torstai 9. toukokuuta 2013

Lapsen keskivaikea depressio

Tuollasta mun nuorimmaiselle nyt yrittävät lastenpsykiatrisella laittaa. ADD/ADHD-vertaistukiryhmissä on miljoona samanlaista tarinaa, aina masennus lykätään ekana diagnoosiksi vaikka ADD/ADHD:laiset lähes poikkeuksetta masentuvat kun oireilevat eivätkö tiedä mistä elämän vaikeudet johtuu. Nuorimmaisen isä on ADHD ja itse ADD ja lapsen keskittymiskyky yms on juuri sitä mitä mullakin lapsena, koulunkäynti-innokkuus on samanlaista kun mulla, itsetunto sama kun mulla, meinaako lääkärit, että mäkin oisin ollut ala-asteella huomaamattani ja perheeni huomaamatta masentunut?

Jos tutkimusolosuhteissa kurjien tehtävien tekeminen ei nappaa niin kyseessä voi olla ihan tutkijaankin liittyvä naamakerroinseikka, ehkä lapset vaan vaistoo että tekeminen ei ole kivaa, etenkään jos tutkimukset aina sattuu kivan iltapäiväkerhon kanssa päällekkäin. Lapsi ei näemmä saa osoittaa mieltään??

Koitin piipittää mitä ADD-tukiryhmäläiset mulle neuvoivat eli pyytää neuropsykologisia testejä ja kertoa, että ADD:n oire on just masennus, mutta mua ei kuunneltu ja mun päälle puhuttiin, että kyseessähän ON masennus ja ettei ADD:tä voida muka tutkia tässä tilanteessa, ei toki voida pois-sulkeakaan.

Psykologi sanoi tehneensä vähän noita nepsytestejä, psykologi myös puhuu aina TARKKAAMATTOMUUShäiriöstä vaikka mun diagnoosilapussa kuten netissäkin ADD on TARKKAAVAISUUShäiriö... Herää kysymys onkohan psykologi edes perillä koko häiriöstä?? No, ehkä se on sama asia, mene ja tiedä, mutta mä tarvitsisn nyt nopeasti jonkun asiantuntijan pitämään mun ja lapseni puolia, koska ADD-asia on mullekin kovin uusi enkä ole läheskään perillä kaikesta mitä se aiheuttaa tai millä arkea vois helpottaa jne ja tuntuu, että mun piipitykset vaan tallotaan isomman koneiston jalkoihin eikä mua kuulla laisinkaan. Enkä mä koita olla mikään kotitohtori, mutta mä nyt mielestäni kuitenkin tunnen lapseni parhaiten ja sillon kun mun tytölle lyötiin keskivaikea masennusdiagnoosi, niin mun mielestä lekurit oli väärässä, mutta menin siihen diganoosiin mukaan, ajattelin, että kaipa lääkärit tietää paremmin kun ovat ammattilaisia, no nyt psykoterapeutti on sitä mieltä ettei masennusta ole. Oliko sitä sitten vai oliko kyseessä vaan muut teini-iän ongelmat, onhan mulla itsellänikin ollut hyvin vaikee murrosikä-teini-ikä enkä mä todellakaan ollut masentunut.

Koitan huomenna soitella tk-lääkärille ja kysyä saisko lähetettä jonnekin lasten neurologille jolla ois enemmän asiantuntemusta ADD asiassa kun noilla, koska mä oon kuullut niin monta ADD/ADHD-tarinaa missä lapsella on vuosikausia ollut väärin diangnosoitu masennus ja tutkimuset evätty vaikka lopultas se ADD/ADHD diagnoosi on sitten annettu.

Musta ois aivan kamalaa että lähdettäs väärällä diagnoosilla hoitamaan, koska siinä menee todennäköisesti koko loppu elämä pilalle, kohta kolmatta luokkaa alotteleva lapsi jos sais heti oikeen diagnoosin ja oikeen avun vois vielä selvitä tästä ja menestyä elämässä mut jos tässä nyt mennään vaikka yläasteelle asti väärällä polulla ni kyllä se aika selvää alkaa olla loppukin elämä :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti