Kelpaa

Kelpaa kyllä:
asua landella
hoitaa puutarhaa
olla ulkona
ottaa iisisti
ja olla mä

Mä käytännössä asun pihalla tästä eteenpäin pitkälle syksyyn, perus suomalainen siis, syön ja elän ulkona heti kun aurinko vähän pilkottaa :-)

Istuttelen ruusutarhaa, kukkamaita, mansikkamaita, salaattimaita, siistin, ronkin, fiksaan, kunnostan, haaveilen, suunnittelen, sovellan, taiteilen, toteutan, elän elämäni ihaninta aikaa, lapset on viel kotona, on kiva koira, kaikki on kunnossa, tai no vähän ei oo, mut kyl nekin kuntoutuu täs ajanmittaan kun keskittyy niiden kuntouttisern kunnolla :-)

Mä nään mun tulevaisuuden, tai siis en nää, mut ajattelen sitä, oon asettanut tavoitteita, suunnitelmia, haaveita. Joku vuos sitten en jaksanut, tulevaisuutta ei ollut, oli vaan tää hetki, ei huomista. Onneks nyt on toisin :-)

Onnea mahtuu elämään :-)

Eilen oli onnellinen päivä, sain aikaan paljon, 4 saunamittaria, kolme kelloa ja yhden valokuvakehyksen Ateljee Amnelinille myytäväksi. Tytön kanssakin oli onnellinen päivä, olen tyytyväinen että hän kertoi vaikeuksistaan ja olen iloinen että pohtisin asiaan ratkaisua ja otin tarvittavat askeleet ratkaisujen täytäntöönpanoa varten.

Suunnittelen jo kesän näyttelyitä, tai no Kuusjoen kirjaston näyttelyä ei tarvitse suunnitella koska se on sama näyttely kun on kiertänyt muutkin lähikunnat tässä, mutta Someron Suviheinäviikkojen jättitaidepläjäys on suunnitteluasteella samaten Turun keskustaan tuleva Pulssin näyttely.

Ensi viikolla pitäis mennä täyttämään myyntihylly Kyröön Tuulen Tyttäreen jonka avajaiset on Huhtikuun lopulla markkinoiden aikaan. Jännittää millaisen vastaanoton mun tuotteet saa ja onko niitä riittävästi ja ehdinkö tilata tarrat yms ajoissa jne :-D

Eilen mulla meni selkä, johtunee soran lapioinnista varmaan, jotakin meni niin ettei särkylääkekkään auta ja suoraksi ei saa selkää ollenkaan :-(

Tänään on pyykkipäivä, oon vetkutellut tahallaan pyykinpesussa, että tulee ulkokuivausilmat, ai että ulkonarulla koivujen välissä liehuvat tuoksuvat pyykit on ehkä kauneinta mitä tiedän <3 Mullahan on tuohon aiheeseen kokonainen setti valokuvia ;-)

Lisää voi katsoa http://johanna-amnelin.smugmug.com/ ja sieltä kansio lähikuvia ja pyykkipojat :-)

Onni on olla onnellinen. Eilen kun tunsin ilon ja onnen tunteita sydämessäni, se oli totaalisen konkreettinen tunne, sellanen kummallinen lämmön ja ilon täyttymys sisällä, olen hyvin onnekas saadessani tuntea sellasta, mä muistan aina tuntiessani iloa, onnea ja rakkautta, ajan vuosia sitten kun ainoat tunteet mun sisällä oli suru, kaaos ja ahdistus, en unohda koskaan niitä tunteita, ne kesti niin monta vuotta. Ne on syöpynyt syvälle mun soluihin ja muistuu aina mieleen kun oon onnellinen.

Mä olen loppujen lopuksi hyvin kiitollinen exälle, että teki mitä teki, oon kiitollinen, että päästiin pois siitä elämästä joka ois tuhonnut mun lapset ja mut! Mä oon kiitollinen että löysin jostakin voimaa lähteä eri suuntaan kun minne ois helpointa ollut mennä , nimittäin palata entiseen. Se ois ollut helppo ja luonnollinen, tuttu valinta, mutta mä valitsin lapset, lasten takia lähdin toiseen suuntaan ja se valinta oli oikea, vaikka alkuun oli epäuskon tunteita; musta ei ikinä tuu kunnollista, musta ei ikinä tuu mitään, mä oon pelkkä luuseri, mutta vuosien varrella usko siihen, että mä voin muuttaa meijän elämän hyväksi alkoi kasvaa ja vaikka ei ollakkaan vielä perillä, niin me ollaan jo hyvin kaukana sieltä mistä lähdettiin. Oon onnellinen että lähdin tälle matkalle ja oon onnellinen että saan tehdä tätä matkaa mun lasten kanssa ja että mulla on ihanat vanhemmat ja sukulaiset ja ystävät <3

Kuvankäsittely terapiana

Mä testailin tänään Kamera-lehden artikkelista innostuneena ilmaista Android appsia nimeltä Snapseed, sillä tuli kännykän näytöllä katottuna ihan kivaa jälkeä ja mua ilostutti, että pääsen käsittelemään kuvia vaikka tietokone onkin korjaamolla.

Kamera-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu missä kerrottiin, että muutama kymmenen vuotta sitten kukaan ei kehdannut kutsua itseään valokuvataiteilijaksi vaan taidevalokuvaus oli harrastus. Valokuvalla oli taiteen muotona hyvin vähän arvostusta. Huih. Mä ainakin tykkään kutsua itseäni valokuvataiteilijaksi vaikkei mulla olekaan mitään taiteilijan koulutusta. Mä uskon, että taiteelliseksi synnytään. Toki kaiken voi myös opetella koulussa, mutta kyllä taide tulee sydämestä! Onhan se hyvä kuitenkin kehittää taitoaan, tuskin siitä mitään haittaa on, tietty oma näkemys voi kärsiä kaiken maailman "taiteen säännöistä", kuten mulla mielestäni kun aloin liikaa metsästää kultaisen leikkauksen säännöillä otettuja kuvia, nyt olenkin koittanut ottaa tarkoituksella keskipainotteisia kuvia, ihan vaan siksi koska haluan nähdä mihin kohde parhaiten sopii enkä laittaa sitä sinne minne säännöissä käsketään :-D

Olen tutkiskellut muutamien maaimalla kuuluisien valokuvataiteilijoiden töitä ja kyllä hekin rikkovat valokuvauksen sääntöjä ihan törkeästi, mutta esteettisesti ajatellen kyllä loistavan onnistuneesti, miksi siis muidenkaan pitäisi, ainakaan orjallisesti, noudattaa sääntöjä?

Kuvat alla on otettu Asus Padfone kakkosella jossa on huomattavasti törkyä linssin sisäpuolella ja käsitelty ilmaisella Snapseed ohjelmalla, suosittelen iLuurin tai Androidin käyttäjiä lataamaan sen, se on paras ohjelma tähän mennessä ja olen testannut "muutaman" ;-)

Valokuvaus on mulle haastavaa...

Olenko jo kertonut, että sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Ajoittain vaivani estää minkäänlaiset sosiaaliset kontaktit, bussilla en ole kyennyt matkustamaan yli kymmeneen vuoteen ja vielä vuosi sitten esim lasten koulujen vanhempainvartteihin yms tarvitsin mukaani tukihenkilön. Vanhempainillat on vieläkin "nou nou" minulle, mutta kaupassa käynti ja lähes kaikki muu asioiden hoitaminen sujuu tänään jo yksin.

Jos katsoo mun parin vuoden takaisia valokuvia, huomaa ettei siellä ole oman lähipiirin lisäksi kuvattu koskaan ihmisiä. Ensimmäiset vieraiden ihmisten kuvauskeikat tein viime vuonna ja ekoilla kerroilla olin kuvatessani niin paniikissa, että unohdin katsoa millainen tausta kuvaamilleni henkilöille tuli :-D Edelleenkin tärkeille kuvauskeikoille otan tyttäreni mukaan avustajaksi ja hän tarvittaessa huomauttaa jos menen paniikkiin ja unohdan itse jonkin kuvaa häiritsevän kohdan.

Kuvaaminen ja kuvan käsittely on haastavaa myös siksi että sairastan myös rannekanava oireyhtymää ja pari kiloisen kameran kannattelu ja hiirityöskentely rasittavat rannetta ja ajoittain kädet onkin useita päiviä kipeät ja turvoksissa.

Silti ei tulisi mieleenkään lopettaa kuvaamista tai kuvan käsittelyä, molempia rakastan ja toivottavasti saan tehdä vielä pitkään! Jotenkin tuntuu ironiselta, että taiteelliselle, aktiiviselle, ihmisiä ja seuraa rakastavalle ihmiselle tulee juuri masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja rannekanava oireyhtymä :-D Elämä on :-D Tiedän minä Twitterin kautta yhden sokeankin valokuvaajan, enkä ole koskaan kuullut hänenkään valittavan :-)

Kaikki hyvin..

Jotakin mä olen varmasti tehnyt oikein, koska mulla on kaksi aivan ihanaa lasta ja vaikka omat lähtökohdat vanhemmaksi ei olekkaan olleet kummoset niin oon onnistunut kasvattamaan kaksi kilttiä, sulosta, huumorintajuista ja älykästä lasta.
Viimesen 8vuotta oon syytellyt itseäni millon mistäkin, masentumisestani, miesvalinnoistani, menneisyydestäni, you name it, mutta nyt on aika nostaa nokka ylös sellasista syytöksistä mihin en ole voinut vaikuttaa. Tilanteet on ollu mitä elämä on eteen tuonut ja niissä on koitettu elää niiden eväiden kans mitä on kulloinkin ollut käsillä ja moneen asiaan en ole voinut vaikuttaa ja jos jonnekin tilanteeseen oon naiviuttani jäänyt niin pääasia, että nyt on silmät auki ja prioriteetit järjestyksessä.
Kaikilla meil on elämässä tilanteita ja ajanjaksoja jotka jättää traumoja ja arpia, en oo mikään poikkeus, mun lapset ei oo mikään poikkeus. Arvet paranee, jotkut jää, toiset ei, elämäänsä voi muuttaa, voi jäädä traumojansa itkemään tai voi pakata ne reppuun ja jatkaa matkaa. Mä päätin nyt, että jatkan matkaa. Näytän esimerkkiä mun lapsille, että vaikeuksista selviytyy, pohjalta voi nousta. Älkääkä kukaan sanoka mulle, että oot kokenut niin vähän, kukaan teistä ei tiedä mitä kaikkea mä oon kokenut, enkä niitä tässä ja nyt ala edes avaamaan, jotakin kertonee se, että ammattiauttajatkin itkee meidän tarinalle ja mä tiedän monta joka on kokenut vieläkin enemmän kamaluuksia.
Meillä on moni asia paremmin kun muilla. Mä ja mun lapset saadaan olla onnellisia monesta asiasta. Jos joku kitisee mun perheestä ja elämästä et se ja se on teillä pielessä ni olkoot hyvä ja menkööt ajassa vaik 10 vuotta taaksepäin ja kattokoot sinne. Meidän elämä on pirusti parantunut ja paranee koko ajan, ulkopuoliset olkoot hiljaa meidän elämästä kun eivät ole tätä olleet elämässäkään.

ADD

Löysin netistä hyvän ADD aikuisen selviytymislistan

50 käytännön neuvoa aikuisille ADD:n hallitsemiseksi

Tutustu ADD-häiriöön

1. Ole varma diagnoosista. Ole varma että työskentelet ammattilaisen kanssa joka todella ymmärtää ADD:tä. Hän on silloin poissulkenut samantapaiset tai ADD:hen liittyvät tilat, kuten ahdistustilat, levottoman masennuksen, kilpirauhasen liikatoiminnan, maanisdepressiiviset sairaudet tai pakkomielteiset häiriöt (pakkoneuroosit).

2. Opiskele. Ehkä paras yksittäinen hoito on ymmärtää mitä ADD on. Lue kirjoja. Keskustele ammattilaisten ja muiden ADD-aikuisten kanssa. ADD vertaisryhmiä voi kysyä MBD-liitosta.

3. Hanki tukihenkilö. Sinulle on hyödyllistä, että lähelläsi on henkilö, joka huolehtii sinusta. Valmentajasi, ystävä, kolleega, tai terapeutti, on se, joka tukee sinua niin, että saat asiat tehdyksi. Hän kannustaa sinua, pitää sinun puoliasi, kuten valmentajat yleensä tekevät. "Valmentajasi" auttaa sinua luomaan järjestystä, pysymään asiassa, rohkaisee sinua, tai muistuttaa sinua jatkamaan työtä.

4. Etsi rohkaisua. Vuosien myötä patoutuneiden itse-epäilyjen vuoksi ADD-aikuiset tarvitsevat paljon rohkaisua. Muita ihmisiä herkemmin ADD-aikuiset nujertuvat rohkaisun puuttuessa ja kukoistavat sitä saatuaan. He tekevät mielellään työta muiden hyväksi, ja sellaisella tarmolla ja tavalla, jolla he eivät työskentelisi itsensä vuoksi. Niin se vain on niin. Se on tunnistettava ja käytettävä hyväksi.

5. Ymmärrä mitä ADD EI OLE. Se ei ole ristiriitoja äidin kanssa, alitajuista menestyksen pelkoa, persoonallisuushäiriö jne. On tärkeää erottaa ADD näistä muista vaikeuksista, sillä ADD:n hoito on täysin erilaista.

6. Opeta ja kerro ADD:stä muille. Se auttaa sinua ymmärtämään ADD:ta, mutta vieläkin tärkeämpää on, että läheisesi tietävät siitä (perhe, työtoverit, koulukaverit ja ystävät). Kun he saavat käsityksen ADD:stä, heidän on mahdollista ymmärtää sinua paljon paremmin ja auttaa sinua pyrkimyksissäsi.

7. Älä tunne syyllisyyttä taipumuksestasi hakea vaaraa ja jännitystä. Ymmärrä, että sinulla on voimakas halu etsiä kiihokkeita. Yritä valita ne viisaasti, äläkä tee lauman mukana huonoja valintoja.

8.Ota vastaan palautetta luotettavilta tahoilta. ADD aikuiset (ja lapset myös) ovat tunnetusti heikkoja tarkkailemaan itseään.

9. Liity vertaisryhmään, tai perusta sellainen. Suurinta osaa hyödyllisestä ADD-tiedosta ei vielä löydy kirjoista, mutta se on niiden ihmisten käytössä, joilla on ADD. Vertaisryhmissä tämä tietämys tulee esille. Sen lisäksi ryhmistä saat juuri sitä tukea, mitä ADD-aikuinen todella tarvitsee.

10. Yritä päästä eroon kielteisyydestä, joka ehkä on vaivannut sinua, jos olet elänyt vuosia tietämättä että sinulla on ADD. Hyvä psykoterapeutti voi auttaa sinua tässä suhteessa.

11. Älä tunne itseäsi kahlituksi perinteisiin rutiineihin tai tavanomaisiin selviytymiskeinoihin. Anna itsellesi lupa olla oma itsesi. Luovu ajatuksesta olla henkilö, jonka aina ajattelit että sinun pitäisi olla – mallioppilas tai järjestelmällinen johtaja – ja anna itsesi olla kuka olet.

12. Muista että sinulla on neuropsykiatrinen tila. Se on välittynyt geneettisesti. Sen aiheuttaa biologia; se miten sinun aivosi toimivat. Se ei ole mielisairaus sen enempää kuin moraalinen heikkouskaan. Sitä ei aiheuta luonteenheikkous eikä aikuistumisen epäonnistuminen. Sen parannuskeino ei ole tahdonvoimassa, ei rangaistuksessa, ei uhrautumisessa eikä kivussa. Muista aina tämä. Yritä kuten useimmat, joilla on ADD, hyväksyä että tämä syndrooma voidaan yhdistää biologiaan eikä luonteenheikkouteen.

13. Yritä auttaa toisia joilla on ADD. Huomaat oppivasi paljon tilanteestasi ja tuntevasi kaupan päälle olosi hyväksi.

 

Oman toiminnan ohjelmoinnin ja säätelyn hallinta

14. Ulkoisten tukien perusta on ei-lääketieteellisen hoidon tunnusmerkki ADD-lapsen hoidossa. Se on yhtä hyvin käyttökelpoinen myös aikuisilla. Ikävystyttävältä kuin se saattaakin vaikuttaa, paikoillaan ollessaan perustus toimii kuten urheilukelkkamäen seinät; estäen kelkkaa kallistumasta pois raiteelta. Käytä säännöllisesti: - listoja - värikoodeja - muistuttajia - omia muistiinpanoja - rituaaleja - arkistoja

15.Värikoodaus. Aiemmin mainitut värikoodit ansaitsevat korostuksen. Monet ADD-henkilöt ovat visuaalisesti (näön perusteella) suuntautuneita. Käytä hyödyksesi tätä tekemällä asiat muistettaviksi värien avulla: arkistot, muistiot, tekstit ,aikataulut jne. Oikeastaan mikä tahansa mustavalkoinen voidaan tehdä kiintoisaksi värien avulla ja siten paremmin muistettavaksi, huomiota herättäväksi.

16. Käytä mielikuvitustasi. Edellisen idea tavoin yritä tehdä ympäristöstäsi niin piristävä kuin haluat ilman että se "menee yli".

17. Järjestä ympäristösi pikemminkin palkitsevaksi kuin masentavaksi. Ymmärtääksesi, millainen masentava ympäristö on, useimpien ADD-aikuisten tarvitsee vain ajatella taaksepäin kouluaikaa. Nyt kun sinulla on aikuisen vapaus, yritä järjestää asiat niin, ettet jatkuvasti ajattele rajoituksiasi.

18. Hyväksy ja ennakoi väistämättömät sekä lukemattomat "romahdukset" suoritetuissa hankkeissa, suhteiden solmimisessa, tehdyissä sopimuksissa.

19. Käytä hyväksesi haasteita. ADD-henkilöt kukoistavat monissa haasteissa. Niin kauan kuin tiedät , etteivät ne kaikki onnistu, niin kauan kuin et rupea liian pikkutarkaksi ja hermostuneeksi, saat paljon aikaan ja pysyt pois monista vaikeuksista.

20. Aseta määräaikoja.

21. Jaa isommat tehtävät pienempiin osiin. Laita määräajat pienempiin jaksoihin. Sitten, kuten taiottuna, suuremmat tehtävät tulevat tehdyiksi. Tämä on kaikkein yksinkertaisin ja tehokkain perustuksen apuväline. Usein suuri tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömältä henkilöstä, jolla on ADD. Pelkkä ajatuskin urakan suorittamisesta saa henkilön kääntämään sille selkänsä. Kun suuri urakka jaetaan pienempiin osiin, jokainen osatekijä saattaa tuntua tosi helpolta käsitellä.

22. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Vältä viivyttelyä. Kun elämä käy kiireiseksi, ADD-aikuinen kadottaa suhteellisuudentajunsa: maksamattoman pysäköintilapun maksaminen tuntuu yhtä masentavalta kuin juuri syttyneen tulen sammuttaminen roskakorissa. Järjestä asiat. Vedä syvään henkeä. Aseta tärkeimmät asiat ensi sijalle. Viivyttely on yksi ADD:n tunnusmerkki. Sinun täytyy todella kurittaa itseäsi voidaksesi varoa ja välttää sitä.

23. Hyväksy "pelko" siitä, että asiat sujuvat hyvin. Hyväksy ärtymys kun asiat ovat liian helppoja, kun ei ole mitään ristiriitaa. Älä kokoa asioita yhteen vain saadaksesi niistä kiinnostavampia.

24. Huomioi miten ja missä työskentelet parhaiten: meluisassa huoneessa, junassa, käärittynä peittoihin, musiikkia kuuntelemalla jne. ADD-lapsilla ja –aikuisilla parhaat suoritukset voivat tulla esiin mitä oudommissa tilanteissa. Salli itsesi työskennellä missä tahansa sinulle sopivissa olosuhteissa.

25. Tunnista, että on aivan OK tehdä kahta asiaa kerrallaan: jatkaa keskustelua ja kutoa tai olla suihkussa ja ajatella parhaimpia ajatuksia tai hölkätä ja suunnitella työneuvottelua. Usein ADD- henkilöiden tarvitsee tehdä monta asiaa kerrallaan saadakseen ylipäätään mitään tehdyksi.

ADD liittyy vireystilan eli henkisen energian ylläpitoon.

26. Tee sellaista missä olet hyvä. Jälleen kerran, jos se tuntuu helpolta, se on OK. Ei ole mitään sääntöä, joka sanoisi että sinun pitäisi tehdä vain sellaista, missä olet huono.

27. Jätä aikaa ajatusten kokoamiseen työtehtävien välillä. Muutokset ovat vaikeita ADD- henkilöille, ja pienet tauot helpottavat siirtymistä.

28. Pidä muistilehtiötä autossasi, vuoteesi vierellä ja laukussasi tai takintaskussasi. Et koskaan tiedä, milloin saat hyvän idean tai haluat muistaa tarkasti.

.

29. Lue kynä kädessä, ei vain sivuhuomautuksia tai alleviivauksia varten, vaan väistämättömiä "ajatusryöppyjä" varten, joita saattaa ilmaantua.

 

Mielialan hallinta

30. Varaa suunniteltua "löhöämisaikaa". Jätä jonkin verran aikaa itsellesi joka viikko. Mitä tahansa haluat tehdä – kuunnella musiikkia "täysillä", tehdä retken kilparadalle, herkutella – valitse ajoittain jokin sellainen toiminto, missä voit "irrotella" turvallisesti.

31. "Lataa" akkujasi. Edellisen neuvon tavoin, useimmat ADD-aikuiset tarvitsevat päivittäin aikaa tuhlattavaksi ilman syyllisyyden tunnetta. Yksi "syyllisyydestä vapauttava keino on kutsua sitä ajaksi, jolloin lataat akkuja. Ota nokoset, katso TV:tä, mietiskele. Jotakin rauhoittavaa, rentouttavaa, helpottavaa.

32. Valitse hyviä, hyödyllisiä mieltymyksiä kuten harjoittelu. Monilla ADD-aikuisilla on intohimoja tai pakkomielteitä niin, että he ovat aina koukussa johonkin. Yritä kääntää tämä asia positiiviseen suuntaan.

33. Ymmärrä mielialan vaihteluita ja tapoja hoitaa niitä. Käsitä, että sinun mielialasi vaihtelevat laidasta laitaan riippumatta mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Älä haaskaa aikaasi etsimällä syytä tai hakemalla jotain toista syylliseksi. Kohdista ajatuksesi mieluummin pahan tuulen sietämiseen. Tiedät, että se menee aina ohi. Opettele keinoja selviytyä siitä yhä nopeammin. Ajatusten suuntaaminen muualle, esim. ryhtyminen johonkin uuteen toimintaan (mielellään vuorovaikutteiseen) kuten keskustelu ystävän kanssa tai tenniksen pelaaminen tai kirjan lukeminen usein auttaa.

34. Tunnista seuraava "kiertokulku", joka on hyvin yleinen ADD- aikuisilla : a.) Jokin hämmästyttää elimistöäsi: muutos, pettymys tai jopa menestys. Hämmennyksen aiheuttaja on epäoleellinen. b.) Tätä hämmennystä seuraa pakokauhu, äkkinäinen perspektiivin kadottaminen; maailman luhistuminen. c.) Yrität käsitellä paniikkia pakonomaisesti "hautomalla" ja mietiskelemällä tilanteen eri puolia. Tämä voi kestää tunteja, päiviä, jopa kuukausia.

35. Tee "käsikirjoituksia" väistämättömien epäonnistumisten varalta. Tee lista ystävistä, joille voit soittaa. Pidä saatavilla muutama video, jotka aina saavat sinut valtaansa ja saavat sinut ajattelemaan muita asioita. Ole valmiina kuntoilemaan. Olisi hyvä olla nyrkkeilysäkki tai tyyny valmiina, jos sinulle tulee ylimääräistä energiaa. Harjoittele muutamia "piristyspuheita", joita voit sanoa itsellesi, kuten : "Olet kokenut tämän ennenkin. Tämä on ADD-masennusta. Se menee pian ohi. Sinä olet OK".

36. Valmistaudu masennukseen onnistumisen jälkeen. Paradoksaalista on, että ADD-henkilöt usein valittavat masennusta suuren onnistumisen jälkeen. Tämä siksi, koska haasteen tai valmistautumisen "aallonharja" on saavutettu. Tehtävä on suoritettu. Voitto tai tappio, ADD- aikuinen menettää kiihokkeen ja tuntee masennusta.

37. Opettele symboleja, sananlaskuja ja sanontoja oikoteinä saadaksesi merkityksen lipsahduksille, erehdyksille tai mielialan vaihteluille. Kun käännyt vasemmalle oikean sijasta, ja viet perheesi 20 minuutin "kiertoajelulle", on parempi sanoa : "siinä meni minun ADD:ni taas kerran" kuin käydä kuuden tunnin taistelua tiedostamatonta haluasi vastaan sabotoida koko matka. Nämä eivät kuitenkaan ole tekosyitä. Sinun täytyy silti ottaa vastuu teoistasi. On silti hyvä tietää, mistä sinun tekosi johtuvat ja mistä eivät.

38. Käytä "aikalisiä" kuten lasten kanssa. Kun olet hämmentynyt tai yliaktiivinen, ota pelikatko. Lähde pois. Rauhoitu.

39. Opettele pitämään oma kantasi. ADD-aikuiset ovat niin tottuneita arvostelulle, että he usein tarpeettomasti puolustelevat omia tekemisiään. Opi pitämään "pääsi".

40. Vältä projektien, ristiriitatilanteiden, sopimusten tai keskusteluiden ennenaikaista lopettamista. Älä lopeta liian pian, vaikka mielesi tekisikin.

41. Yritä antaa onnistumisen hetken kestää ja tulla muistetuksi , jotta se voisi säilyä pitkän aikaa. Sinun täytyy tietoisesti ja tarkoituksella kouluttaa itseäsi, koska muuten hyvin pian unohdat tämän.

42. Muista että ADD yleensä sisältää taipumuksen liioitella tai "käydä ylikierroksilla". Ylikierroksilla käymistä voidaan käyttää rakentavasti tai tuhoisasti. Varo tuhoisaa käyttöä: taipumus " kiusata itseään" mietiskelemällä jotain kuviteltua ongelmaa kykenemättä antaa sen vain olla.

43. Liiku pontevasti ja säännöllisesti. Sinun tulisi sovittaa tämä elämääsi ja noudattaa sitä. Liikunta on suorastaan yksi parhaimmista ADD:n hoitokeinoista. Se auttaa purkamaan ylimääräistä energiaa ja aggressiota positiivisella tavalla. Se antaa aivoille "lomaa" erilaisista ärsykkeistä. Se aktivoi hormonaalista ja neurokemiallista hermostoa mitä terapeuttisimmalla tavalla, ja se tyynnyttää sekä rauhoittaa kehoa. Kun lisäät kaiken tämän hyvin tunnettuihin liikunnan terveysvaikutuksiin, näet miten tärkeää liikunta on. Tee siitä hauskaa, jotta voit noudattaa sitä ajan mittaan, toisin sanoen lopun elämääsi.

44. Tee hyvä valinta, jolla on merkitystä. Ilmeisesti tämä on hyvä neuvo kenelle tahansa. Mutta on silmiinpistävää, kuinka helposti ADD-aikuinen on riippuvainen toisen henkilön mielipiteistä.

45. Opettele laskemaan leikkiä itsesi ja muiden kanssa omista , vaihtelevista oireistasi; unohtelemisesta, eksyksissä olemiseen kaiken aikaa, tahdittomuudesta tai impulsiivisuudesta, mistä tahansa. Jos suhtautumaan niihin rentoutuneesti ja huumorintajulla, toiset antavat sinulle anteeksi paljon enemmän.

46. Järjestä tapaamisia ystävien kanssa. Noudata näitä suunnitelmia tarkasti. On ratkaisevan tärkeää sinulle olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

47. Etsi, löydä ja liity ryhmiin, joissa sinusta pidetään, arvostetaan, ymmärretään, ja seurassasi viihdytään.

48. Käännä yllä oleva toisin päin. Älä viivy liian pitkään siellä, missä sinua ei ymmärretä tai arvosteta.

49. Lausu kohteliaisuuksia. Huomioi toiset ihmiset. Yleisesti, hae "sosiaalista valmennusta", kuten valmentajaltasi.

50. Aseta sosiaalisia aikarajoja.

Pitääkö väkivalta unohtaa?

Mä oon useita useita kertoja ymmärtänyt eri ihmisten, jopa viranomaisten esittävän minulle, että unohtaisin kokemani (perhe)väkivallan. Että unohtaisin sen mitä nuorimmaiseni isä teki minulle ja silloin 8-vuotiaalle tyttärelleni 8 vuotta sitten. Että unohtaisin sen ja olisin huolettomin mielin kun tämä ihminen tapaa nuorimmaistani joka nyt on 8-vuotias.

Mutta miten unohtaa se silmitön raivo jolla sun kimppuun käydään? Miten unohtaa kädet puristamassa kaulanympäriltä, niin että luulet, että nyt sä kuolet? Miten unohtaa se kauhu ja paniikki mikä sulla on kun yrität huutaa lapsellesi, että pakene ovesta, mutta äänestäsi ei saa selvää ja lapsi pysyy paikoillaan? Miten unohtaa se kipu mikä vaivaa sua monta viikkoa tapahtuman jälkeen, kipu rinnassa sen jälkeen kun satakiloinen äijä hyppää tasajalkaa rinnan päälle sinun maatessasi lattialla? Miten unohtaa se pelko ja kauhu mikä sinun lapsellasi on vielä useita vuosia tapahtuneen jälkeen? Miten unohtaa se pelko mikä itselläsi on vielä 8 vuotta tapahtuneen jälkeen?

Miksi edes pitäis unohtaa? 

Että olisit naivina ja sinisilmäisenä taas sen väkivallan edessä, kun se seuraavaksi puhkeaa?? 

Että olisit silmät kiinni oireilta mitä lapsessasi on tapaamisten jälkeen? 

Että päästäisit vielä kerran tilanteen menemään niin pitkälle, että siinä olisi joku vaarassa menettää henkensä?

Mä en aijo unohtaa. 

Mun lapsia ei kukaan enää hakkaa! 

Mua ei kukaan enää hakkaa! 

Mun tuntosarvet on ylhäällä ja viritetty erittäin herkälle, mä olen valmiina reagoimaan ja pelastamaan lapseni ja itseni jos vähänkään vaistoan pahaa tapahtuvan! 

Älkää ehdottako mun unohtavan, te ette eläneet siinä elämässä, teille ei tehty pahaa siellä!

Älkää edes kehdatko esittää, että tietäisitte mitä mä olen joutunut käymään läpi! 

Te ette tiedä pientä osaakaan siitä!