Vieraileva blogitähti toi kaloja kotiinkuljetuksella :D

Jonna melkein-naapurista toi 5 kalaa meille adoptioon, kun hänellä on sammakoita ja fisuset ei oikein sovellu samaan akvaan :)

Miksi siitä pitää tehä niin suuri numero??

...Keskustelin pojan uuden tukihenkilön kanssa, joka on lapsipsykologian vankka ammattilainen ja hän ihmetteli, miks matikan vaikeudesta pitää  tehdä niin suuri numero, että positiivisella kannustamisella ennemmin pitäis toimia.
Samaa oon mä ihmetellyt, miks koulussa koko aika hoetaan että se on niin vaikeaa niin vaikeaa. 

Kai kaikki muuttuu vaikeaksi ja epämiellyttäväksi jos sitä koko ajan korostetaan! Me taidetaan olla taiteelliselta puolelta aivoja vaan kehitytty koko poppoo koska mulla ja tyttärellä se matikka on ihan yhtä vaikeeta ja onnex ei ollakaan muun maailman kanssa samasta puusta veistettyjä, me ollaan ihan riittävän hyviä näöin vaikkei siihen kaiken muun kansan niin helppoon matikkalokeroon mahduttaiskaan!
Me tehään itellemme ihan omat lokerot, koittakaapa te mahtua sinne ähähähäh, ette mahdu :D

Hah hah haa. Normipäivä ADDilassa :)

Mulla on hiukan siivousmeininkiä tässä tänään ollut menossa, nyt jotenkin tarkastelin hiukan itteeni täsdsä samalla kun koitan siivota, paino sanalla koitan.

Ensin akvaarionveden vaihto: 4 kertaa menin suihkuhuoneeseen ja aina tulin ulos tekemättä mitään, no yhellä kertaa olin avannut ikkunasta sisäpuolisen akkunan, koska letku oli ulkona, mut vasta neljännellä kerralla tajusin siel suihkuhuoneessa, et mitä menin sinne tekemään, eli avaamaan ikkunaa ja hakemaan letkua millä päästän akvaan puhasta vettä :D

No äskön keittiössä: Otin rätin tiskipöydältä, että pyyhin jotakin, mut laskin sen ruokapöydälle ja menin avatusta tiskikoneesta laittaan astioita, laitoin kauhan ja näin sotkua työtasolla ja muistin että se mun pitkin pyyhkiä ja otin rätin ja sitten näin imurin ja muistin, että lattialla oli imuroitavaa ja laskin rätin työtasolle ja imuroisin hellan eestä, laskin imurin ja menin avatusta tiskoneesta hakemaan hellan paistovuokia ja laitoin ne hellan alalaatikkoon ja hain tiskokoneesta taas muuta laitettavaa ja näin taas sen sotkusen työtason ja aloin ettii rättiä ja mietin että monettako kertaa tää rätti nyt on mulla kädessä mut en silti oo päässyt pyyhkimään sitä työtasoa, sitten alko naurattaa ja aattelin jakaa tän teijän kanssa :D

Normipäivä ADDilassa :)

Vireystila ja muita hienoja sanoja ADD:dg:n jälkeen opittuja..

Oon oppinut tunnistamaan monia seikkoja itsessäni ja oppinut samalla paljon uusia sanoa ollessani ADD vertaistukiryhmissä

Mullahan on aina ollut se, että oon puhtia täynnä heti aamutuimaan mutta siinä klo 10-12 aikaan alkaa tulla väsy eikä saa enää mitään aikasex. Aikasemmin oon aatellut, että oon vaan väsynyt, laiska jne, mutta nyt tajuankin, että seKIN johtuu tästä ADD:sta. Vireystilaa ei vaan pysty ylläpitämään tuon kauempaa.

ADD kuuluu niin sanottuihin neuropsykiatrisiin sairauksiin. ADD on tarkkaivaisuus ja keskittymiskyvyn häiriö, joka johtuu aivojen välittäjäaineidein toimintahäiriöstä. Välittäjäaina toimii vähän normaalia hitaammin,joka aiheuttaa henkilöillä vireystilan laskemista. Tämä puolestaan vaikuttaa tarkkaivaisuuden ja keskittymiskyvyn säätelyyn.

Hankaluutena on tiedon suuntautuminen vääriin asioihin, tiedon käsittelyssä on vaikeuksia ja omaa toimintaa on vaikea suunnitella ja toteuttaa. Käyttäytyminen voi olla vetäytyvää, esim. nuori tai lapsi voi vaipua omaan maailmaansa. Työskentelyn aloittaminen on monesti vaikeaa ja se on hidasta. ADD ei aiheuta väkivaltaista käyttäytymistä, mutta ahdistus ja pelot ovat yleisiä tuntemuksia. (Myllykoski ym.2000, 14.)

Tarkkavaisuushäiriöön voi liittyä muitakin oireita; kielellisen kehityksen pulmia, hahmottamisvaikeuksia sekä lukivaikeuksia. Nämä voivat olla seurausta häiriön aiheuttamista kokemuksista eikä häiriön aiheuttamista oireista. (Myllykoski ym.2000, 14.)

ADD johtuu suurimmilta osin ( 80%) perinnöllisistä tekijöistä ja 20% raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tekijöistä:  keskoisuus , yliaikaisuus tai hapenpuute synnytyksen aikana. ADD ei parane, mutta oireita voidaan lievittää. (Huotari ym.2011,87). 

Oireita aikuisella: 

Matala keskittymiskyky
juuttuminen, ajatusten harhailu
asioiden aloittamisen vaikeus
kommunikaatio- taidot heikot sosiaalisissa tilanteissa
toiminnan ja ajankäytön suunnittelemisessa on vaikeuksia
opiskelussa oppimisvaikeuksia
nukkumisvaikeuksia. 

Oireita nuorella:

Keskittymiskyvyn vaikeuksia ja tarkkaavaisuuden pulmia
Ohjeiden noudattamisen vaikeus
Tehtävien aloittamisen, suunnittelun ja valmiiksi tekemisen vaikeudet
Hajamielisyys ja unohtelu
Vaikeuksia tulkita muita ihmisiä sosiaalisissa tilanteissa. (Myllykoski ym.2000, 13.)

Nuoruus on suuri muutosvaihe ihmisen elämässä. Nuoren pitäisi tehdä päätöksiä oman elämänsä, koulutuksensa ja tulevaisuutensa suhteen. Epäonnistumiset näiden päätösten suhteen voivat aiheuttaa ahdistusta tai masennusta.
Tarkkaavaisuushäiriö on vaikuttanut nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon. Nuori voi nähdä itsensä huonompana kuin ikätoverinsa. Huono itsetunto aiheuttaa sosiaalista arkuutta ja pelokkuutta. Oppimistilanteet tuntuvat hankalilta eikä nuori näe todellisia kykyjään oppijana. Aikuisen tuki ja turva on edelleen tärkeää, jotta nuori voisi tuntea omat kykynsä ja vahvuutensa edetessään elämässään itsenäisempään vaiheeseen. (Myllykoski ym.2000, 17.) 

Oireita lapsella:

Keskittymiskyvyssä puutteita
Levottomuutta, rauhattomuutta ja liikehdintää
Ihmissuhdevaikeudet
Epäsosiaalisuus, viihtyy yksin tai ikäistään nuorempien lasten kanssa.
Rutiinien tarve, reagoi voimakkaasti muutoksiin.
Ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa, mikäli useampia ohjeita samanaikaisesti

Lapsella voi olla vaikeuksia hahmottaa annettuja ohjeita mm. ryhmätilanteissa. Tähän voi vaikuttaa tarkkaavaisuuden säätelyn pulmat ja annettujen ohjeiden muistamisen vaikeus sekä ryhmän koko sekä ympärillä olevat ärsykkeiden määrä.
Tehtävän ohjeiden pilkkominen pienemmiksi kokonaisuudeksi auttaa ymmärtämisessä. Mikäli tähän ei saa ohjausta ja apua, lapsi kokee ahdistusta ja turhautumista. Tavoitteet voivat olla korkealla, oma tekeminen esim. askartelussa ei välttämättä vastaa sitä tasoa mitä lapsi itseltään odottaa. Tämä aiheuttaa huonommuuden tunnetta ja jumiutumista tilanteeseen.
Lasta voi tukea ennakoimalla ohjattua toimintaa, selvittämällä ohjetta pienimmissä osissa ja kertoa suunnitelman kuinka toiminnassa edetään. (Honkalampisäätiö 2011.) 

http://add1.suntuubi.com/ 

 ADD/ADHD-lasten (ja aikuisten) aivojen välittäjäaine toimii hieman normaalia "laiskemmin" ja aiheuttaa alhaisen vireystilan. Välittäjäainetta tarvitaan hermoimpulssin siirtymiseen aivosolusta toiseen. http://lambda.nic.fi/~add/mom/

päiväaikaiset, sinänsä normaalit vireystilan vaihtelut saattavat olla tavallista voimakkaampia, joskus jopa lamaavia. http://xn--pivitee-5wa.fi/mita-adhd-on/mika-on-add/

