lauantai 31. elokuuta 2013

Kukkapenkin suunnittelusta toteutukseen

Eli joku aika takaperin pohdiskelin sitä kukkapenkin suunnittelua ja nyt pääsin toteuttamaan suunnitelmani, jota ei oikeastaan ollut.
Paikaksi lopulta valitsin etupihan puuvajan seinustalta kävelykäytävälle asti

Seinän vieressä elelee edelleen pari sammakkoa, joten rakensin niille tällaisen suojakäytävän, jottei heidän tarvitse lähteä uutta kotia etsimään.


Sitten sanomalehteä alle ja multaa päälle, istutus syvyydestä ei tarvitse ottaa niin kovaa stressiä koska istutan perennat siemenistä.


Sanomalehtijuttuun otin idean täältä, 10 säkkiä multaa meni tuohon alueeseen.
Ja jokainen minut tunteva tietää, että hyvin huolimattomasti suunniteltu on hosuen tehty niinkuin tämäkin projekti, eli vaikka miettisin kukkimis järjestystä ja pituus järjestystä niin päätin lopulta laittaa siemenet pituusjärjestyksessä ja osittain random järjestyksessä ja ne on jokseenkin näin siellä nyt


Siemenet on kaikki syksyllä kylvettäviä ja muut jätin kevääseen, niille voi laittaa vaikka uuden kukkapenkin toisaalle jos tuntuu että tähän ei sovi enempää


Iltapuutarhasta tulee pensaspuutarha ja siellä onkin jos 2 ihanaa pikkujasmiketta ja syyshortenssiat ja pionit kaivoin ylös ja siirsin ne etupihalle, siirtelen mahdollisesti muitakin sieltä pois, mutten tänään enkä ota stressiä milloin siirrän vai siirränkö milloinkaan :D


Onneksi on omasta takaa tuota kuori ja sahanpuru möhnää puuvajasta jota voi laittaa tuonne kasvien juurille ja toivoa että rikkaruohot ja ruohu tukehtuu siellä alla talven aikana







perjantai 30. elokuuta 2013

Kukkapenkin suunnittelua

Mua niin ärsyttää mun nykyiset kukkapenkit jotka ovat öhh todella kamalia, niimpä tilasin Kanungista Kukkivasta Niitystä siemeniä ja heillä onkin mahtava valikoima ja 2 euroa kaikki pussit. Kaikki siemenet on perennoja ja sitten mulla on muutama laatikko Ikeasta tulppaanin sipuleita. Tänään ohjelmassa on siis kukkapenkin suunnittelu etupihalle, en tiedä kuuluuko siihen jo olemassa olevien sipulien kaivamista maasta vai jätänkö ne paikoilleen, mutta ainakin käyn keräämässä siemeniä mitä on tullut ainakin Akileijoihin joita mulla on vaaleenpunasta tuolta ojasta pelastettua ja sitten liilaa joka on äidin Särkyneen sydämen mukana tullutta.
Tuo mun iltapuutarha saa muuttua pensaspuutarhaksi, siellä onkin jo 2 Pikkujasmiketta joista toinen kukkia jo tänä kesänä kovin ja sitten siellä on 3 Hortenssiaa, joista yks mun pitää siirtää vähän keskemmälle.
Sitten siel on ne ruusut ja ajattelin että ne saa olla ja voisin keräillä sinne ajan saatossa muitakin ruusuja.

Tuo talon sivustassa oleva kukkapenkki saa kai nyt toistaiseksi olla, ehkä käänään sen etuosan siitä ympäri ja koitan pyydystää niistä vaaleanpunakukkaisista pitkistä kasveista siemeniä siihen, jotta ois koko penkki sitä yhtä lajiketta vaan.

Sellainen ohjelma ois siis tänään, saa nähdä kuin käy, niin ja siemenet on lähes kaikki syksyllä kylvettäviä, että ajankohta ainakin on oikea :)


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Mä voin syystä olla itsestäni ylpeä, oon tehnyt KOVAN työn YKSIN

Tänään oli eräässä lapseeni liittyvässä tutkimuspaikassa mulla oma aika jossa sitten alkuturinoiden jälkeen ruvettiin käymään läpi sukupuuta ja tapahtumia.
Työntekijät huomauttivat taas mulle miten suuren työn olen tehnyt itsekseni kun olen tietoisesti muuttanut itseäni sekä elämääni ja kasvanut ongelmaisesta teini-ikäisestä nuorisokriminaalista ja katukasvatista narkkariäitiyden kautta väkivaltaisesta parisuhteesta selvinneeksi onnelliseksi äidiksi jolla on suunnilleen kaikki asiat kunnossa eikä elämässä ole enää suurempia huolenaiheita :)

Uutena asiana heillä olisi tarjota interpersonaalista psykoterapiaa joka kuulemma sopeisi minulle kuin nappi silmään, sillä siinä käydään nimen omaan läpi syitä ja seurauksia, niitähän musta löytyy, yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen jne. Olin avoinna ajatukselle, kuulosti mielenkiintoiselle ja olenkin pohdiskellut itekin, että miten paljon esim ADD on vaikuttanut lapsuuden ja nuoruuden ajan ongelmiini ja myös varhais aikuisuuden.

Työntekijöiden mielestä kannan liikaa syyllisyyttä ja sekin voisi helpottaa kun ymmärtäisi ettei kaikki aina ole ollut tietoinen huono valinta vaan olosuhteilla on ollut asiaan oma vaikutuksensa.

Jokatapauksessa, minä olen tehnyt suuren työn itseni kanssa, minä yksin. Voin siis syystä olla itsestäni ylpeä ja olenkin <3


Kiitos, että pahoinpitelit minut..

Kiitos exä, että pahoinpitelit minut viimeisellä kerralla niin pahasti, sillä ilman sitä, en olisi nyt tässä, nimittäin elämässä ihanaa ja tervettä elämää lasteni kanssa :)

Kyllä olen niin kiitollinen, oikeasti, kun vertaan elämää sinun kanssasi ja elämää tänään, olen aidosti kiitollinen, että teit mitä teit.


tiistai 27. elokuuta 2013

Jätkien keskellä kasvaneena..

Onneksi mulla on nyt ympärillä niin paljon ihania naispuolisia ystäviä, jotka heti tietävät mikä vaivaa ja antavat neuvoja ja vinkkejä naisten asioihin, sillä jätkien keskellä kasvaneena, mulla ei ole ollut mitään hajua mitä kaikkea naisen kuukautiskierto aiheuttaa mielelle ja mielialoille :D


Vähän noloa, mutta musta tuntuu, että olen nyt vasta kasvanut tai ehkä kasvamassa aikuiseksi naiseksi. Ei ole ollut "aikaa" sellaiselle, eikä mahdollisuuttakaan. 14 vuotiaasta kaksikymppiseksi ja sitäkin pidemmälle elin jätkäporukassa eikä heillä luonnollisesti ollut "naisten ongelmia". Kotona aloin uudelleen viihtymään vasta esikoisen syntymän jälkeen ja vanhemmat vitsailivatkin, että nyt minua näkyy kotona enemmän kuin silloin kun vielä asuin siellä :D

Äitiin ei ollut läheiset välit teinivuosina, äiti oli tyhmä enkä halunnut kuunnella hänen juttujaan, isän vielä vähemmän, olihan isä aina oikeassa kaikessa enkä saanut itse kokeilla mitään enkä tehdä virheitäni ja oppia niistä itse.

Tai no teinhän mä niitä, mutta muualla ja vähän rankemmalla kädellä :D



Mä olen koittanut antaa mun lasten kokeilla ja tehdä itse virheensä, vaikka olenkin tiennyt lopputuloksen. Joskus unohdan sen ja annan neuvoja ja harmistun kun mua ei totella :D Toivoisin aina muistavani, että ihminen oppii parhaiten itse tekemällä, ei kuuntelemalla vanhempia. Siksi en tajua niitä vanhempiakaan, jotka tekevät itse tyhmiä asioita esim polttavat tupakkaa ja sanovat lapselle, että
älä sinä polta se on tyhmää ja vaarallista, tottakai lapsi katsoo sitä esimerkkiä eikä kuuntele niitä sanoja :D

Parhaillaan on elonkorjuun aika ja ihania koneita on lähes joka pellolla <3


Toivottavasti kukaan puimurin kuljettaja ei pidä minua jonakin hulluna stalkkerina joka kuvailee autosta heitä, enhän mä heitä kuvaa, vaan puimureita :D



lauantai 24. elokuuta 2013

Radiohaastattelu YLE:llä

Millonhan se tulee ulos, YLE:llä se mun alkukesästä tekemä radiohaastattelu, tai siis ei mun tekemä, vaan missä mua haastateltiin, se lupas ilmoitella kyl ajoissa millon se tulee ulos. Muistakaa sit kaikki kuunnella :)


torstai 22. elokuuta 2013

Hienoja sanoja; toiminnanohjaus, etuotsalohko, välittäjäaine, mutta kuka tietää miten ne hankaloittaa juuri mun elämää?

