..niin, kauanko mä sitten tarkalleen ees käytin huumeita? Se alko sillon kun erosin vanhimmaiseni isästä vuonna -99 loppuvuodesta (muistaakseni) ja siitä sitten eteenpäin noin vuosi päivittäistä käyttöä ja sitten vähän vähempi kun tuli ne katko kierteet ja niiden jälkeen salaa vetämiset, mut ei ollut säännöllistä narkkaamista enää. Viimeset vedot vedin vielä kun odotin nuorimmaistani, voi luoja että tuota asiaa on vaikea ajatella ja vielä vaikeampi kirjottaa :'( Luojan kiitos se oli vain yksi kerta ja Luojalle kiitos, että viimeinen! Jos en olis eronnut nuorimmaiseni isästä niin dramaattisesti kuin erottiin, niin luulen, että huumeet ois vieläkin osa myös mun elämää, ainakin toisinaan. Onneksi pääsin pois siitä elämästä ja huomasin ja oppisin elämään toisenlaista elämää. Se mun narkki aikainen bestis jolla 4 lasta on tällä hetkellä pitkällä hoitojaksolla, sillä oli taas livennyt. Mun nuoruuden bestis jolla yksi lapsi elää myös sitä elämää mitä mä elin aiemmin. Hänen lapsensa asuu isovanhemmillaan myös.. Niin paljon näkee ja kuulee miten lapsia tahtomattaan satutetaan noissa piireissä, niin paljon tuttuja ja tuttujen tuttuja jotka tekevät niin edelleen :( Olen niin kiitollinen että pääsin siitä pois, en itseni takia pelkästään vaan enimmäkseen siksi, että nyt mun lapsilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa normaaleiksi eikä nähdä mallia rikollisista, alkoholisteista, narkeista ym.
Itse taas aina kun rahattomuus iskee niin alkaa miettimään oikotietä onneen, sitten taas muistan etten halua olla sellasten kanssa tekemisissä. Joskus mietin että alkaisinko myymään jotain pillereitä että sais hiukan enemmän rahaa, mutta onneks järki on aina puuttunut ajatuksiini ja lopettanut tuollaset mietteet tykkänään. Loppujen lopuksi elämä on aika kivaa nyt, mulla on kivoja harrastuksia ja vaikka oonkin vähän sosiaalisesti rajoittunut, niin ei mua haittaa olla kotona ja tehä omia juttuja :D
Mulla oli yks ilta mielessä joku tarina, mutta en heti kirjottanut sitä ja nyt en enää muista mikä se oli, eikun joo, se oli siitä yhestä kaupasta, minne me aina tehtiin kilikalikeikka ja kerran ikkunaan jäi roikkumaan terävä lasi sinne ylös ja se tipahti mun selkään, onnex mulla oli paksu takki joten se nirhas vaan takin rikki eikä mulle tullut ihoon kun pieni naarmu, kesä aikaan, se oiskin ollut giljotiini ja ois käynnyt pahemmin :D
Muut otti aina tupakkaa ja kaljaa, mä otin karkkia ja vähän tupakkaa :D En mä tykännyt kännissä olemisesta, siinä ei ollu mun mielestä mitään siistiä. Monesti muut joi mutta mä en. Mistä sekin johtu, en tiä..
Hei.. kysyn nyt vihdoinkin tätä ku on jo pitäny pitkään kysyä, en muista onko täs blogissa siitä ollut jotain puhetta mut siis, kun lopetit kaman. Niin ootko tarvinnut pitkään sen jälkeen (tai ollenkaan) sellasta ns vertaistukea tai jotain kelle puhua? Vai ootko ihan omassa mielessä vahvasti sinut sen asian kanssa että entinen on entistä yms.
VastaaPoistaSiks kysyn ku itelläni on 3kk esikoinen ja kaikki entinen jäi raskauden alussa taakse ehkä liianki helposti. Nyt on doussi taas alkanu riivaamaan mieltä useestikin . En oikee uskalla puhuu tästä muille kun ne on niin ylpeitä ku on nii hienosti menny tähä asti..
Ei mulla oo ollut mitäöän vertaistukea kun mä en pysty puhumaan mun asioista kellekkään, siks oikeestaan bloggaankin tästä kun ne vaivaa mieltä ja kirjottaminen vähän helpottaa
VastaaPoistaKyllä kai se kama kaikilla on mielessä enemmän tai vähemmän koko ajan. Kyllä kannattais keskustella jonkun kanssa äläkä bvälitä mitä muut ajattelee tai jos niillä menee muka hyvin, mun mielestä mitä koppavampi on kaman suhteen ja mitä itsevarmempi ettei muka enää koskaan repsahda ni sitä heikommalla pohjalla seisoo. Mä oon nyt ollut kohta 7v kokonaan ilman mitään ja kyllä mä pelkään ihan päivittäin että jos tulis tilanne että ois kamaa tarjolla ni pysyisinkö kuivilla, luulen että en..