä missä joutuu tapaamaan ihmisiä ja puhumaan ihmisten kanssa, mä kuolisin viikossa :(

Jotain uutta, jotain vanhaa-näyttelyn ripustuksessa mut valtas sama tunne kuin Sekosiko sukumme-näyttelyn ripustuksessa. Ihan kuin siinä ois jotakin ennalta määrättyä.. Sain kummassakin näyttelyssä mielestäni parhaan ripustuspaikan tauluilleni.. 

Joo, ajatus katkes taas, niin tänään vien luurin huoltoon, siinä joku ihme vika ja sitten uimakoulua pojan kanssa ja puutahrassa lupaan viettää aikaani, nyt häivyn moi.



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pitkänmatkalainen

Kävästiin tosiaan eilen viemässä mun näyttelykuvat Hesaan Galleria Foggaan  ja siinä oli sitten aikaa hetki ajella ja pysähtyäkin ja kävästä Katajanokan vanhassa vankilassa mistä on tehty aivan ihana ja tunnelmallinen ravintola ja hotelli, tosin vankilatunnelmaa siellä ei juurikaan enää ollut, sen sijaan vanhan ajan tunnelmaa ja hämyistä tunnelmaa yllinkyllin, että ihastuin paikkaan ikihyvikseni <3


Ruoka on tuolla varmasti hyvää, jonakin päivänä mä olen sen verran paremmissa rahoissa, että mulla on varaa tilata sieltä jotakin ja herkutella :)

Musta on upeeta, että vanha ja mysteerinenkin (joillekin) rakennus otetaan uuteen käyttöön ja, että ihmisillä on mahdollisuus käydä katsomassa millaiselta vankilassa on joskus näyttänyt. Tosin kuva oli hieman erilainen kun se todellisuudessa on, ainakin ainoat avoimet sellit minne me päästiin ravintolan puolelta olivat vanha 1800 luvun ryhmäselli, millaista tuskin onkaan käytetty enää liki sataan vuoteen 


Ja joku rangaistus-selli varmaan, ei tällaisessa ainakaan vankeja ole pidetty, edes matkavankeja


No, ehkä tavallisen sellin esitteleminen kansalle poistaisi sen ikävän kuvan minkä (vanhoista) vankiloista on saatu, siellä nimittäin on kyllä ihan hyvät tilat eikä ole tuollasia kaltereita ovena tai seinänä eikä betonista valettua sänkyä jonka päässä wc-pönttö  :)


Olin kyllä täysin haltioitunut Helsinkiläisestä arkkitehtuurista, miten se onkaan jäänyt multa aiemmin hiukan niinkuin huomaamatta, tosin Helsingissä en ole niin paljoa liikkunut aikuisena että olisi ollut mahdollisuutta katsellakaan.

Teatteri

Ulkoasianministeriön takapihalla

Mua alko heti haluttamaan lähteä Helsinkiin viikon lomalle kuvaamaan rakennuksia! Mietin, että kuka hullu lähtee ulkomaille asti kun lähelläkin on noin uskomattoman kaunista!


Käytiin myös Suomen Pankissa, joka on aivan uskomattoman upea rakennus ja kuvasinkin sisällä, kunnes ystävällinen vartija vihjaisi, että kuvaaminen olisi kyllä kieletty, poistin kuvat, mutta saatiin pieni kierros aulassa sitten kun oli hiljaista juuri silloin :)

Ainoa kuva minkä otin sisältä, oli ulos mennessä oven kahva :D Komea sekin :D


Tässä komea säätytalo



Tässä Pohjoisrantaa jonka varrella Galleriakin on


Aika pitkän matkan olen tullut (tutut tietää mistä) kutsutaiteilijaksi Helsinkiin keskustaan rantakadulle taidegalleriaan :D



Pitkä matka, ajokilometrit näkyy mittarissa ja niin kuuluukin! Helppoa tietä ei olekaan, missään asiassa, ja jos on niin onko tunne silloin niin autuas ja ansaittu kun vaikean taivaleen jälkeen? :) Just a thought.. 

Nyt valmistautumaan avajaisiin, tänään pukeutimista ughh :/ Ja ripsiä jeii :D ja ajamista, ehhh :( ja kotiin ja sitten alkaa LOMA WUHUU!!!! :D

..ja tässä kutsu juuri SINULLE avajaisiin tänään, tarjoiluakin on, ota kaverikin mukaan <3 Tervetuloa :)








Sukurakas

Munt valtaa usein sellainen "suvun kaipuu" en tiedä onko tällasta tunnetta muilla vai oonko mä vaan hullu siinäkin asiassa? Eilenkin kun sanottiin heipat siellä Someron näyttelyn pihalla meinas itku tulla ja mietin miksi me asutaan niin kaukana kaikista sukulaisista. Muistan, että oon lapsenakin ollut surullinen siitä, että me asuttiin Turussa ja loput siitä suvusta (isän) asui pääkaupunkiseudulla. Mä haluaisin olla lähempänä sukulaisia. Elämä on niin hirveen lyhyt loppujenlopuksi. Nykysellään koko suku, isän ja äidin puoleinen on niin hajallaan, että useimpia tuskin nään enää koskaan, no ehkä jonkun hautajaisissa sit, ei se ole kivaa :(

--

Äh, mulla katkes ajatus eikä se tullut enää takas. palaan aiheeseen kun muistan mitä muuta mun piti kirjottaa :D


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ilmaista työtä

Tottahan ilmainen työ aina kaikille kelpaa, tässä lähiaikoina olen törmännyt riittävän moneen ilmaisen työn kerjääjään, joten tämä kirjoitus on ihan aiheellinen :D Tottahan mä jakaisin mielelläni ilmaiseksi mun työtäni jos sillä elättäisi lapset edes puoliksi, vaan kun ei elätä, joten mitä hyötyä mulle on jakaa työtäni ilmaseksi kaikille?

Joillekin on myös suuri ihmetyksen aihe, että valokuvalla on tekijänoikeudet, juu, luit oikein, valokuvilla on tekijänoikeudet, se tarkoittaa, ettei toisen ottamaa kuvaa voi luvatta ottaa omaan käyttöönsä, jos haluaa jotakin kuvaa käyttää, siitä pitää maksaa kuvaajalle korvaus ja vakavasti otettavien valokuvaajien kertakorvaukset eivät ole mitään parin euron luokkaa, kurkkaappas vaikka näitä ohjeellisia kuvaushintoja tai toisia ohjeeellisia kuvaushintoja tai vaikkapa  Journalistiliiton sivuilta hintaesimerkkejä ja mieti seuraavaa:

Tänään Lightroom-ohjelman käyttölisenssi maksaa 130e, Photoshop CS6 maksaa ostopaikasta riippuen 800-900euroa ja kumpikin edellämainituista pitää päivittää noin vuoden välein jotta käytössä on uusimmat ja parhaimmat ominaisuudet, tietokone joka jaksaa pyörittää nämä ohjelmat maksaa noin 2000euroa, nettiliittymä joka jaksaa kohtuullisessa ajassa ladata isot kuvatiedostot nettii maksaa noin 40-50e/kk, järkkäri objektiiveineen maksaa tänään 1700e.

Että jos haluaa parin euron kuvia niin on parasta napsia ne vaan sillä omalla kameralla tai kännykällä tai millä sitten ikinä kuvaakin ja jos tulos on sama niin miksi edes pyytää sitä kuvaa muilta? Jos tulos ei ole sama, niin kannattaa lukea uudelleen ylläkirjoitettu ja miettiä asiaa toiseen kertaan.

Kuvaaminen on vain pieni osa siitä työstä mitä tehdään, jotta saadaan syntymään kaunis valokuva. Suurin osa työstä tapahtuu tietokoneella. Yhden kuvan käsittelyyn voi kulua joko minuutti tai pari tuntia riippuen siitä mitä kaikkea kuvalle tehdään. Toki kauniita kuvia tulee suoraan kamerastakin, mutta mä en henk.kohtaisesti pidä erityisemmin luomukuvista. Tietty ne sopii joihinkin esim tapahtumakuvauksiin mistä tulee tuhansittain kuvia kuten eräästä pyöräilytapahtumasta, olisi ollut hulluutta alkaa niistä jokaista editoimaan enempää kuin pakolliset rajaukset, käännöt ja säädöt vaati.


Yleisimmin mä teen kuvaan erikoisimmat efektit Lightroomilla jonka jälkeen siirrän kuvan Photoshoppiin ja teen siellä rajaukset, blurraukset yms muut viimeistelyt jos on tarpeen. Nopeimmillaan nämä yhteensä voivat viedä noin minuutin kaksi per kuva, hitaimmillaan niihin voi mennä tunteja esimerkiksi jos kuvataan muotokuvia missä ensin halutaan säätää värejä ja kontrasteja ja sen jälkeen tehdä taustanhäivytystä taikka kasvojen pehmennystä, ryppyjen pehmennystä, silmien suurennusta jne tai jos halutaan tehdä uudesta kuvasta vanhan näköinen, se vaatii useita kerroksia, useita efektejä ja yhden kuvan tekemiseen voi kulua hyvinkin kaksi tuntia tai enemmän, etenkin muotokuvissa jos halutaan jäljen olevan sellaista ettei katsoja huomaa mitä ehostusta henkilölle on tehty.





Tavalliset kuvat on vaan tavallisia. Mä en halua tehdä tavallisia. Mä haluan tehdä hienoja.



Understand what I'm talking 'bout...?





keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vaikeuksien kautta voittoon - Per aspera ad astra - perheemme motto

Hiphurraa, nyt alan olla voiton puolella Turun näyttelyn suunnitteluissa, ikkunatila on VALTAVA, noin 35 metriä ikkunaa keskellä keskustaa, ajatuksenani on ripustaa siihen 48 kuvaa A2 ja A3 koossa plus muuta rekvisiittaa kuten kelloja yms. Näyttelyn teema on ollut väljähkö ja näin toivottiinkin, itsekin mietin, että kymmeniä kuvia samasta aiheesta alkaa varmasti aiheuttaa katsojassa väsymistä, mutta nyt mulla on 4-5 kuvan ryhmiä eri aiheista eli ei pitäis väsymistä tulla.

Kaikki kuvat liittyvät kesään ja näyttelyn nimeksi tulee "Muistellaan kesää" mikä onkin siinä loppu syksyllä hyvä aihe. Mitään luontoshaissea on toki aijo laittaa koko ikkunaa täyteen vaan jotakin ihan muuta kesäistä. Kesä on niin paljon muutakin kun kukkasia ja meren rantaa ;)

Kesä on lyhkäsiä mekkoja


Kesä on lehmän tuijotusta


Kesä on vanhoja autoja


Kesä on maaseudun hiekkateitä


Kesä on pilviä


Kesä on kastetta


Kesä on piehtaroivia heppoja laitumella


Kesä on muistelemisen ja muistamisen arvoista, kesä lataa patterimme pitkän talven varalle :)