• vireystilaltaan joko yliaktiivinen tai alavireinen tai mieliala vaihtelee (sekoitetaan helposti masennukseen tai maanis-depressiivisyyteen) http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/mikae-on-adhd

adhd  taitaa olla yleisin aivojen häiriö. Se helposti sekoitetaan laiskuuteen ja teeskentelyyn, mutta oikeasti se taitaa olla sukua narkolepsialle, jossa ongelmana on vireystilan säilyttäminen. Vain itseään kiinnostavat asiat pitävät mielen virkeänä ja hereillä. Heti jos joutuu käsittelemään tylsiä asioita, nukahtaminen on lähellä. ADHD:ssä aivot taistelee nukahtamista vastaan ja väkisin ajatus menee sinne mikä kiinnostaa, jolloin ongelmana on vakava keskittymisen häiriö. Muistan kouluaikoina kuinka monesti minulle huomautettiin huolimattomuusvirheistä. Pahimpia aineita olivat matematiikka ja historia, jolloin keskittyminen oli kiven takana ja tarvitsin tukihenkilön preppaamaan kokeisiin, jotta pääsen edes läpi. Sain hyviä numeroita preppauksen jälkeen mutta jos ne jäi väliin, tulos oli huonoin mahdollinen. Se tunne minkä pakottaminen asiaan joka ei kiinnosta, saa aikaan, on lähellä tuskastunutta itkua. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8835046

Että jospa annan itselleni sitten luvan "laiskotella" loppupäivän, kun ei tekemisestäkään mitään tule :)

 

 

On asioita, joita on todella vaikeaa sanoa ääneen...

...mutta pelkään, että jos en sano niitä, ne ei koskaan muutu paremmaksi.
Puhun nyt siitä, etteä täällä Salossa saa tutkimuksia lapsille, joilla on selkeet ADD-oireet.

Mä epäieln, että nuorimmaisen kohdalla suurin este on se, että nuorimmainen on puhunut lastenpsykologilla, että hänellä on salaisuuksia joista on kieletty puhumasta. Aluksi yhdistin sen siihen, että isältään tullessaan poika useimmiten kieltäytyy puhumasta ja tulee murheelliseksi, lukkiutuu, mutta viime käynnillä lastenpsykiatrisella se psykologi sanoi, että poika on sanonut ettei saa kertoa jotakin koska joutuu kuulemma sitten lastenkotiin. 

Olen tätä pitkään miettinyt. 

Olen ehkä kerran puhunut esikoiselle, joka on siis 17v, että jos laittaa jotakin hölmöjä kuvia Facebookkiinsa, niin kohta teidät huostaanotetaan. 

Olen itse ollut totaalisen alkoholivastainen vanhempi kun muutimme tänne maalle vuonna 2011, mutta huomasin nopeasti, ,että täällä maalla on "normaalia" että lapset (puhun lapsista koska kyseessä on alle 18-vuotiaat) juovat alkoholia ja useimpien vanhemmat ostavat sitä lapsilleen ja lapsilla on bileitä ja illanistujaisia toistensa kotona, useimmiten vanhempien ollessa paikalla, mutta joskus myös keskenään.

Itse en pitkään aikaan hyväksynyt tätä, mutta kun minulle selvisi, että silloin 15-16 vuotiaan tyttäreni isä ja isän kaverit ostivat tyttärelleni Alkosta juomia, päätin, että minun on muutettava kantaani. Ajattelin, että parempi jos minä ostan, niin ainakin tiedän kuinka paljon ja kuinka usein sitä menee.

Täällä maalla lapset osaavat sitäpaitsi olla kauniisti ja ottaa alkoholia asiallisesti, nämä nuoret ovat muutamia kertoja jopa vuokranneet kunnalta mökin bileitään varten eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia, ei tappeluja, ei paikkojen rikkomista, ei ylimääräistä porukkaa jne. Kaikki on sujunut hyvin. Tällaista ei kaupungissa kovinkaan usein nuorilla näe.

No, kuitenkin..... tyttäreni on kerran laittanut Facebookkiinsa kuvan vesipiipusta, vesipiipun saimme tämän talon omistajilta, jossa pariskunnan mies on Egyptiläinen. Siellä "shishaa" poltellaan päivittäin ja siinä poltellaan makutupakkia, ei suinkaan mitään huumetta. Saimme siis omenan makuista tupakkia ja piipun ja tyttöni, silloin 15-16v oli sitten ottanut kuvan missä piippu näkyi ja näkyi myös hänen kavereitaan sekä pikkuveljensä. Pikkuveli olikin saanut maistaa makutupakkia (ilman minun hyväksyntääni tosin) ja tästä kuvasta oli sitten joku ystävällinen kanssaihminen tehnyt lastensuojeluilmoituksen, jossa sanottiin, että perheen silloin 7 ja 15v lapset käyttävät kumpikin huumeita!

Meille alettiin tehdä perhekartoitusta ja tottakai jokainen vanhempi, joka joutuu yhtäkkiä sossujen ja muiden syyniin ja kauheaan myllytykseen, säikähtää asiaa ja pelkää huostaanottoa ja muuta sellaista.

Olin itse juuri samaan aikaan lopettanut masennuslääkkeen ja alkanut käydä menneitä asioita läpi, tunteet oli pinnassa, mieli herkillä ja vanhemmuus sekä arjenahllinta hakusessa, samaan aikaan suuret taloudelliset vaikeudet painoi päälle ja exän kanssa oikeudenkäynti oli ovella. Stressi oli kova, hermot kireällä, tunteet heittivät sinne ja tänne ja pelotti moni asia.

Eräänä kertana tyttäreni oli menossa taas bileisiin ja hänellä oli jotakin alkoholia kodissamme, itse kuvasin tähteä pellolla ja nuoret odottivat keittiössä, että antaisin heille kyydin vuokraamalleen mökille. Minun ollessa pellolla oli tyttäreni antanut ajattelemattomuuttaan pikkuveljen maistaa siideriä. Kun kuulin tästä, räjähdin tytölle, huusin, että tajuatko, että te joudutte lastenkotiin jos joku saa tästä tietää! Ja tietenkin poika sitten lastenpsykoligilla oli jutellut, että oli juonut alkoholia (huom JUONUT, pojan mielestä kielen kastamien on juomista ja siitä tulee känniin, hän on ennenkin "juonut" mm kaljaa kun on löytänyt ulkoa pullon ja kaatanut sieltä pohjalle jääneen tipan suuhun, tässä huomaamme miten mielenkiintoiseksi kielletty asia muuttuu ADD-lapsen päässä, jännitys, adrenaliini kun toimii heille lääkkeenä).

Luulen, että nuorimmaisen pelko joutua lastenkotiin salaisten asioiden paljastamisesta voisi olla tämä asia? Pitää puhua hänen kanssaan tänään.

Lapset ja nuoret tekevät usein ajattelemattomia asioita, itse olen siitä erittäin hyvä esimerkki, joskus teen niitä vieläkin, uskon että ADD on suurena syynä siihen ettei aina tajua miten mikänkin asia vaikuttaa, uskon, että molemmilla lapsillanikin ajattelemattomien asioiden tekeminen johtuu ADDsta ei suinkaan siitä että lapseni olisivat ilkeitä tai käytöshäiriöisiä.

Onneksi nyt kun olen noissa ADD vertaistukiryhmissä olen alkanut itsestäni ymmärtämään mistä esim se johtuu etten kuuntele asiaa loppuun kun vastaan ja vastaan vähän mitä sattuu ensin ja sitten vasta mietin, että mitä nyt kysyttiinkään jne, ja suurella todennäköisyydellä lapsillanikin on ADD, tietenkin se helpottaisi jos saisi diagnoosin tai vaihtoehtoisesti mahdollisuus suljettaisiin pois, mutta nyt olen jo kyennyt näitä uusia oppimiani asioita soveltamaan myös lapsiini enkä ajattele, että tyttäreni on laiskuuttaan huoneessaan eikä osallistu kodin töihin, vaan ymmärrän, että hänelle on sitä tekemistä kertynyt niin paljon ettei tiedä mistä aloittaa, huomasin, että kun annoin hänelle vaan yhden tehtävän, hän teki sen mukisematta :) Aivan kuten kaikki ADD/ADHD-ihmiset.

Tänään myös pojalla oli huono aamu, se meni huonoksi siitä, että satuin olemaan suihkussa kun hän heräsi, ehkä hän olis kaivannut apuani tai seuraani heräämiseen, mutta paha mieli meni pois kun istuin hänen viereensä ja kerroin, että jos sullakin on ADD niinkun äidilläkin, niin se ei ole sun vika, etkä ole yhtään tyhmempi kuin muut vaikka asiat ei aina sujukkaan ja vaikka pettymys tuntuu sata kertaa painavammalta sulle kuin muille, mutta itseasiassa sulla on paljon fiksummat aivot kuin muilla ja meillä ADD-ihmisillä elämä on aina paljon jännempää kuin muilla. 

Ja poika meni hyvillä mielin kouluun :)

Nyt pitää vaan saada itseni muistamaan, että ajattele lapsesi ADD-ihmisinä ja peilaa heidän käytöstään siihen, sitten alkaa varmasti arki meillä kaikilla sujua paremmin ja elämä maistua makeammalta, diagnoosit tulee myöhemmin, olen siitä aivan varma, nyt pitää vaan luottaa itseeni, mikä onkin vaikeampi temppu, meillä Addeilla itseluottamus kun ei ole kovinkaan korkealla, mutta nyt pitää minun itselleni hokea mantraa, että minä tunnen lapseni parhaiten, ei kukaan muu.

Niin, otsikkoasiaan vielä.. Mietin sitä minkälainen vanhempi olen ollut sen 8 vuotta kun olen ollut lasteni yksinhuoltaja. Viimeistä 1,5 vuotta lukuunottamatta olen ollut todella huono vanhempi. Masennuksen takia en ole voinut hakea itselleni apua, en ole osannut olla lapsilleni läsnä ja jotenkin olen elänyt itsekkäästi. En ole varsinaisesti ajatellut lasteni parasta vaikka olen niin luullut. Masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on estänyt mua osallistumasta esim tyttäreni päättäjäisiin ja muihin tapahtumiin, harrastuksiin yms josta tunnen kamalaa syyllisyyttä ja surua. Olen jäänyt niin paljosta paitsi :( Ja vaikka miten koitan itselleni vakuuttaa, että älä soimaa itseäs masennuksen takia niin pisto sydämessä tuntuu aina kun asiaa ajattelen :(

Mun psykologi sanoo, että otan liikaa vastuuta itselleni kaikesta pahasta mitä on tapahtunut, mutta kuka muu vois sen vastuun kantaa jos en minä? Exä tuskin tulee koskaan myöntämään, että sairastutti mut ja suorastaan nautti kun olin tahdottomassa tilassa hänen "hoivaamisensa" alaisena ja jos joku ei jotakin asiaa myönnä ja tunnusta niin se ei ole silloin täysin todellinen. Se asia on todellinen mulle, mun pään sisällä, mutta se ei ole todellinen muuten. Meeri Koutaniemi, valokuvaaja, sanoi sen hyvin, että häntä on kiusattu ja hän on sen aina tiennyt ja tiedostanut, mutta vasta kun kiusaajat pyysivät anteeksi, se asia muuttui todelliseksi ja "se pakka romahti" jos nyt muistan oikein hänen sanansa.

..mutta, olen ollut kelvoton vanhempi ja tunnen syyllisyyttä siitä. Olen ollut itsekeskeinen, väsynyt, välinpitämätön ja kaikin puolin huono äiti. Ja ymmärrän, että en voi tulla paremmaksi jos en ensin myönnä itselleni näitä kamalia asioita. En voi muuttua jos en ymmärrä miksi pitäisi muuttua. Siinä olen hyvän matkaa jo kulkenut. Muuttumisessa. Itseni ajattelemisessa toisella tavalla. Ymmärrän, että jotkin asiat vaan tapahtuu, halusin tai en, ymmärrän etten ole kaikkeen syypää, jotkut asiat ovat seurausta eikä syytä. Ymmärrän, että mennyt on käsiteltävä, että voi päästä eteenpäin. Ymmärrän miten tärkeää on asettaa tavoitteita ja haaveita tulevalle. Ymmärrän, että minun pitää kuunnella, se on hiukan vaikeaa kun on ADD, mutta olen opetellut sitä! Ymmärrän, etten voi aina vastata heti kun kysytään vaan minun pitää sanoa "saanko hetken aikaa miettiä vastausta", tämäkin ADD-ihmisen pitää opetella, se ei tule luonnostaan. Ymmärrän, että minulle turhanpäiväseltä tuntuvat asiat ovat lapsilleni tärkeitä ja haluan osallistua heidän tekemisiinsä vaikkei se minua miellyttäisikään. Yritän myös kasvattaa mielenkiintoa niihin vaikka sekin on ADD-ihmiselle äärimmäisen vaikeaa, keskittyä johonkin mikä ei kiinnosta ja koittaa vielä säilyttää se kiinnostus sinne pidemmän aikaa.

Olen tehnyt itseni kanssa hirmuisen paljon töitä, ilman apua, koska vaikka pyysin nepsyvalmennukseen (Add ihmisten arki yms asioiden valmennusta) maksusitoumusta, (valmennus on kallista noin 90e kerta ja sitä pitäisi saada viikottain väh 6kk ajan että ois mitään hyötyä,) niin en ole saanut mitään vastausta ja taas tämäkin asia on sellainen mikä täällä Salossa pitää ihmisen itse ryteikön kautta rämpimällä saavuttaa, onneksi minulla on nyt voimia siihen, reilu vuosi sitten ei olisi ollut, sääliksi käy niitä jotka tarvitsisivat apua eivätkä sitä saa eivätkä jaksa itse asiodensa puolesta taistella.

Onneksi on noi vertaistukiryhmät, sieltä saa vaikka mitä vinkkejä ja tukea ja ajatusmaailmaa avartavia juttuja :)

No, ainakin voin hyvällä omallatunnolla todeta että kaikki parannukset mitä mun ja lasten elämässä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan on kiitos mulle eikä kenellekään muulle, mä oon se superäiti joka laitto asiat kuntoon, mä eikä kukaan muu!

Ja vaikka perheessä yhden vanhemman panos lasten elämissä on vaan 50% kokonaiskuvasta niin mä nostan sen 80%, teen niin paljon töitä, että yks kusipää isä ei mun lasten elämiä vesitä!

...ei otsikkoa...

Huomenta..
Mä mietin kirjoituksen otsikkoa myöhemmin, taas on pää täynnä asiaa mut ens liitan ne Iltiksen jutun kuvat tähän, mietin pitkään, että laitanko niitä, alkaa tuntumaan tosi ahdistavalle ja nololle taas, että ihmiset saa tietää, mutta pakko pakottaa itseni vaan jaksamaan kun oon tähän linjalle kerta lähtenyt.

En antanut äidinkään lukea, tuntu tosi vaikealle koko asia :(

Mä oon tässä lähipäivinä etsinyt tietoa ADD:sta ja tuun koko aika vakuuttuneemmaksi että mun molemmilla lapsilla on ADD ja kiukuttaa suorastaan ettei tutkimuksia saa eikä sitten hoitoakaan, kyllä tää Salo on joskus niin peppureikä kuin olla ja voi :( Pitää tänään koittaa terveyskeskuksen kautta tyttärelle ainakin, hänellä on ihan selvää ADD-jumittelua ja muitakin selkeitä ADD:hen liittyviä ongelmia. Pojalla on mielestäni vielä enemmän ja sattuu pirusti sydämeen kun lääkärit eivät suostu tutkimaan asiaa, mun mielestä lääkekokeilulla vois saada tulokset heti, miksi sellasta ei aloiteta, sen sijaan poikaa pidetään ns väkisin tuossa kurjassa olotilassa missä yksikin ei-positiivinen palaute saa koko päivän raiteiltaan, eilenkin siitä, että aamulla sanoin olevani surullinen kun kalliit puujunat oli vesiojassa vettymässä meni pojalla koko päivä piloille ja se näkyi kouluretkelle, oli heitelty käpyjä toisten päälle ja ip-kerhossa rikoittu muiden omaisuutta, niin huolissaan kun kaikki tahopt onkin pojastani niin huoli ei oikein tunnu aidolta kun ratkaisun avain on edessä, mut kukaan ei suostu tarttumaan siihen? Musta tuo jos joku on lapsen rääkkäämistä ja turhan kärsimyksen tuottamista ja siihen pitäis jonkun puuttua! Mitä vaikkapa viikon tai kahden lääkekokeilu voisi muka haitata? Olen kuullut ADD/ADHD vertaistukiryhmissä, että joidenkin ADD/ADHD lääkkeiden apu näkyy heti kun pillerin ottaa.

Muutenkin eräiden tutkivien tahojen syyttelevä ilmapiiri ketuttaa mua suuresti, että mun yksin pitää olla vastuussa siitä millanen mieliala mun lapsilla on, isällä, joka järjestelmällisesti terrorisoi kumpaakin lasta ei ole osaa eikä arpaa lasten hyvinvoinnissa, ihme ettei muka ammatti-ihmiset tajua miten suuri vaikutus tuollasella on täällä kotona, minne mä ne ajatukset ja tunteet laitan kun pelkään mun lasteni puolesta? Tottakia lapset sen näkee ja vaistoaa, en mä niitä voi salata vaikka miten yrittäisin, tottakai se askarruttaa pientä ihmistä, että kaikenmaailman lääkäritapaamisilla kaivetaan ja kaivetaan vanhaa asiaa ja eroa ja ristikuulustellaan mua että miksi erositte jne vaikka paperit ois saatavilla jos noi hoitavat tahot vaan viitseis tilata ja on kai tilannutkin mutta tainnut jäädä lukematta! Mä olen koko pojan pienen elämän eli 8 vuotta koittanut olla puhumatta siitä pojan kuullen, mutta täällä ne asiat on pitänyt kaivaa esiin monet kerrat lapsen lääkäritapaamisilla lapsen kuullen. Sitten aletaan syyttää äitiä, että oot puhunut lapsen kuullen, ei lapsen kuullen sais tollasia puhua?! Pakotetaan laittamaan lapsi valvomatta hullulle isälleen josta lapsi lähes poikkeuksetta tulee itkuisena ja mykkänä kotio ja ihmetellään miksi oon useita päiviä ennen tapaamiselle laittoa ylistressaantunut ja hermo kireällä! Lapsi oirehtii niin monella tavalla ja kaikki on hoitavilla tahoilla tiedossa sekä mun päiväkirjamerkinnät mistä selvästi käy ilmi, että oirehdinta liittyy isätapaamisiin sekä isän yhteydenottoihin, silti kaikkien lapsen oireiden syypää istuu nyt tässä koneella kirjoittamassa. Tämä syypää joka on venynyt ja paukkunut lastensa puolesta yksinään mielettömiin mittakaavoihin viimeisen 8 vuotta, 1 kuukautta ja 8 päivää. Sen verran aikaa siitä on kun tämä malli-isä yritti mua kuristaa kuoliaaksi. Noin kauan mä olen taistellut oman ja lasteni hyvinvoinnin puolesta ja oon vasta tässä.

Mulla on pitkä matka edessä, taistella lapsia hoitavien tahojen kanssa siitä, että mun lapset tutkittais ja sais joko diagnoosin tai sen mahdollisuus suljettaispois, pitkä matka kärsiä exän touhuista, nytkin vaikka sieltä paikasta missä lapsen vaihto nykyisin tapahtuu lkuvattiin otaa isään yhteyttä ja ilmoittaa että yhteydenoito tapahtuu heidän kauttaan koska viimeksi isä taas pahoitti mun mielen turhalla pilkalla ja ivalla ja vittumaisella viestillä kun poika meni kerran vuodessa olevalle Star Wars partioleirille ja isätapaaminen jäi väliin ja isä haukkui mua viestillä ja kirjoitti että minä en ajattele kyllä lapsen etua ollenkaan, nyt itse peruikin viestillä sitten koko kesän tapaamiset vaikka aiemmin oli sanonut että työasiat on suunniteltu oikeuden päätöksen mukaan eikä tapaamispäiviäkään voi muuttaa kun vapaat osuvat juuri niille päiville. Todella ristiriitaista ja epäilenkin, että ei tuo peruminen liity työhön eikä mihinkään muuhunkaan vaan on lapsellisen narsistin kosto 8 vuotiaalle. Näitä kostoja on tässä nähty ja koettu sen verran että arvaan tietäväni että siitä on taas kyse.

Pojalle en ole vielä kertonut koko asiasta, mietin miten kertoisin ettei hänelle tule samanlaista hylkäämistunnetta kun tytölleni on tullut koko elämänsä ajan kun isä ei ole tavannut. Mä odotan ainakin, että koulut loppuu, ettei paha mieli sitten näy siellä koulussa.

Tänäänkään en aijo pakottaa itseäni mihinkään tekemiseen, mutta jos mua sattuu huvittamaan niin menen puutarhaan hiukan nyppimään rikkaruohoja ja leikkaamaan nurmikkoa. Se on parasta terapiaa aivoille ja mielelle :)

ADD, muutosvastarinta, toiminnanohjaus..

Taas pohdin ja etsin, etsin ja pohdin..
Muutosvastarinta, ADD, toiminnanohjaus..

Jos kuva kertoo enemmän kuin sanat, niin tämä kuva kertoo millaiselta tuntuu ADD/ADHD-ihmisen pään sisällä.

Miksi pakolliset tekemiset on niin vaikeita, onko ne kaikille vai erityisesti ADD/ADHD-ihmisille? (ADD on muuten sama mutta hyperaktiivisuus puuttuu).
Mä tänään taas taistelen itseni kanssa, tiedän, että kämppää ois pakko siivota, mutta aivot ei suostu, ei kertakaikkiaan suostu, en oo ees väsynyt eikä oo mitään muutakaan syytä, ne ei vaan suostu, kaikkea muuta kyllä suostuu tekemään, mutta tuo pakollinen siivous, ei käynnisty, ei kertakaikkiaan enkä tajua miksi?!

Kopsaan tähän netistä löytämäni kommentin:

"Aika jänskää miten eri tavalla lääkärit suhtautuvat ADHD:hen. Kun " hoitava" lääkäri, siis perus sellainen, lukaisi neuropsykologin arvion läpi, hän vähätteli koko ongelmaani ja sanoi toiminnanohjaukseen liittyvien vaikeuksien olevan vain ominaisuus. Ominaisuus, kyllä, mutta arkea haittaava ja kiusallinen. Sellainen aivojen peräpukama jonka aiheuttamaan kutinaan törmää jatkuvasti. Sillä erolla, että peräpukamat on sairaus ja siihen on olemassa hoito.

En tiedä, jaksanko, viitsinkö enää alkaa tivata jatkotutkimuksia. Olisin kyllä voinut jotain stimulanttia kokeilla, mutta enpä taida kehdata enää alkaa niitä ainakaan tältä viimeisimmältä lääkäriltä kyselemään. Vastauksen tietää etukäteen. 

Hiukan olen pettynyt tähän kaikkitietävien lääkärien mafiaan, jotka leimaavat asenteellaan oikeasti ( minua enemmän ) apua tarvitsevat luulosairaiksi. Jos lääkärin nuivan asenteen takana oli stimulanttien todistettavasti haitalliset sivuvaikutukset tai lääkeriippuvuuden pelko, saattaisin hyväksyä asian. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, ei kait kokeilusta voi olla seurauksena mitään pysyvää haittaa. Ne joko tehoavat tai ovat hyödyttömiä.
Lukemani perusteella tässä maassa on sairauksia joita ylihoidetaan lääkkeillä ( verenpaine) ja toisaalta on olemassa joukko ali diaknisoituja ( ADHD, masennus jne. ) Systeemi edellyttää potilaalta erinomaista toimintakykyä ja oma-aloitteisuutta jotta pääsisi sellaiseen hoitoon joka häntä parhaiten palvelisi. Sitä ei välttämättä sairaalta löydy."http://keskustelu.suomi24.fi/node/10570319

-----------------

Brown huomasi, että aikuiset, joille tehdään ADHD-diagnoosia, ilmentävät koko joukon oireita — mukaan lukien keskittymisvaikeudet, epäjärjestelmällisyys ja häiriytyvyys, vaikeus tehtävän aloittamisessa, johdon mukaisessa työskentelyssä, ja yksityskohtien havainnoinnissa — ja monilla näistä on tekemistä toiminnanohjauksen puutteellisuuden kanssa. Käyttäen useiden nykymenetelmillä diagnosoitujen haastatteluja hän kollegoineen yritti tunnistaa ydinoireita, jotka koskettavat useimpia ADHD-aikuisia ja jotka miellettiin erityisen pulmallisiksi haastateltujen keskuudessa. 

Eräs hämmästyttävä piirre ADHD-aikuisissa Brownin mukaan on se, että näiden oireiden vaikeusaste riippuu voimakkaasti tilanteesta. "Jokaisella tapaamallani ADHD-oireisella on muutamia toimia, joihin he kykenevät keskittymään täydellisesti ja missä he kokevat hyvin vähän vaikeuksia niiden kognitiivisten toimintojen kanssa, jotka ovat hyvin ongelmallisia heille monilla muilla alueilla", hän sanoo. Tämä viittaa siihen että näillä ihmisillä ei yleensä ole vikaa itsenäisissä kognitiivisissa toiminnoissa vaan pikemminkin siinä, miten näitä toimintoja ohjataan ja organisoidaan korkeammalla tasolla. "ADHD on oikeastaan nimitys kehitykselliselle toiminnanohjauksen häiriölle", hän selittää. 

Brownin mukaan on olemassa viisi tärkeää oireryhmää, joita tavataan jatkuvasti ADHD-aikuisilla. Nämä ovat: (1) ongelmat organisoinnissa, priorisoinnissa ja tehtävien aloittamisessa; (2) vaikeus ylläpitää keskittymistä ja tarkkaavuutta, erityisesti lukiessa; (3) vaikeus vireyden, tarmokkuuden, prosessointinopeuden ja motivaation ylläpitämisessä pidemmän aikaa; (4) tunne-elämän kysymykset, kuten vihanhallinnan vaikeus (ongelma jota DSM IV:n mukaisessa oireistossa ei mainita); ja (5) puutteet työmuistissa (kyvyssä pitää jotakin mielessään tehdessään jotain muuta) sekä mieleen palauttamisessa. "Pelkästään näiden kysymysten pohjalta voidaan johtaa melko kelvollinen toiminnanohjauksen määritelmä ," Brown toteaa." 

http://add-pupu.blogspot.fi/2008/03/toiminnanohjauksen-vaikeus-adhd.html

------------------

Toiminnanohjauksella tarkoitetaan psyykkisiä prosesseja, joiden avulla yksilö pystyy toimimaan päämääräsuuntautuneesti tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Toiminnanohjaus on neuropsykologinen yläkäsite, jonka piiriin kuuluvat muun muassa työmuisti, kyky jäsentää tilanteita, tehdä suunnitelmia, toimia suunnitelmien mukaisesti, muuttaa toimintaa tarvittaessa ja ehkäistä tehtävän kannalta häiritseviä impulsseja

Toiminnanohjaus liitetään ensisijaisesti aivojen etuotsalohkojen toimintaan

Muista psykologian teorioista peräisin olevia, sisällöllisesti läheisiä käsitteitä ovat muun muassa metakognitiot ja itsesäätely.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix00963 

-------------------

Lääkärille saatteeksi

Koostimme Minna Lindeqvistin kanssa tiedotteen, jonka voit tulostaa linkistä:  AIKUISIÄN ADHD mukaan lääkärikäynnillesi tarvittaessa.

Suomen AD/HD-Aikuiset ry

AIKUISIÄN AD(H)D DIAGNOSOINTI JA HOITO

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on lapsuudessa alkava kehityksellinen häiriö, jonka ydinoireet ovat yliaktiivisuus ja impulsiivisuus sekä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat. Kun aikuinen hakeutuu tutkimuksiin ADHD-epäilyn takia, on hänellä hyvin usein ehtinyt kasaantua jo monenlaisia ongelmia elämänhallinnassa. ADHD voi löytyä myös masennustutkimusten yhteydessä, masennus on oireyhtymän yleisin liitännäissairaus.

Aikuisiän ADHD:n hoitoketju etenee yleisimmin niin, että potilas hakeutuu joko omalle terveysasemalle tai työ/kouluterveydenhuoltoon. Koska perusterveydenhuollossa ei pystytä toteuttamaan diagnosoinnin vaatimaa perusteellista neuropsykiatrista tutkimusta, lähettää perusterveydenhuollon lääkäri potilaan jatkotutkimuksiin. Tutkimukset toteutetaan kotikunnan erikoissairaanhoidossa joko neurologin, psykiatrin tai neuropsykiatrin toimesta. Useiden keskussairaaloiden yhteyteen on perustettu joko neuropsykiatrinen poliklinikka tai neuropsykiatrinen työryhmä. Näiden erikoissairaanhoidon yksiköiden pääasiallinen tehtävä on tutkia ja hoitaa erilaisia aikuisiän neurologisia häiriöitä, joista yleisin on ADHD.

Diagnosointivaiheessa selvitetään neuropsykiatrisilla tutkimuksilla syyt potilaan käyttäytymiseen ja suljetaan pois muut samankaltaisia oireita aiheuttavat sairaudet. Koska aikuisiän ADHD:n hoidolla ei toistaiseksi ole hoitoa ohjaavaa yhtenäistä suositusta, perusterveydenhuollon lääkärin rooli on hoitoonohjauksessa keskeinen. Hoitoon hakeutuvalle potilaalle jatkotutkimuksiin pääseminen on äärimmäisen tärkeää oikean diagnoosin saamiseksi. Oikea diagnoosi ja hoito edesauttaa ADHD-oireisen aikuisen työkyvyn ylläpitämistä/palautumista, auttaa elämänhallinnan säilyttämisessä, vähentää liitännäissairauksien esiintymistä ja parantaa huomattavasti elämänlaatua.

Käytäntö ADHD-oireisten aikuisten hoitoonohjauksessa perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon on hyvin kirjava ja joissain tapauksissa on ADHD-oireinen aikuinen joutunut hakeutumaan diagnoosin saamiseksi yksityislääkärille.

Olemmekin hyvin huolestuneita perusterveydenhuollossa esiintyvistä ongelmista ADHD-aikuisten tutkimuksissa ja hoitoonohjauksessa. Koska ADHD-oireista kärsivällä potilaalla on kuitenkin oikeus julkisen sektorin erikoissairaanhoidossa toteutettaviin tutkimuksiin, toivomme että tiedon lisääntyessä myös ongelmat perusterveydenhuollossa vähenevät.

Annamme tarvittaessa mielellämme lisätietoa ADHD-oireyhtymästä.

Suomen AD/HD-Aikuiset ry:n puolesta

Minna Lindeqvist

Suomen AD/HD-Aikuiset ry:n puheenjohtaja

p. 040 703 6932

Päivi Tasala

Suomen AD/HD-Aikuiset ry:n

potilasetutoimikunnan puheenjohtaja

p. 045 346 0060

http://paivitasala.wordpress.com/laakarille-saatteeksi/

----------------

Mitä on neuropsykiatria?

• „ Potilaan ongelmilla neuraalinen perusta 
• ja siihen liittyen psyykkisiä ongelmia
• „ Kehitykselliset ongelmat
• „ Neurologiseen sairauteen tai vammaan 
• liittyvät ongelmat
• „ Hoidon ja tutkimuksen kohteena mieli

Potilasryhmät

• „ Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö
• „ Asperger
• „ Tourette
• „ Epilepsia
• „ Aivovammat
• „ MS

Kaksi pääryhmää

• „ Kehitykselliset ongelmat
• – Asperger, ADHD
• „ Neurologiset ongelmat
• – Neurologiset sairaudet, aivovammat

Neuropsykiatristen potilaiden 

ongelmat

• „ Perheen ongelmat 
• „ Liitännäisongelmat
• „ Toiminnan ohjauksen ongelmat
• „ Muistiongelmat
• – erityisesti työmuisti
• „ Tarkkaavaisuuden ongelmat

Esimerkkejä liitännäisongelmista

• „ Oppimisvaikeudet
• „ Motoriikan säätelyn häiriöt
• „ Hahmotushäiriöt
• „ Masennus, ahdistus
• „ Päihdeongelmat
• „ Uhmakkuus
• „ Käyttäytymishäiriö
• „ Touretten syndrooma

Muisti ja oppimisvaikeudet

• „ Työmuistin tarkoituksenmukaisen 
• kohdentamisen tuloksena syntyvät hyvin 
• järjestäytyneet tietorakenteet 
• pitkäkestoiseen muistiin
• „ Työmuistin ongelmat vaikeuttavat ja 
• hidastavat huomattavasti oppimista
• „ Työmuisti voi olla tällöin esimerkiksi lyhyt, 
• helposti häiriintyvä tai yhteen asiaan 
• juuttuva

Tarkkaavaisuuden ongelmasta

• „ Tarkkaavaisuuden häiriöt ovat 
• lukivaikeuden ohella toinen yleinen 
• oppimisvaikeuksien aiheuttaja (5% 
• väestöstä)
• „ Perinnöllisyys selkein taustatekijä
• „ ADHD-ihmisen aivojen aktivaatiotaso on 
• tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja 
• tunteiden hallitsemista säätelevillä alueilla 
• matalampi kuin muilla.
• „ Matala aktivaatio vaikeuttaa ennakointia 
• muistamista, keskittymistä ja oppimista.
• „ Tarkkaavaisuushäiriössä on kyse 
• lapsen vaikeudesta säädellä
• toimintaansa ja käyttäytymistä tehtävän, 
• ympäristön tai omien tavoitteidensa 
• mukaisesti.

Tarkkaavaisuushäiriön 

ulottuvuudet

• „ Käyttäytyminen: vaikeus toimia ohjeiden, 
• sääntöjen, tavoitteiden tai tilanteiden 
• vaatimusten mukaisesti
• „ Työskentely ja oppiminen: vaikeus 
• kohdistaa ja ylläpitää tarkkaavaisuutta tehtävän 
• kannalta mielekkäästi
• „ Tunteet: hillintä ja ilmaisu

Itsesäätelyn ja toiminnan ohjauksen 

kehittyminen

• „ Ihmiselle muodostuu yksilöllinen tapa 
• hahmottaa maailmaa elinkaaren aikana. 
• „ Ympäristö ja geneettinen perimä
• vaikuttaa aivojen kehittymiseen.
• „ Vuorovaikutus muovaa aivoja. Aivot 
• sopeutuu kulloiseenkin vuorovaikutus 
• kenttään. 
• Aivot muovautuu selkeästi yli 20 
• vuotiaaksi asti. 
• „ Lapsen ja nuoren etuotsalohko ja sitä
• myöden toiminnan ohjauksen taidot ovat 
• vielä 15- vuotiaana usein sangen 
• puutteelliset. 
• „ Keskeistä hyvälle kehitykselle on 
• itsesäätelyn muodostuminen. Tämä
• tarkoittaa kykyä hallita ja säädellä
• tunteita.
• „ Tunteiden säätelyn onnistuminen luo 
• kyvyn joustavaan työskentelyyn ja luo 
• pohjan esimerkiksi koulussa 
• pärjäämiselle. Hyvä itsekontrolli 
• ennustaa ÄO:ää paremmin hyvää
• koulusuoriutumista. 
• „ Kivun sieto. 
• „ Syntyy kyky noudattaa sääntöjä, 
• kontrolloida sisäisiä impulsseja ja siirtää
• mielihyvää tuonnemmaksi. 

Neuropsykiatrisen potilaan 

itsesäätely

• „ Esimerkiksi ADHD ja Autismin kirjon 
• potilailla itsesäätelyn kehittymisessä
• huomattavia puutteita.
• „ Joskus kyse on säätelyn ongelmasta 
• eikä esimerkiksi tarkkaavaisuus 
• häiriöstä.
• „ Vamman tai neurologisen sairauden 
• myötä kyky itsesäätelyyn voi heikentyä.

Toiminnanohjaus

• „ Mitä toiminnanohjauksella tarkoitetaan?
• – Aivojen otsa- ja ohimolohkot ovat ikään 
• kuin toiminnan johtajia, kapellimestari joka 
• ohjaa aivojen muissa osissa sijaitsevia 
• kielellisiä- ja muistitoimintoja. Nämä
• etuosan keskukset käsittelevät sitä tietoa 
• mistä tulemme, mihin haluamme mennä ja 
• miten ohjaamme itseämme kohti tavoitetta.
• „ Toiminnanohjauksen puutteellisuutta 
• pidetään tarkkaavaisuushäiriön 
• keskeisenä piirteenä

Toiminnanohjaus

• „ Kyky toteuttaa tavoitteellista toimintaa 
• tilanteen vaatimusten mukaisesti.
• „ Kyky säädellä toimintaansa vaatimusten 
• mukaisesti
• „ Läheisiä termejä: käyttäytymisen säätely, 
• itsesäätely, metakognitio.
• „ Vaiheet: Ennakointi, suunnittelu, joustava 
• toteutus sekä toiminnan arviointi suhteessa 
• tavoitteeseen ja suunnitelmaan.
• „ Tarkkaavaisuus ja työmuisti osana 
• toiminnanohjausta.

Toiminnanohjauksen puutteita

• „ Tarkkaavaisuushäiriöisen on vaikea 
• kohdistaa tarkkaavuuttaan olennaiseen ja 
• ylläpitää sitä kohteessa riittävän kauan.
• „ Myös toiminnan suunnittelu ja arvioiminen 
• suhteessa tehtävien asettamiin 
• vaatimuksiin on hänelle vaikeaa. 
• „ Tarkkaavaisuushäiriöisillä on vaikeuksia 
• tehtävissä jotka edellyttävät ennakointia 
• tai toiminnan joustavaa vaihtamista.

Toiminnan ohjauksen kuntoutus

• „ Ennen kuntoutusta tulee olla 
• perusteellinen tutkimus
• – Diagnoosi ja liitännäisoireet
• – Voimavaratekijöiden kartoitus
• – Toiminnan ongelmien huolellinen kartoitus
• „ Tavoitteiden asettaminen
• • tavoitteilla keskeinen merkitys ihmisen 
• toiminnassa. Eivät aina tietoisia. Kuntoutuksen 
• kannalta keskeistä pohtia onko käsitys tavoitteesta 
• sama.
• „ Toimintasuunnitelma
• • Koostuu osavaiheista ja osatavoitteista. 
• Pilkkominen hyvinkin pieniin osiin voi joskus olla 
• tarpeellista. Tukee toiminnan alkuun saamista. 
• Tapahtumien järjestyksen ymmärtäminen tärkeää.
• „ Suoritus
• • Tärkeää että pysytään suunnitelmassa. 
• Epämääräinen tavoite tai huonosti jäsennelty 
• toimintasuunnitelma saattaa johtaa toiminnan 
• mielekkyyden katoamiseen.

Palautteet kuntoutettavalle

• „ Palautteet ohjaavat toimintaa
• „ Tarkkaavaisuushäiriöinen saa normaalia 
• enemmän negatiivista palautetta
• „ Palautteen on hyvä olla
• – johdonmukaista, säännöllistä, selkeää, 
• välitöntä
• „ Myönteinen konkreetti palaute
• „ Kielteinen palaute ja konkreetit 
• seuraamukset
• „ Yksi ohje kerrallaan, selkeästi, älä
• perustele ja älä nalkuta

Kuntoutuksessa tärkeää

• „ Taitojen ja puutteiden huomioiminen 
• „ Yksilöllisyys
• „ Jäsennyksen luominen tilanteisiin
• „ Jäsennyksen purku taitojen kehittyessä
• „ Vaarana se että kuntouttajasta tulee 
• toiminnan ohjaaja
• „ Asiakaslähtöisyys siten että mikä on 
• kuntoutettavan oma tavoitteen asettelu

http://www.epshp.fi/files/5508/Neuropsykiatristen_potilaiden_kuntoutuksen_lahtokohdat.pdf

 

 

Puutarhassa mieli lepää

...jos ois aikaa laittaa sitä :D Kerkesin mä tänään taas hiukan leikata kyllä nurmikkoa, mut tuollasta polvenmittasta saa leikata koko aika leikkuria nostaen joten en jaksa vetää loppuun asti, oonhan tänäänkin ollut kahehksasta asti viemärinkaivuu hommissa.
Kaivettiin muutamat puutkin ylös, tai siis isä kaivoi, mä katsoin sujuvasti vieressä ;) Sain omaankin puutarhaan yhden mikäs sen nimi nyt oli Rusokuusamako?
Siellä se nyt nököttää, kokonaisena vanha pensas parka, toivottavasti lähtee kasvamaan.
Ruohoa leikatessani huomasin, että viime vuonna istuttamat piiiikkuruiset vaahteratkin on lehdessä, eihän niin pienessä taimessa montaa lehteä ole, mut ompahan elossa, mulla onkin nyt oikeen kunnon vaahteratarha täällä sitten, tontilla on varmaan 20-30 uutta vaahteran tainta kasvamassa!

Siinä se on, lähdössä mun luo

Ja siellä se nyt on, oikeessa kuvan reunassa ojassa kasvamassa. ojan kasvatan umpeen kyllä, mikä lie vanha sarkaoja..

Kas siinä, vanhukselle uus koti :)

Rapsuja

Uskokaa tai älkää, mutta kirjaimellisesti löysin viime vuonna kolme kortta tuota kaunista kaksiväristä heinää, nimen onkisin mutta oon jo unohtanut sen, oisko ollut joku elefanttiheinä tms?? Hoivasin sitä koko viime vuoden kuin vauvaa ja kyllä kannatti, nyt on jo noin iso tupsu ja oon siitä siirtänyt jo pikku tupsuja muihinkin kohtiin :)

Orvokkeja ainakin ja onks toi iso valkonen arovuokkoa?

Viimevuotiset Salon Osuuspankin orvokit, ihan luvalla saatiin monta jätesäkkiä noita kun ne ois heitetty pois.

Ihanaa, Narsissit on kuihtuneet, vihaan keltasia kukkia yök!!

Mun ja tyttären tilataideteos, korpivessa

Lasten tiipii on jo saanut hiukan enempi vuorausta, kyl siitä viel kunnon maja tulee :)

Niin paljon kieloa kaikkialla että piti jättää paikoin nurmi leikkaamatta että saavat ens kukkia rauhassa :)

Taas noita kamalia keltasia :D

Kyllä työnteolla janon ainakin saa aikaan, puoli litraa meni vettä äskön ja nyt käyn kyllä täyttääs pullon ja juon toisen puoli litraa, ja kelpaakin tota nyt juoda kun on kunnan vesi ja on lähdevettä sano putkimies :)

Toivottavasti sais taas tällä puutarhariehunnalla tota painoa tippumaan, viime vuonna läks kaikenkaikkiaan 12 kiloa keväästä syksyyn, mutta talvella tullut siitä takas 4 kiloa eli 8 kiloa nyt sit vaan hoikistuttu vuodentakaisesta.

