tiistai 28. toukokuuta 2013

...ei otsikkoa...

Huomenta..
Mä mietin kirjoituksen otsikkoa myöhemmin, taas on pää täynnä asiaa mut ens liitan ne Iltiksen jutun kuvat tähän, mietin pitkään, että laitanko niitä, alkaa tuntumaan tosi ahdistavalle ja nololle taas, että ihmiset saa tietää, mutta pakko pakottaa itseni vaan jaksamaan kun oon tähän linjalle kerta lähtenyt.

En antanut äidinkään lukea, tuntu tosi vaikealle koko asia :(






Mä oon tässä lähipäivinä etsinyt tietoa ADD:sta ja tuun koko aika vakuuttuneemmaksi että mun molemmilla lapsilla on ADD ja kiukuttaa suorastaan ettei tutkimuksia saa eikä sitten hoitoakaan, kyllä tää Salo on joskus niin peppureikä kuin olla ja voi :( Pitää tänään koittaa terveyskeskuksen kautta tyttärelle ainakin, hänellä on ihan selvää ADD-jumittelua ja muitakin selkeitä ADD:hen liittyviä ongelmia. Pojalla on mielestäni vielä enemmän ja sattuu pirusti sydämeen kun lääkärit eivät suostu tutkimaan asiaa, mun mielestä lääkekokeilulla vois saada tulokset heti, miksi sellasta ei aloiteta, sen sijaan poikaa pidetään ns väkisin tuossa kurjassa olotilassa missä yksikin ei-positiivinen palaute saa koko päivän raiteiltaan, eilenkin siitä, että aamulla sanoin olevani surullinen kun kalliit puujunat oli vesiojassa vettymässä meni pojalla koko päivä piloille ja se näkyi kouluretkelle, oli heitelty käpyjä toisten päälle ja ip-kerhossa rikoittu muiden omaisuutta, niin huolissaan kun kaikki tahopt onkin pojastani niin huoli ei oikein tunnu aidolta kun ratkaisun avain on edessä, mut kukaan ei suostu tarttumaan siihen? Musta tuo jos joku on lapsen rääkkäämistä ja turhan kärsimyksen tuottamista ja siihen pitäis jonkun puuttua! Mitä vaikkapa viikon tai kahden lääkekokeilu voisi muka haitata? Olen kuullut ADD/ADHD vertaistukiryhmissä, että joidenkin ADD/ADHD lääkkeiden apu näkyy heti kun pillerin ottaa.

Muutenkin eräiden tutkivien tahojen syyttelevä ilmapiiri ketuttaa mua suuresti, että mun yksin pitää olla vastuussa siitä millanen mieliala mun lapsilla on, isällä, joka järjestelmällisesti terrorisoi kumpaakin lasta ei ole osaa eikä arpaa lasten hyvinvoinnissa, ihme ettei muka ammatti-ihmiset tajua miten suuri vaikutus tuollasella on täällä kotona, minne mä ne ajatukset ja tunteet laitan kun pelkään mun lasteni puolesta? Tottakia lapset sen näkee ja vaistoaa, en mä niitä voi salata vaikka miten yrittäisin, tottakai se askarruttaa pientä ihmistä, että kaikenmaailman lääkäritapaamisilla kaivetaan ja kaivetaan vanhaa asiaa ja eroa ja ristikuulustellaan mua että miksi erositte jne vaikka paperit ois saatavilla jos noi hoitavat tahot vaan viitseis tilata ja on kai tilannutkin mutta tainnut jäädä lukematta! Mä olen koko pojan pienen elämän eli 8 vuotta koittanut olla puhumatta siitä pojan kuullen, mutta täällä ne asiat on pitänyt kaivaa esiin monet kerrat lapsen lääkäritapaamisilla lapsen kuullen. Sitten aletaan syyttää äitiä, että oot puhunut lapsen kuullen, ei lapsen kuullen sais tollasia puhua?! Pakotetaan laittamaan lapsi valvomatta hullulle isälleen josta lapsi lähes poikkeuksetta tulee itkuisena ja mykkänä kotio ja ihmetellään miksi oon useita päiviä ennen tapaamiselle laittoa ylistressaantunut ja hermo kireällä! Lapsi oirehtii niin monella tavalla ja kaikki on hoitavilla tahoilla tiedossa sekä mun päiväkirjamerkinnät mistä selvästi käy ilmi, että oirehdinta liittyy isätapaamisiin sekä isän yhteydenottoihin, silti kaikkien lapsen oireiden syypää istuu nyt tässä koneella kirjoittamassa. Tämä syypää joka on venynyt ja paukkunut lastensa puolesta yksinään mielettömiin mittakaavoihin viimeisen 8 vuotta, 1 kuukautta ja 8 päivää. Sen verran aikaa siitä on kun tämä malli-isä yritti mua kuristaa kuoliaaksi. Noin kauan mä olen taistellut oman ja lasteni hyvinvoinnin puolesta ja oon vasta tässä.


Mulla on pitkä matka edessä, taistella lapsia hoitavien tahojen kanssa siitä, että mun lapset tutkittais ja sais joko diagnoosin tai sen mahdollisuus suljettaispois, pitkä matka kärsiä exän touhuista, nytkin vaikka sieltä paikasta missä lapsen vaihto nykyisin tapahtuu lkuvattiin otaa isään yhteyttä ja ilmoittaa että yhteydenoito tapahtuu heidän kauttaan koska viimeksi isä taas pahoitti mun mielen turhalla pilkalla ja ivalla ja vittumaisella viestillä kun poika meni kerran vuodessa olevalle Star Wars partioleirille ja isätapaaminen jäi väliin ja isä haukkui mua viestillä ja kirjoitti että minä en ajattele kyllä lapsen etua ollenkaan, nyt itse peruikin viestillä sitten koko kesän tapaamiset vaikka aiemmin oli sanonut että työasiat on suunniteltu oikeuden päätöksen mukaan eikä tapaamispäiviäkään voi muuttaa kun vapaat osuvat juuri niille päiville. Todella ristiriitaista ja epäilenkin, että ei tuo peruminen liity työhön eikä mihinkään muuhunkaan vaan on lapsellisen narsistin kosto 8 vuotiaalle. Näitä kostoja on tässä nähty ja koettu sen verran että arvaan tietäväni että siitä on taas kyse.
Pojalle en ole vielä kertonut koko asiasta, mietin miten kertoisin ettei hänelle tule samanlaista hylkäämistunnetta kun tytölleni on tullut koko elämänsä ajan kun isä ei ole tavannut. Mä odotan ainakin, että koulut loppuu, ettei paha mieli sitten näy siellä koulussa.


Tänäänkään en aijo pakottaa itseäni mihinkään tekemiseen, mutta jos mua sattuu huvittamaan niin menen puutarhaan hiukan nyppimään rikkaruohoja ja leikkaamaan nurmikkoa. Se on parasta terapiaa aivoille ja mielelle :)














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti