Ikuisesti ikionnellinen miehestäni

En voi kylliksi kiittää onneani, että oon löytänyt elämääni noin ihanan miehen joka mulla nyt on. Hän on tukena ja auttamassa kaikissa tilanteissa oli mulla sitten hyvä tai huono päivä <3

Hän muistaa aina sanoa, että rakastaa ja että pitää mua kauniina vaikka mulla ois mikä "ärrinpurrin-pieruverkkari-ei meikkiä- tukka rasvanen" -päivä.
Hän ei ikinä tuomitse tai arvostele vaikka tekisin mitä virheitä.
Hän ei ikinä suutu vaikka nalkuttaisin kovastikin.
Hän ei ikinä vaadi siivoamaan eikä valita sotkuista jos mulla on ollut laiskottelupäivä.
Hän kehuu aina mun tekemää ruokaa.
Hän ei ikinä valita vaikka ostaisinkin vaatteita tai kauneustuotteita melkein vimpoilla rahoilla.
Hän ei ikinä kiukuttele kostoksi jos mulla ois ollut huono päivä ja kiukuttelisin.
Hän ei ikinä vaadi tai pakota menemän minnekään minne mua ei huvita mennä.
Eikä hän ikinä vaadi tai pakota tekemään mitään mitä ei huvita tehdä, eikä saa kiukuttelukohtausta siitä.
Hän on aina niin joustava ja huomaavainen ja ottaa mut huomioon joka asiassa.
Hän osoittaa tunteensa ja puhuu niistä ja rohkasee mutkin puhumaan vaikka joskus asia on niin vaikea, että mieluummin vaikka eroaisin kun puhuisin.
Hän antaa hellyydenosotuksia pitkin päivää ja on aina valmis halituokioon kun mulle tulee sellainen tarve, vaikka kesken jännän leffan.
Hän suhtautuu kannustavasti ja vakavasti mun valokuvajuttuihin ja designtuotejuttuihin.
Hän ei ikinä vähättele mun ongelmia tai pahaa mieltä.
Hän on aina valmis kuuntelemaan ja olemaan läsnä kun mulla on asiaa.
Hän on aina valmis tekemään kaikkensa poistaakseen mun pahan mielen jos mulla on sellainen.
Hän on kertakaikkisen rakastava kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä mun ole koskaan tarvinnut arvailla tai epäillä hänen tunteitaan.
Rakastan sua Joni <3 Kiitos, että oot mun elämässä <3

Parisuhde parantaa

Parisuhteen monesti sanotaan pilaavan ihmisen, ainakin sen vapauden tai jotakin, mutta mun tän hetkisessä parisuhteessa koen kasvavani koko ajan paremmaksi ihmisenä.

Oon oppinut mun mieheltä paljon sellasia käyttäytymismalleja missä mulla itsellä on aiemmin ollut ongelmia, esim reagointi eritavalla asioita tekeviin tai eritavalla asioihin suhtautuviin ihmisiin, missä mun mies osaa reagoida kauheen diplomaattisesti ja kannustavasti, kun mun reagointini on aina aikaisemmin ollut tuomitsevaa, halveksuvaa tai lyttäävää, oonhan mä ollut ainoo joka on aina oikeessa ;)

Ollaan myös koettu muutamia parisuhteen kriisikohtia, jotkin niistä on puhuttu kuntoon, joitakin vasta opetellaan tunnistamaan ja hoitamaan.

Parisuhteen toimimaan saaminen ei olekaan niin yksinkertainen juttu, kun vois ajatella.
Ihminen helposti laittaa suuret odotukset suhteelle ja yhteiselle elämälle ja odottaa että joku prinssi tai prinsessa tulee ja vie jalat alta ja nostaa elämän kokonaan uudelle ulottuvuudelle ja saa sen myös pysymään siellä, tämä vieläpä ilman mitään vaivaa, kasvukipuja taikka keskustelua ja sitten kun homma ei toimikaan niin heitetään suhde romukoppaan ja etitään seuraava, harmi vaan, että ihmisen pitää itse ottaa se vastuu hyvinvoinnistaan eikä siirtyä ongelmineen seuraavaan suhteeseen.

Ystävä kerran sanoi mulle, että mun mies ei ole mun ajatusten lukija. Ei ole ei, niinkuin ei ole kukaan ihminen. Toisen toiveita ja odotuksia ei voi arvailla eikä ennustaa, ne pitää kertoa, ei saa olettaa, pitää kysyy.

Me opetellaan tällä hetkellä puhumaan odotuksistamme.

Puhuminenhan ei oo mulle se helpoin juttu. Mä voin kirjottaa kyllä vaikka kuin kipeitä asioita koko Suomen luettavaks mutta kun pitäis jollekin läheiselle puhuu jostakin vaikeesta ni se ei vaan tuu mun suusta ulos.

Jotkut asiat on sellasia, etten oo ihan varma mitä mun pääni sisällä tapahtuu ja onko reaktio tai tunne liittyväinen  hormooneihin ja jos on ni meneekö se ohi kun nukkuu yön yli?
Onko reaktioni tai tunne liittyväinen ADD:hen ja meneekö se ohi kun nukun yön yli?
Ja joskus yön yli nukkuminen ei vaan poista asiaa, sillon alan pyöritellä sitä päässäni ja toivon, että mulla ois rohkeus sanoa se. Useimmiten ei ole, sitten mä ahdistun, tuun kireeksi, tuun surulliseks.

Sit ku mä lopulta pystyn sanomaan mua vaivanneen asian niin oon tosi helpottunut ja onnellinen, että mulla on sellanen mies kelle voi turvallisesti kertoo ihan mitä vaan ja joka ei tuomitse tai reagoi siihen tyyliin, että oon huono jotenkin kun tunnen nyt noin. Ja oon itekin koittanut oppia sen reagointitaidon, että kuuntelen ja tuen ennnemmin kun sanon oman mielipiteeni asiassa.

Mä oon ihan suunnattoman onnellinen siitä, että mulla on sellanen mies jolle uskaltaa turvallisesti puhuu lähes mistä vaan ja joka ei oo ikinä tuominnut mua mistään mitä oon kertonut vaan aina ollut tukena ja turvana, kuunnellut ja lohduttanut.

Mulla on elämäni ekan kerran turvallinen olla ja kun hän kietoo kädet mun ympärille tunnen sellasta hyvän olon tunnetta mitä en oo koskaan aikasemmin kokenut elämässäni.

Mä toivon, että mäkin voisin antaa hänelle yhtä paljon hyvää, kun mitä hän antaa mulle.

Parisuhteessa ongelmia tulee ja menee. Tulee vanhoja ongelmia, tulee uusia ongelmia, tulee hassuja ongelmia, tulee vaikeita ongelmia, homman ydin on siinä, että ottaako ongelmat ratkaistavakseen vai lakaiseeko maton alle, jos lakaisee maton alle, niin ne tulee isompana myöhemmin uudelleen, jos ne ottaa käsittelyyn, suhde paranee, syvenee ja vahvistuu. 

Mä oon päättänyt rohkeesti ottaa käsittelyyn kaikki ongelmat mitä ikinä tulee, koska syypää parisuhteessa harvoin on vaan toinen ja harvoin vaan toinen yksistään voi olla myöskään ratkaisu, siks pitää käsitellä asiat ja laittaa ne toimimaan eikä häippästä ongelmineen seuraavaa suhdetta pilaamaan :D

PS tykkää mun sivusta https://www.facebook.com/melancholic.photos ja tsekkaa mun valokuvia http://www.melancholic.photos, siellä uutuutena upeita mattapaperille painettuja taidejulisteita muuten, nää on ollut suosittuja ja ennenäkemättömän kauniita, sen voin luvata =)

Pitkä aika kun en ole ehtinyt kirjottamaan..

Eilen suoritin ekan näytön opinnoissani, eli tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnossa, se oli kolmikantainen näyttö, jossa oli yks näyttömestari ja kaksi muuta, nää toiset oli yks ulkolainen taiteilija ja yks suomalainen teollinen muotoilija.

Näyttö meni hyvin ja näyttömestari sanoi, että he ois voineet mun esityksen perusteella jo kirjottaa koko tutkinnon suoritetuksi, sen verran kattava oli, että tulevatkin asiat oli siinä jo näytetty, että hallitsen :)

Sutattu kohta on mun protokelloni ;)

Mä muokkaan siitä mun esityksestä pois hiukan yritys- ja proto yksityiskohtia ja laitan sen varmaan jossakin vaiheessa nettiin, jos ehin, ja jos muistan, ja jos huvittaa ;)

Eilen hain Lähialueiden vesistöjä -suurennokset, mutten ole ehtinyt vielä avaamaan pakettia ja katsomaan mille ne livenä näyttää.