Omppupuu alkaa just kukkimaan, se onkin kaunein kukka minkä tiedän

ja äidin Särkynyt Sydän pääs taas kuvaan, koitin ruinata jos äiti antai mulle tota vähän, saa nähdä millon saan omaankin puutarhaan tota, nättiä ku mikä!

Mä en yleensä tykkää lavastaa kuvia, mut kyllä mä kukkiin suihkutan kastetta suihkepullolla joskus ;) Muutoin suhtaudun aika nihkeestä kaikkiin "katkase risu edestä" ja "siirrä toi löytämäsi asia parempaan asentoon"- touhuun. Musta kuvan pitää olla aito, silleen, että jos löydän maasta vaikka kuluneen lenkkarin ni se kuvataan siinä eikä siirretä kivempaan paikkaan tai käännetä paremmin päin jne, samaten luonnossa kun kuleksin ni en katko oksia tai muita pois mun kuvan eestä, jos mun kuvan eessä kasvaa oksa tai risu tai heinä ni sitten se kasvaa ja se tulee kuvaan, en oo mikään "viherpiipero" mutta en ajattele, että mä ja mun kuvani ollaan niin tärkeitä, että voitas mennä tuolla pisin mettiä tuhoomassa luontoa, ees vähän kerrallaan. Siitä onkin nyt ollut kirjotusta ihan valokuvausalan lehdissä, että luonto yms kuvaajat häiriköi eläimiä sillä että siellä ollaan koko aika sohimassa kameroiden kanssa ja ehkä säikytellään elukoiden ruuat karkuteille tai häiritään pesintää jne. Mun mielestä mikään kuva ja kukaan kuvaaja ei ole niin tärkeä, että ois oikeus mennä pilaamaan kenekään elinmahdollisuuksia. Jos mennään kuvaamaan luontoa ni se on tehtävä luonnon ehdoilla eikä parasta kuvaa ajattellen. Oon todella paljon vastaan myös niitä ns luontokuvaajia jotka vie esim susille tai karhuille ihmisen hajusta ruokaa, haaskaa tai mitä lie ja houkuttelevat niitä ihmisten ilmoille että saavat hyviä kuvia ja sitten ne elukkaparat loikkii ihmisten pihoilla tutun hajun perässä ettimässä ruokaa ja pääsee hengestään :( Mun mielestä luontokuva ei ole luontokuva ellei sitä ole otettu aidosti sattumalta luonnossa kuleksien. Enkä myöskään hyväksy enkä tajua sitä, että katkotaan kasveja, puita tms kuvan edestä. Kyllä nyt jonkun yhden heinänkorren voi taittaa pois eestä, mutta oon nähnyt kuvaajia jotka katkovat ihan kunnon puuntaimia ynnä muita että saavat sen muka nappiotoksen :( Enkä tajua sitäkään, että nähdään joku vaikka nyt se maatunut tennari ni siirretään se johkin romanttisempaan paikkaan ja aletaan kuvaamaan, koska se ei ole enää siinä mistä se löytyi joten ei sillasella kuvalla ole enään mitään tarkoitusta. Jos se tennari on kuvausteknisesti paskassa paikassa ni so what, se on kuitenkin just siinä mistä se löytyi ja kertoo omaa tarinaansa just sellasena kun on, olkoon se kuvausteknisesti kuinka paskassa paikassa tai asennossa hyvänsä.

Apua mitä paatosta taas, huoh, väsymyskö painaa, varmaan saan kauheet vihat päälleni heh..

En tiedä mikä vaivaa päässä...

...mutta oon niin aivoväsy, etten saa taas mitään niinkun aikasex, tekis mieli ripustaa riippumatto pihalle ja maata siellä viikko.
Onko se tää ADD vai onko viimeset pari viikkoa vaan ollut niin raskaita henkisesti, että on imenyt kaiken energian :(
Huominenkin viel jännittää, omalla nimellä koko maassa ilmestyväs lehessä, mitä jos exä näkee sen ja vetää jotkut megapultit?

Oon niin super väsy, pakolliset pyykit pesin tänään, mut loput saa odottaa ja se ruohonleikkuukin saa odottaa..
Jotain vanhoja kuvia uudelleeneditoisin tänään, se on tällaseen aivokuolleeseen olotilaan ainoo homma joka sopii..

Ja jos joku vehe on kaunis niin se on kaunis, tässä Venäläisten putkenasennus alus Castoro Sei <3

Haluan kuvata.....

Haaveissani ja tavoitteissani kuvata vielä joskus Suomessa:

Suomen vesiputoukset:

Pihtsusköngäs

Korkeakoski

Hepoköngäs

Valokuvat

Mä tossa tukkaa laittaessa pohdin, että miks "kukkakuvat" on niin tyhmiä ja synkät kuvat niin kivoja :)
Kukkakuva on vaan kukkakuva, ookoo, sitä on ehkä kaunis kattella jos on kaunis kukka ja hyvin otettu kuva, mutta sillä ei oo mitään sanomaa, ei mitään persoonallisuutta, se on vaan kukkakuva, ehkä kaunis sellainen.
Synkässä kuvassa taas on pohdintaa, ainakin mulla, mietin heti, että mitä tolla koitetaan viestittää, missä se on otettu, onko toi kohde vielå siellä, onko se samanlainen kuin kuvassa jne.
Mun kuvissa mun mielestä etenkin niissä synkissä on jokaisessa nähtävissä palanen mun elämää, palanen mun sielua, palanen mun persoonallisuutta, enkä oo mielestäni mikään synkistelijä, nuorena ehkä olinkin, mutta nykyisin ja ennenkin masennusta olin kyllä aurinkoinen ja positiivinen persoona, silti tykkään kuvata synkän oloisia kuvia, en tiä miks, ne vaan on musta niin paljon kauniimpia kun jotkut kukka- tai maisemakuvat. Sellasta synkkää jaksaa kattella kauan ja melkeen aina kun kattoo se kertoo mulle jotain uutta.
Tällä hetkellä mun lempikuva on autiotalon ikkuna missä joskus on kasvanut jotakin köynnöstä ja ne on kuivettuneet ja jääneet roikkumaan ikkunan puitteisiin. Herää kysymys, kuka siellä ikkunan takana on asunut, miksi se ei enää asu siellä, kauanko talo on ollut tyhjillään, minne sen asukkaat ovat menneet, ovatko he elossa vielä tai onko talo heidän perillisten hallussa, miksi kukaan ei huolehdi siitä jne.

Tässä on mun elämä, mun tarina, se on rikkinäinen ikkuna josta näkee läpi kun kovin tarkkaan katsoo, joskus siinä kasvoi jotakin kaunista, mutta nyt ne ovat kuihtuneet pois ja roikkuu kauniina koristeina, se on vähän rempallaan, mutta silti käy tarkoitukseensa, sen kehykset ovat silti ryhdissään, sitä ei ehkä saa auki, muuta kun tietynlaisella säällä ja hyvin varovasti yrittämällä, siitä heijastuu takana oleva kaunis luonto, se on ikkunan jonkun kotiin, jonkun elämään, mutta me tuntemattomat emme tiedä minkälaiseen.

Poplaulajan vapaapäivä.. ♫

Kuten Neljä Ruusua laulaa, että tänään on poplaulajan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään ♫ ja niin edelleen..
Mulla alkaa ,olla mun kuvapankissani niin paljon noita ränsistyneiden asioiden kuvia, että päätin eilen niitä vähän järjestellä, ei kukaan jaksa selata 17 sivua läpi, joten laitoin ne kolmeen eri kansioon:
Maaseutu autioituu
Ruostunutta ja sammaloitunutta
Kaupunkikuvasta katoavaa

Aijuu, edellispäivänä käyttäydyin tosi epäladymäisesti ;) Vetelin isän nauhahiomakoneella näitä tekokynsiä hiukan lyhemmiksi ;) Nää on ihan järkyt, ei tällasten kanssa voi kun istuu paikallaan ja näyttää hienolta :D No, mun käsi-ihottuman kannalta nää on hyvät, en saa yöllä raavittua itteeni verille enkä oo  viel varannut yöpöydälle mitään metallista raapimisapuvälinettä :D

Uuuggghhhh, muistin just et känny piippas eilen, katoin, textari, 8.30 menoa Saloon, voi uuuggghhhhhhhhhhhh :/ Se siitä vapaapäivästä..

Katoaako onni jos on liian onnellinen?

Mä en ole vuosikausiin ollut näin onnekas ja onnellinen kuin nyt ja mua on useana iltana alkanut pelottaa, että oonko liian onnellinen, varmaan se kohta kostautuu ja onni ja onnellisuus katoaa :(
Voiko ihminen olla loputtomasti onnellinen? Milloin onni kääntyy takas epäonneen? Onko se ihmisestä itsestä kii vai onko se jostakin korkeemmasta kii?
Mä joskus aikaa sitten jo pyysin mun tytöltä tatskaa mis lukis "I make my own luck" mutta onko se yksistään musta kii??

Mä haluan hetkisen pohtia rehellisyyttä..

Mä aloin eilen miettimään, että miks eräs lähisukulainen ei ole yhtä kertaa lukuunottamatta ottanut yhteyttä sen Tammikuisen oikeudenkäynnin jälkeen.. Sitten tajusin, että en mäkään kehtais ottaa yhteyttä jos olisin kirkkain silmin valehdellut Tuomarille. Oman lausuntonsa jälkeen ei kehdannut katsoa mua päinkään oikeus-salissa eikä kehdannut sano hei mun äidille salin ulkopuolella..

Sitten aloin pohtimaan rehellisyyttä. Mitä se on? Onko se sitä, että aina puhuu totta? Tietenkin on, mutta jos ei puhu totta, niin mitä siitä seuraa? Mä olisin halunnut tehdä rikosilmoituksen väärästä valasta, mutta poliisista sanottiin mulle, että jos se on sana sanaa vastaan asia niin se katsotaan aina vastaajan eduksi. Vaikka nulla on ollut todistaja läsnä nykyisin aina missä tilanteessa vaan oonkin joutunut tapaamaan näitä ihmisiä, oon oppinut läksyni, valhetta tulee suut ja silmät täyteen, siks otan aina mukaan todistajan, joka voi todistaa mitä oikeasti on sanottu tai tapahtunut. Mutta ei se tässä kuulemma auta. Eli valehdella saa, jopa oikeudessa, eikä kukaan mahda sille asialle mitään :(

No, tää meni näin. Mutta mitä siitä seuraa itselle kun valehtelee? En tiedä näiden kyseisten henkilöiden omastatunnosta tai muustakaan, mutta tiedän itsestäni, että jos valehtelisin, niin en nukkuisi kovin hyvin. Tuntisin pistoksia omassatunnossa ja miettisin koko ajan että tein jotakin väärin. Mun mielestä jos pelaa ni pelaa rehellisesti, silläkin uhalla, että häviää. Ompahan omatunto puhdas! Näiltä on valheita sadellut ympäri valtakuntaa, on valehdeltu sossuille, on valehdeltu oikeudelle, on valehdeltu lapsia hoitaville tahoille jne, tähän mennessä oon aina pystynyt osoittamaan valheet koska mä oon nykyään niin varovainen noiden kanssa, että järjestän asiani aina niin, että mitä ikinä onkaan puhuttu tai sovittu tai jätetty tekemättä tai miten vaan niin mulla on siitä aina mustaa valkosella tai todistaja. Vaikkakaan se ei oikeudessa menis läpi, mutta oon pystynyt osoittamaan valheet ja vaikkei heille siitä seuraamuksia tulekaan on se aina heille miinuspiste viranomaisten silmissä ja mitä enemmän näitä valheita tulee sen vähemmän heitä enää uskotaankaan. Ikävää, mutta oon joutunut asennuttamaan puhelun-nauhoituksen mun kumpaakin kännykkään ja tietenkin tekstiviestit ja sähköpostit yms myös kuvaan heti siltä varalta, jos tekniikka pettäis ja ne katoais ja kasvotusten tapahtuviin kontakteihin otan aina todistajan mukaan. Jotenkin kamalaa, että asiat pitää tehdä noin, mutta Siperia on opettanut, yksinkertaisestakin ja päivänselvästä asiasta väännetään valhe ja koitetaan saada mua näyttämään joltakin kelmiltä äidiltä joka koittaa estää tapaamisia ja valehtelee ynnämuuta. Ainuttakaan tapaamista en ole estänyt, muuta kuin lastensuojelun kehoituksesta. Tänä vuonna poika on jättänyt menemättä kahteen tapaamiseen, toisella kertaa ei vaan halunnut mennä ja toisella kertaa sattui partioleiri samaan aikaan.

Mutta paluu alkuperäiseen aiheeseen. Eli mitä valehtelija tuntee tai miksi hän valehtelee? Mun mielestä jos kykenee valehtelemaan pienistä, kykenee valehtelemaan myös suurista. Jos kerran valehtelee, on helpompi valehdella toisenkin kerran. Jos ei tunne sisällään, sydämessään tai aivoissaan, että tekee mitään väärä kun valehtelee, niin tunteeko tekevänsä väärää myös muissakaan asioissa kuten rikoksissa tms? Mä olen itse elänyt siinä maailmassa 14 vuotiaasta lähtien aina eroon asti ja tiedän miten se homma toimii. Se oikeuden taju todellakin hämärtyy ja ihminen voi tulla jopa psykopaattisen kovaksi ja tunteettomaksi päästään. Eletään minä-minä-minä maailmassa, koetaan, että on oikeutettu mihin vaan ja muut eivät ole mitään, kenenkään tunteilla ei ole väliä eikä tunneta empatiaa eikä sääliä. Mä oon elänyt minä-minä-minä-maailmassa. Hyvin pitkään. Onneksi oon päässyt sieltä pois ja mun silmät on auennut maailmalle ja kaikelle kauniille asioille maailmassa ja ihmisille, erilaisillekin, ja tunteille ja rakkaudelle jne. Taas pitää kiittää exää "siitä viimesestä", ilman sitä en ois ehkä koskaan lähtenyt, en ois koskaan saanut mun lapsille näin hyvää elämää, saanut itselleni näin hyvää elämää, elämää missä onnellisuus on kantava voima <3 Mun exä elää edelleen minä-minä-minä-maailmassa, sen huomaa lähes kaikesta hänen toiminnastaan, ikävä kyllä.

Hän on oman itsensä vanki. Ja hyvä niin, siinä riittävästi tuomiota hänelle teoistaan! Elämä on ahdistavaa ja kurjaa kun koko maailma  on itseä vastaan ja näkee syypäitä kaikkialla minne päänsä kääntää. On hitsin vapauttava ja ihana tunne kun tajuaa, että minä olen syypää kaikkeen kurjuuteen mitä mulla on ja minä voin sen asian muuttaa! Hän ei tule tätä koskaan tajuamaan eikä pääse oikeasta täyteläisestä ja onnellisesta elämästä ikinä nauttimaan. Mä kannan mun ristini itse, se mitä oon tehnyt väärin, olen tunnustanut ja alkanut korjaamaan. Eihän se helpoa ole, tunnustaa itselle, että oot käyttäytynyt näin ja aiheuttanut tällaiset seuraukset, mutta mä ajattelen, että hyvä, että huomasin asian nyt, niin voin ees osan niistä korjata, jos en ois huomannut, niin en pystyis kasvamaan enkä muuttumaan vaan jumittaisin samassa lopun ikääni ja aiheuttaisin lisää vahinkoa ympärilläni. Kaikkea ei voi korjata, sekin on pakko tunnustaa, mutta ne mitkä voi niin korjaan ja ne mitä en voi niin yritän korjata, ehkä ihmeitä tapahtuu, ehkä ei, en ainakaan aijo syyllistyä luovuttamiseen tai yrittämättä jättämiseen!

Tää viimeinen vuosi mun elämässä on ollut niin mahtavaa henkisen kasvun aikaa,  että mä ihan kuulen mun korvissa kun mä kasvan henkisesti, kohina oikein kuuluu, ei aina meinaa itekkään pysyä mukana ja päivittäin tulee ahaa-elämyksiä, et hei, tuossa voisit viel hiukan parantaa. Onnex yöllä mun aivot työskentelee kun mun ruumis nukkuu, unissa nään paljon ratkaisuja ja vastauksia asioihin ja aamulla hommat on selkeessä järjestyksessä mun päässä. Ainakin joskus ;)

Mä oon myös kiitollinen, että asun Salossa. Vaikka mua kiukuttaa välillä niin äärettömän paljon, että täällä asiat ei ota sujuakseen ja kaikessa kestää niin tuhottoman kauan, mutta täällä mun silmät on auennut, vaikkakin kantapään kautta niinkun ADD-ihmisille on tapana, ni on auennut, sitä ei ois Turussa tapahtunut kuitenkaan, vaikka Turku oli tavallaan monessa suhteessa parempi paikka.

Täällä asioiden hitailun takia oon joutunut olemaan itse oman onneni seppä ja se on kantanu niin paljon hedelmää niin monella eri tasolla, se on ollut mulle todella suureksi hyödyksi vaikka ensin kiukuttikin!

Ja vaikka Salo on yritysmielessäkin ehkä Suomen huonoin paikka tällä hetkellä, niin mietin silti, että tää on nyt mun koti, siis se paikka missä mun sydämeni ja sieluni haluaa asua ja kutsua kodiksi, että vaikka täällä ei menestykään, tällä hetkellä, yritysmielessä, niin en lähtis rahan perässä poiskaan.

Tää on koti, asioiden takkuilusta huolimatta, täällä mä haluun elää ja kuolla, täällä mä haluun kasvattaa mun lapseni.