ADD pahimmillaan taas ilmeisesti, sormet syyhyy pihahommiin, sormet syyhyy kotihommiinkin, syyhynnyt jo viikon vaan oonko saanut tehtyä mitään.. en. Kamalan huonon omantunnon vaan oon kehitellyt siitä kun en saa aikaseks vaikka mieli tekis :(

Mun NEPSY valmentaja kertoili siitä lääkityksestä ja vaikka oonkin sen alusta asti tyrmännyt ni jäin miettimään, että oiskohan kuitenkin hyvä jos koittais miten sellanen vaikuttaa?

Tässä taas lista mihin kaikkeen ADD/ADHD vaikuttaa:

on olemassa viisi tärkeää oireryhmää, joita tavataan jatkuvasti ADD/ADHD-aikuisilla. Nämä ovat: (1) ongelmat organisoinnissa, priorisoinnissa ja tehtävien aloittamisessa; (2) vaikeus ylläpitää keskittymistä ja tarkkaavuutta, erityisesti lukiessa; (3) vaikeus vireyden, tarmokkuuden, prosessointinopeuden ja motivaation ylläpitämisessä pidemmän aikaa; (4) tunne-elämän kysymykset, kuten vihanhallinnan vaikeus (ongelma jota DSM IV:n mukaisessa oireistossa ei mainita); ja (5) puutteet työmuistissa (kyvyssä pitää jotakin mielessään tehdessään jotain muuta) sekä mieleen palauttamisessa.

Tummennetut kohdat ovat mulle erityisen haastavia..

Nyt alkaa taas tuntumaan, että masennustako pukkaa, vaan en ole alakuloinen, en vaan saa tartuttua toimeen.. Sen verran kovasti alkaa tää toimettomana olo nyppiä, että joku ratkaisu pitää tähän löytää..


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Miten päästä menneisyytensä yli?

Mä vihaan itseäni niin paljon tällä hetkellä.































Mulla on ihana miesystävä. Hän rakastaa mua. Mäkin häntä. Hän on maailman täydellisin mulle. Mä viihdyn hänen seurassaan. Mä voin olla oma itseni hänen seurassaan ja silti hän rakastaa mua.



















Mut mä pelkään. Että rakkaus taas satuttaa. Mä pelkään kiintyä häneen koska pelkään menettää. Mä pelkään että kaikki mitä hän sanoo, mitä hän on, miten hän mua rakastaa; katoaa yhtäkkiä.


Mua pelottaa. Musta tuntuu, että oon niin kamala ihminen  etten ole ansainnut olla onnellinen. Musta mun pitäis olla yksin. Mun ei pitäis tuoda mun lasten elämään ketään ihmistä. Hämmentää lapsia koska se ihminen kuitenkin katoaa, lähtee pois, jättäen vaan suuren kaipuun ja tyhjän kolon meidän elämään.

Mä haluaisin paeta turvaan yksinäisyyteen. Jos mä olen yksin niin rakkaus ei voi satuttaa. Kukaan ei voi satuttaa. Musta tuntuu että mun elämä on niin sekasotkussa, että ois väärin sekottaa hyvää ihmistä sihen sotkuun. Mun pitää selvittää mun sotkut yksin. Mun pitää selvitä yksin. "Sä et tuu ikinä selviimään ilman mua" sanoi mun exä kun me erottiin. Mä oon selvinnyt ilman sua, mä oon selvinnyt ilman ketään. Mulla on lapset ja vanhemmat, ketä muuta mä tartten??



Ja mua pelottaa. Mä en halua kiintyä kehenkään. Mä en halua enää menettää.. Mä en halua tarvita ketään!! Mä en halua tottua kehenkään. Mä en halua rakentaa elämää taas alusta kun se kaikki loppuu..



Mä tiedän hyvin, ettei voi ikinä saada mitään ihanaa jos ei uskalla yrittää. Mä haluaisin saada ihanaa. Mutta mun aivot ei ymmärrä mitä mun sydän sille puhuu. Mun aivoissa on vaan päällä joku "pakene ja pelasta ittes"-vaihde enkä tiedä millä sen saa pois päältä :(



Nyt alko soida pääs tää:


Minut liian monta kertaa myytiin, vaihdettiin ja ostettiin.Minut liian monta kertaa nurkkaan kuin lelu viskattiin.





Aiemmin sois tämä PMMP:n biisi, vaikken tiedä ees kuulleeni tätä ennen, mutta kertsi sois aamusta asti päässä, kyl mä ymmärrän, että nää mun pelot tulee jostain syvältä sisältä. En oo vielä päässyt asiasta yli, käsitellyt sitä, pelkään, että kaikki tekee mulle pahaa






Kaikki sanoo sävyyn säälivään Oma vika kun tällaiseen jään Mutten tiedä enää itsekään Ketä pelkään En ole nainen, en yhtään mitään Kidutettu eläin häkissään 
Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut Ja isken jollain millä sinäkin oot mua avannut Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään Mut viedään sinne missä ei ees tarvitse nimeään ♫

Mun oma psykologikin on vielä sairaslomalla. Hän on ollut keväästä asti :( Hän oli hyvin empaattinen ihminen, monesti itki kun juttelin hänelle, hän osas kuitenkin valaa muhun uskoa kun mulla ei sitä uskoa itseeni omasta takaa löydy.
Varasin kuitenkin ajan hänen sijaiselleen, samapa tuo jos kertaan asiat uudelleen, kuhan pääsisin taas eteenpäin itseni kanssa.






Mulla on ystävä. Joka elää hyvin samankaltaisessa suhteessa missä mä elin vielä 9 vuotta sitten. 9vuotta jo!!! Hitsin pitkä aika!!! Kuinka toipuminen kestää näin tuhottoman kauan :(   
..No kumminkin.. Mä oon koittanut häntä rohkaista ottamaan sen askeleen, lähteä, jättää se hirviö taakseen, mutta kuka uskaltaa hypätä pimeään? Mistä tietää kuinka pitkä matka pohjalle on ennen kuin osuu ja voi alkaa nousemaan ylös? Mä oon hyvin samanlaisessa tilanteessa. Tosin mulla voisi olla matka johonkin miellyttävään, mutta mä en uskalla hypätä pimeään

En uskalla päästää irti, koska oon vasta hetken ollut tukevasti tässä. 

Mä oon huono ihminen. Mä koen olevani epäreilu kun en uskalla luottaa. Mä haluaisin luottaa!! Mutta en osaa enkä tiedä miten itseä pakotetaan :( Mä oon ollut niin monet kerrat tässä samassa tilanteessa, ainoo ero, että aiemmin oon perääntynyt jo paljon aikaisemmin. Ja osa musta haluaa nytkin perääntyä. Mennä takas piiloon, turvaan, yksin. Iso osa musta haluis katsoa mitä tästä tulee. Mutta mä pelkään, että mun pelko on vahvempi kun rohkeus. Mulla ei oo rohkeutta hypätä pimeään.


Mä haluaisin olla rohkee. Mutta ehkä mä oon vaan pelkuri :(




maanantai 19. elokuuta 2013

Mitäs mä sanoin, että yks sai "narsukohtauksen" kun lapsella oli partioleiri

Jooh, paikka jossa lapsen vaihto pitäisi tapahtua viikonloppu tapaamisilla tavoitteli tapaavaa vanhempaa pyynnöstäni ja hänet saatiinkin vihdoin kiinni ja hän sanoi seuraavaa "en ota elo- enkä syyskuussa, antaa nyt olla kun ei kerran kiinnosta"...
WHAT!!??

...ja kaikki alkoi siitä kun tapaavalle vanhemmalle ei sopinut vaihtaa lapsen partsaleiriviikonloppua muuhun viikonloppuun joten tapaaminen sillä kerralla peruuntui jos muistatte kun kirjoittelinkin siitä täällä aiemmin http://melankoliaajavaloisiakuvia.blogspot.fi/2013/06/terkkuja-isa-rintamalta-grrrrr.html

Mä sillon jo sanoin että täysi oppikirjaesimerkki narsistisesta käytöksestä, koska lapsi ei asettanut häntä tärkeän, kerran vuodessa olevan leirin edelle niin tapaava vanhempi kostaa lapselleen olemalla vastaamatta puheluihin sekä olematta tapaamatta lastaan, näin meillä...

Vieläkö joku ihmettelee miksi mulla on pinna kireällä tuohon ihmiseen liittyen??

Myllyn pyöräilyn kuvausta

Eilen Turussa pyöräiltiin Myllyn pyöräily. En tiedä montako osallistujaa oli mutta perjantaina arvioitiin, että lauantain tapahtumaan saattaa tulla noin 600 pöyräilijää. JOukossa olikin monen ikäistä ihan lapsesta hieman vanhempaan väkeen :)

Reilu 800 kuvaa tuli tapahtumasta ja ne on kaikki ladattu mun kuvapankkiin tapahtuman omaan kansioon http://johanna-amnelin.smugmug.com/Tapahtumat/Myllyn-Py%C3%B6r%C3%A4ily-lauantai











Mä tykkään kuvata noita pyöräilijöitä kun monet niistä moikkaa ja huutelee tsemppauksia ohimennessään :)



















lauantai 17. elokuuta 2013

Se ois bäck to business ja pyöräilytapahtuman kuvaamista

Viimeksi kuvasin näitä samoja fillaroitsijoita mutta hieman erilaisessa ympäristössä kun kuvasin pyöräilyputkessa joka parhaimillaankin tais olla vaan joku kolme neljä metriä leveä, siinä oli kurveissa aika lähikontaktissa pyöräilijöiden kanssa, mutta onneksi osumilta vältyttiin. Tänään ja huomanna ois kuvaamista Turun seudulla ja maakunnissa, lenkki vetää aika hyvin, Turusta on lähtö ja siellä oli vähän saaristoo ja Mynämäkee yms kartasta voipi kahtoo tarkemmin mikäli kiinnostaa, ikävää, että on luvattu sadetta :)


Tänään ois tavoitteena saada vähän enempi sitä liikettä kuvaan eli pidemmällä suljinajalla napsia, katotaan kuin käy :)

tiistai 13. elokuuta 2013

Diipadaapa ja sitärataa

Kesällä ei oikein ehtinyt bloggailla, hirmuinen tahti noiden näyttelyiden ynnä muiden kanssa ja sitten päätinkin pitää tovin "lomaa" siis ainakin Ateljeen asioista ja vähän näyttelyistäkin!



Parhaillaan on Turussa lääkäriasema Pulssin (tai nykyisin Terveystalo) ikkunassa isohko näyttely, siellä on 47 kuvaa ja sen lisäksi Ateljeen designtuotteita näytillä ja kuun lopulla kun puran ne sieltä pois ne jakaantuukin kahdeksi eri näyttelyksi tänne lähi kirjastoihin eli Kuusjoelle tulee Humpparalli-näyttely ja Koskelle tulee Muistellaan kesää-näyttely, sitten saakin loppuvuodeksi näyttelyt riittää, ei millään jaksa koko ajan touhuta.

Designtuotteiden kysyntä kasvaa tasaiseen tahtiin, ei näköjään tarvitse mainokstella tai markkinoida, kädet pysyy kiireisinä ihan ilmankin, etenkin Wessasoittorasiasta on nousemassa varsinainen hittituote :)



Viikonlopuksi tiedossa kuvauskeikkoja, kaksi eri pyöräilytapahtumaa Turun suunnalla, se tietää aikaisia aamuja ja väsyneitä jalkoja ja myöhään yöhön kuvien editointia, that's the way I like it!

Viimeviikon loppuna käväisin harjoittelemassa pannausta Kiikalan Burn out partyissa ja hyvää settiä tuli, ei voi kun olla tyytyväinen omaan kehitykseen ja onnistumisprosenttiin. Muistan ajan jolloin pannauskuvissa oli onnistumisprosentti mulla alle 10 ja nyt se on vähintäänkin 80 :) Hyvä minä! Kovin pitkällä suljinajalla en vielä päässyt leikkimään, pisin taisi olla 40 mutta hyvä liike silläkin jäi kuviin.