Tää kiire on jotakin tosi ärsyttävää, en yhtään ihmettele, että ihmiset palaa loppuun ja masentuu, mä taas eilen mietin kovasti, että mikä hinku mulla on hypätä takas oravanpyörään kun hermo menee ja on väsynyt, eilen olin niin poikki kun oli se näyttö Turussa ja samalla kävin kysymässä mun toisenlaiseen protokelloon mielipidettä firmasta jossa on sellanen laite, millä mäkin oon kuvitellut sen muotoilevani ja sitten oli paljon muutakin juoksemista Turussa, niin illalla olin niin väsynyt, että meni sit lopulta pojankin kans hermo kun se koko aika "vikisi ja piipitti" jotakin ja sitten huusin lopulta et saisko tääl 15 minuuttia olla hiljasuudessa :(
Tuli siitäkin tosi paha mieli. Mietin, että onko tää kaikki ton arvosta, hä?

Luento oli keskiviikkona, sain yhteensä luonnolta ja näyttötyypeiltä paljon paljon ideoita tuotteideni kehittämiseen ja missä voisin niitä markkinoida ja miten.
Alkaa vaan jurppimaan pahemman kerran tää mun sosiaalistentilanteidenpelko joka rajottaa aivan tajuttomasti mun toimintaani, ilman sitä, mä olisin jo tehnyt ne kaikki asiat, ja mennyt niiden kaikkien ihmisten luo ja paikkoihin ja myynyt mun kellot niille tuhanteen kertaan ja oisin rikas, vaan kun en mä mene mihkään, enkä myy mitään, jos sitä ei voi tehdä sähköpostitse ni en sitten tee :(

Tää on raivostuttavaa! Eikä "kerran se vaan kirpasee" , "mee rohkeesti vaan" jne sanomiset paljon auta :( Kyllä kai mä menisin ja myisin koska mä tartten mun perheelle elannon, vaan kun en pysty ni en pysty.

No, sihen on tyytyminen, kunnes teknologia mahdollistaa aivojen vaihdon tai jonkun sorkkimisen millä moinen sairaus saadaan otettua pois.
Vituttaa kyllä, niin kovin taas vituttaa, mulla on vitun hieno tuote joka ei näytä millekään valokuvissa tai netissä, sitä pitäs mennä fyysisesti paikanpäälle näyttämään ja kertomaan siitä, se on UPEA ja sille ois ostajia aivan varmasti, vaan kun en pysty mennä :( Mä tarttisin myyntikonsulentin :D

Valokuvasivuillakin käynyt vilske pari päivää, kahden päivän aikana käyty kattomas yli 5000 kuvaa :D Kaikki Humpparalliin tai autourheiluun liittyviä ja joitakin kisakuvia. Toivottavasti joku ostais kans jotakin, kaikki rahat kiinni taas yritykseen liittyvissä jutuissa ja lisää on pakko ostaa, että pääseen noihin tapahtumiin myymään, pelottaa vaan, että jos tavarat jääkin käteen, mitä mä sit teen?? :( Kuollaan nälkään ja jää vuokra maksamatta :(
Toisaalta, jos en mene niin ei kukaan ikinä saa tietää miten upeet tuotteet mulla on jos en vie niitä jonnekin esille :D

www.ateljeeamnelin.fi valmistaa Johanna Amnelinin "Lähialueiden vesistöjä" -valokuvanäyttelyn kuvista käsintehtyjä design-kelloja sekä design-löylymittareita, kelloilla ja löylymittareilla on sekä Avainlippu-merkki että Design from Finland-merkki.Katso kuvia tuotteista http://www.johannaamnelin.net/Ateljee-Amnelin
Tuotteet tulevat myyntiin seuraaviin tapahtumiin: Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkarannan kesänäyttelyyn Tampereelle 14.6.-31.8.Gangut Regatta Turku 31.7.-3.8.Raision ABC koko perheen tapahtuma Mökkeily teemalla 14.6.Katso video valmistuksesta https://www.youtube.com/watch?v=q7jDECHvtwc

Niin joo ja kuulin Naisten Linjalta, että se mun radiohaastis tulee vihdoin ulos toukokuun alussa, johan siitä onkin melkeen vuos kun se on tehty, toivottavasti en kuulosta yhtä pölöltä kun siin ekas radiojutussa :D

Ja saanut mun nettisivunsuunnittelu-addiktiota toteuttaa, mutta sivut on vasta testi vaiheessa, joten en voi laittaa osotetta, mutta saatte sen kyllä heti kun sivut on kokonaan valmiit, ne on yhden Los Angelesilaisen DeeJiin sivut ja hienot onkin :)

