tiistai 15. maaliskuuta 2011

Yksinäistä

Se on yksinäinen paikka kun lähtee rikollisesta maailmasta eikä kuitenkaan oikein kunnolla sovi ns normi maailmaankaan..

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sitä sun tätä..

   ..niin, kauanko mä sitten tarkalleen ees käytin huumeita? Se alko sillon kun erosin vanhimmaiseni isästä vuonna -99 loppuvuodesta (muistaakseni) ja siitä sitten eteenpäin noin vuosi päivittäistä käyttöä ja sitten vähän vähempi kun tuli ne katko kierteet ja niiden jälkeen salaa vetämiset, mut ei ollut säännöllistä narkkaamista enää. Viimeset vedot vedin vielä kun odotin nuorimmaistani, voi luoja että tuota asiaa on vaikea ajatella ja vielä vaikeampi kirjottaa :'( Luojan kiitos se oli vain yksi kerta ja Luojalle kiitos, että viimeinen! Jos en olis eronnut nuorimmaiseni isästä niin dramaattisesti kuin erottiin, niin luulen, että huumeet ois vieläkin osa myös mun elämää, ainakin toisinaan. Onneksi pääsin pois siitä elämästä ja huomasin ja oppisin elämään toisenlaista elämää. Se mun narkki aikainen bestis jolla 4 lasta on tällä hetkellä pitkällä hoitojaksolla, sillä oli taas livennyt. Mun nuoruuden bestis jolla yksi lapsi elää myös sitä elämää mitä mä elin aiemmin. Hänen lapsensa asuu isovanhemmillaan myös.. Niin paljon näkee ja kuulee miten lapsia tahtomattaan satutetaan noissa piireissä, niin paljon tuttuja ja tuttujen tuttuja jotka tekevät niin edelleen :( Olen niin kiitollinen että pääsin siitä pois, en itseni takia pelkästään vaan enimmäkseen siksi, että nyt mun lapsilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa normaaleiksi eikä nähdä mallia rikollisista, alkoholisteista, narkeista ym.
Itse taas aina kun rahattomuus iskee niin alkaa miettimään oikotietä onneen, sitten taas muistan etten halua olla sellasten kanssa tekemisissä. Joskus mietin että alkaisinko myymään jotain pillereitä että sais hiukan enemmän rahaa, mutta onneks järki on aina puuttunut ajatuksiini ja lopettanut tuollaset mietteet tykkänään. Loppujen lopuksi elämä on aika kivaa nyt, mulla on kivoja harrastuksia ja vaikka oonkin vähän sosiaalisesti rajoittunut, niin ei mua haittaa olla kotona ja tehä omia juttuja :D

Mulla oli yks ilta mielessä joku tarina, mutta en heti kirjottanut sitä ja nyt en enää muista mikä se oli, eikun joo, se oli siitä yhestä kaupasta, minne me aina tehtiin kilikalikeikka ja kerran ikkunaan jäi roikkumaan terävä lasi sinne ylös ja se tipahti mun selkään, onnex mulla oli paksu takki joten se nirhas vaan takin rikki eikä mulle tullut ihoon kun pieni naarmu, kesä aikaan, se oiskin ollut giljotiini ja ois käynnyt pahemmin :D


Muut otti aina tupakkaa ja kaljaa, mä otin karkkia ja vähän tupakkaa :D En mä tykännyt kännissä olemisesta, siinä ei ollu mun mielestä mitään siistiä. Monesti muut joi mutta mä en. Mistä sekin johtu, en tiä..

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Mitähän mä täytin silloin?? 24, 25 ehkä? Mulla oli parhaimmat synttärit ikinä! Jokainen kamu anto jotain, oli pirii, oli essui, oli konii, oli pillerei laskuihin, oli ihan mitä vaan bilettämiseen tarvitaan.
Me oltiin sellanen muutaman tyypin ydin porukka, poika kaveri bunkkas mun tykönä, pari muuta jätkää kans sillontällön ja muita jotka kävi siellä kun kotonaan ja kaikki oli tervetulleita.
Mulla ei oo niin läheisiä kavereita ollut koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen.
Ne jätkät huolehti, että oli sapuskaa, siistiä, kamaa ja kaikkea mitä tarvis. Kaikki oli huolehtivaisia, kohteliaita ja ystävällisiä toisiaan kohtaan. Kaikkiin vois jotakuinkin luottaa mikä on narkkarimaailmassa melko harvinaista.
Joskus vaan ikävöin niitä aikoja ja ihmisiä. Kyllä mä nyt tajuan että suurin osa käytti hyväx mua...