Eilen käväsin Turussa Plantagenissa ja sieltä tarttu mukaan kahtaa eri väristä päivänkakkaraa joita heti eilen kastelin ja kuvasin, joo, paljastan tässä nyt, että kaste mun kukkakuvissa ei aina oo aitoa vaan on kasteltua :D Toivottavasti en aiheuttanut kellekään kamalan suurta traumaa tällä paljastuksella :D

Vaikken ite ottaiskaan kukkakuvaa kotini seinälle niin kukkakuvat sattuu olemaan kyllä melkein mun myydyimpiä kuvia, ja kyllä jos mulla ois ehkä hiukan modernimpi ja siistimpi koti, niin kukkakuvat sopeis mullekin, mutta mun koti on sellanen "rönsy" minne sopii oikeestaan vaan "rönsyt" kuvat, siis, rähjäset :D

Siitä tulikin mieleen, että Kosken Tl kirjastoon tulee Mustavalkoisia ajatuksia -näyttely kahdeksi viikoksi ennen Lähialueiden vesistöjä -näyttelyä, kun vesistöt on tuolla Hangon Regattan suunnalla eikä sitä voi revästä kahteen paikkaan samaan aikaan, eli, vastoin mun rauhallisen kesän suunnitelmia, taitaakin tulla kiireinen kesä, taas :(

Näyttelykalenteri löytyy Facesta https://www.facebook.com/JohannaAmnelinPhotography/events 
ja kotisivuilta tietty http://www.johannaamnelin.net/Exhibitions , joiden siirto on edelleen vaiheessa :D

Päädyin siirtämään toiselle palveluntarjoajalle, koska heidän palvelu on vaan niin paljon nopeempaa ja parempaa vaikkakin on hiukan kalliimpaakin, tarkotus on rakentaa ite nettikauppa sinne jossakin vaiheessa, mutta menee varmaan lähemmäs alkutalvea tai minne lie hamaan tulevaisuuteen!

Tällä hetkellä tuotteet siis tilaus- ja tapahtumamyyntinä sekä jälleenmyyjiltä, eli Lillan ja Salo Design Salossa ja uusi kauppa tulossa pohjoiseen Avoinmaaseutu nimellä ja aukeaa toukokuussa, hänelle tulee myös nettikauppa, eli kannattaa mennä sinne kurkkimaan heti kun aukenee :)

Mä ite painin tuotteiden hinta-asioiden kanssa :( Harmittaa kun on niin kallista valmistaa ja joutuu pitään niin kallista hintaa ettei kellään ole varaa, tai ne keillä on varaa ei tiedä tuotteista, toisaalta en halua ees profiloitua miksikään halvan tusinatavaran valmistajaksi, kun tusinatavarasta ei missään nimessä oo kyse, siitä tulikin mieleen, niin, luennolla kouluttaja pohti, että jos tekisin yhden valmiin pohjan jolle asiakas vois ite netissä liittää kuvan ja painattaa kellon, no tartuin tietty heti tähän ideaan sen enempää miettimättä, ADDi kun oon, ja tuli niin kamala tulos et voi herranjestas sentään, eihän mun kellot synny yhdestä kuvasta IKINÄ, siin on vähintään kaks kerrosta kun on kellopohja ja tausta ja jos tulee läpinäkyvyyttä, esim sitä vanhaa kirjotusta sielt alta näkyviin ni sitten on neljä kerrosta, siis kuvia pelkästään, siihen numeroinnit ja muut kerrokset viel päälle. No, menin  kuitenkin yrittämään, mähän tottelen jos ope kerta niin sanoo, ja tässä on pohja jolle voi liittää vaan yhden kuvan ja avot :D

JUU EI TODELLAKAAN!!!! 

Huohh :D

Alla esim majakkakello, siinä näkee, että alta näkyy vanhaa kirjotusta ja kellon taustalla on eri kuva kun itse kellopohjassa

Tässä Cadillac kellossa taustalla on taas ainakin viisi eri kerrosta kun on läpinäkyvyyttä minkä alta näkyy toi vanha kirjotus, ja Cadillac toistuu kahteen kertaan kokonaisena taustalla ja isoja yksityiskohtia siitä kahteen kertaan, sitten tulee viel toi pyöree kellopohja jossa siinäkin on lisäks vielä kaks eri kerrosta kuvaa plus numerointikerros päälle, eli täs kellossa yksistään on 8 kerrosta kuvia päällekkäin.

Mulla taitaa olla vaan yks ainoo kello olemassa, missä on numerointikerroksen alla vain yks kerros kuvaa joka täyttää koko kellopohjan ja taustan:

Ja nämä kehyskellot on sillä menetelmällä kans valmistettu:

Muita kelloja ei ole ainuttakaan missä kellopohjan kuva ois samalla taustakuva, taustakuva, jos on sama kun kellopohjassa,  on aina hiukan erikohdassa, tai sitten kokonaan eri kuva.

Tästä videosta näkee hyvin miten monta kerrosta ja kuin paljon säätämistä yks kello vaatii, jos ei keskity tekstiin vaan itse videoon:

Että se siitä ideasta, ei sovellu näille tuotteille, saahan noita kelloja painatettua jossakin aivan varmasti, jos haluaa sellasen itelleen teettää. 

Ja mä en ymmärrä, miks mä joudun koko aika toistamaan itseeni siinä, että mä en tee tätä siks että saisin yhtäkkii mahdollisimman helpolla paljon myyntiä ja rahaa, kyllähän raha tärkeetä on, siitä ei pääs mihinkään, rahalla maksaa vuokran ja ostaa ruuat, mutta en mä halua päästä helpolla, mä haluun tehdä ite, mun käsillä, että mulla on tekemistä! 

En mä haluu kehittää mun tuotteelle konseptia, minkä annan jonkun toisen tehtäväks helpolla, enkä mä halua alkaa takomaan rahaa jollakin rumalla pikkusella bulkkituotteella. 

Mul on kaikki mitä mä tarvitsen nyt jo, mä en tartte enempää rahaa, vaikka toki se ois kiva jos vois aina ostaa mitä tarttee ja haluaa eikä tarttis laskee ja huolehtii, mutta se ei ole mun pääpointti ollut ikinä tässä enkä mä nää, että siitä ikinä vois tulla, se ei ole mun olemisen tarkoitus eikä mun tekemisen tarkoitus.

Mun tekemisen tarkoitus on, että mulla on kivaa, että mä saan tehdä jotakin mikä tekee mulle hyvän mielen, joku mikä on silmälle kaunista kun sitä katsoo, joku minkä valmistaminen saa hermot kihelmöimään, koska haluis jo nähdä sen valmiina mahdollisimman nopeasti, jotakin josta voi olla ylpeä koko matkalta, alusta loppuun, ei jotakin jolle teen jonkun typerän helpon valmiin mallin ja joka syntyy jostakin liukuhihnalta itsellään. 

Mitä mä sitten teen?? 

Mistä mä sitten voin olla ylpeä? 

Että oon saanut aikaan jonkun liukuhihnatutannolta näyttävän paskakellon mitä on joka jannulla ja joka on niin halpa ja ruma, että lentää roskiin vuoden päästä? 

Emmä haluu tehdä sellasta :( 

Enkä pysty, mä oon niin itsepäinen, etten saa itteeni tuollaseen muottiin tungettua, oon vapaa sielu, ja taiteilijasielu, en veny tollaseen touhuun ollenkaan. Oon ennemmin köyhä ja kituutan ja teen kauniita asioita mun kameralla ja tietokoneella ja käsillä kun lähden tollaseen, ei pysty, ei kykene, EPEK, kuten yks hyvä ystäväni tapaa sanoa :D

Luennoitsija muuten kiteyttikin asian oivallisesti:

Ja noin se on, ei kaikki pysty myymään sieluaan markkinataloudelle, vaikka rahan saaminen onkin houkutteleva ajatus, muttei niin houkutteleva, että alkaisin tavotella sitä "hinnalla millä hyvänsä" . 

Mä en tartte rahaa tän enempää, vaikka köyhä oonkin, mutta mulla on sen verran mitä hengissä pysymiseen tarttee, mä haluun keskittyä iloa tuottaviin asioihin sen sijaan, että lähtisin paperin perään. 

Kerran siinä loukussa olleena tiedän, että onni tulee muualta, mun onni tulee siitä, että nään mun silmillä kauniita asioita ja tuon niitä muiden nähtäville ja nekin tulee onnelliseks, siitä että oon tuonut niiden silmille kauniita asioita, joko nettiin, näyttelyyn, tai jonakin tuotteena, vaikkapa kaunis kello seinällä taikka joku kaunis valokuva :) 

Mitä muuta ihminen tarttee, oikeesti, että voi elää ja kuolla onnellisena (lapset tietty, lapset tuo elämään tarkotuksen ja syyn ja rakkauden, mutta niiden lisäks)? Ei mitään :) 

Jees, mä lähen tästä suihkuun, tänään Raision Myllyyn kuvaamaan autoja Myllyn auto showhun :)