Miten tytöstä tulee autovaras?

En mä ollut mikään villi lapsi tai häirikkö enkä muutenkaan sellanen josta vois olettaa tulevan isompana vaikeuksia

Mä olin normaali tyttö jolla oli normaali perhe.

Mä muistan erityisesti yhden kerran millon mun täti ja äiti haki mut satamasta kun tultiin just laivalta. Meillä oli tarkotus jatkaa jossakin kaverin luona vielä, mutta terminaalissa yhtäkkiä tätini nappas mua korvasta ja raahas mut väkisin autoon.
Se on ainoo kerta millon oon ajatellut, että joku on tosissaan, että kun mun täti sanoin, että nyt kakara autoon ja veti mun korvasta ni tiesin, et se ei päästä irti. Tajusin, että nyt on mentävä, vaikka harasinkin vastaan ja koitin rimpuilla irti ni autoon jouduin. Sellasen kurin mä oisin tarvinnut aina.
Ehkä mun äidillä ja isällä ois pitänyt olla enemmän lapsia niin silloin mä en ois ollut sellanen silmäterä..
Isäkin päästi aina arestista jos äiti ei ollut kotona, sanoi vaan ettei kerrota äidille ja tuu kotiin ennen äitiä..
Äidin arestia en varmaan ees noudattanut ja miks ois tarvinnutkaan, aikansa kun marisi ja kiukutteli niin siitä pääs pois kuitenkin.

Olin aika paljon yksinkin, meille tuli muutto uuteen lähiöön kesken seiskaluokan, äiti tais sillonkin olla kahdessa duunissa ja isä työnsä takia paljon poissa kotoa myös.
Enkä mä oo muutenkaan ikinä kuulunut mihinkään. Oon aina ollut se uus laps. Eka muutto ja ero kavereista tuli jo toka luokan jälkeen, kun jouduttiin pois meidän omistusasunnosta ja muuttamaan mun äidin äidin vintille.
Just kun olin saanut vakituiset ystävät, alkoi yläaste ja sitten tulikin muutto uuteen kotiin taas, ihan toiselle puolen kaupunkia.
Sain sentäs jäädä omaan kouluuni, tosin bussimatkat kesti ikuisuuden ja lisäks joutu viel kävelemään ihan sika kaukaa pysäkiltä kouluun. Parempi ois ollut vaihtaa samalla kouluakin..

Sitten tutustuinkin oman naapuruston lapsiin ja osa niistä oli aika epeleitä.
Meidän pihalla useimpien lasten vanhemmat oli juoppoja tai muutoin vaan välinpitämättömiä. Kaikki mun kaverit poltti tupakkaa ja uusien kaverien kautta tutustuin sit vieläkin hurjempiin tyyppeihin.

Siin oli kuvioissa kaikkea bensan haistelua, tai tolua se oli sihen aikaan, kun tolu viel "toimis", kaupasta varastelua, lintsaamista ynnä muuta. Yhen meidän pihalaisen pojan kavereissa oli sellasia jotka oli jo ollu vankilassa vaikka ne vasta oli 15v. Ne varasti autoja ja väänsi kipsoja ja kauppoja.

Jossakin vaiheessa mä aloin seurustella sellasen pojan kaa joka oli tuolta saaristosta kotosin ja sen kanssa tuli  tehtyä aika paljon kaikkea. Tiettykin se oli sille varmaan vähän pakon sanelema juttu, koska sinne kotiin oli niin pitkä matka, joten oli helpompi jäädä johonkin rappikseen nukkumaan ja varastaa kaupasta ruokaa, mä sitten taas vaan jäin sen seuraks ettei sen tarvinnut olla yksin.
Me oltiin aikamoinen pari, joka paikassa oltiin yhessä ja mä oppisin siltä miten auto varastetaan. Mä olin sillon siis 14 tai 15 vuotias.

Kohta mä sainkin jo ekan kuvani kyttikselle.. Siitä eteenpäin se olikin menoa sit useita vuosia. Voidaan oikeestaan sanoa, että täysin puhtaan pulmusen elämää kaikilla tavoilla olen elänyt vasta nyt kun erosin mun toisen lapseni isästä eli 5,5 vuotta sitten.
Se tekee niin paljon kun 20 vuotta rikollista elämää, koska oon nyt 34 vuotias ja aloitin sen 14 vuotiaana. Aikamoista, en ookkaan asiaa noin miettinyt saati laksenut :(

Täytyy sanoa, että seura jossa elää ja pyörii näyttäs olevan avainasemassa tässä, että onko rikollinen vaiko kunnollinen. Onneksi musta on tullut nyt kunnollinen, ehkä vähän liiankin tunnollinen, mutta mun tilanteessa siitä ei ole ollut mitään haittaa :)

Blogi

Mä oon miettinyt että jos siirtäisin tän blogin muualle. Mua on alkanut ahdistaa eikä huvita kirjottaa kun tiedän niin paljon läheisiä jotka lukee tätä...

Ja äidille tiedoks, ei, ei mua kiinnosta alkaa enää narkkaamaan enkä narkkaa parhaillaankaan. vaikka siitä kirjoitankin..

Ehkä se aika vaan jätti suurimmat jäljet. Lisäks se on nyt viimeisenä tapahtunut joten on hyvin muistissa vielä. Ja aikakin kait kultaa muistot, onhan aineissa kiva olla sillon kun menee hyvin, mut sillon kun menee huonosti ni menee niin huonosti etten toivois koskaan enää kokevani mitään sellasta!

Muistui mieleen, sillon kun vedin herskaa, niin yleensä laskuissa oli  niin kipee ja epätoivonen että ois myynyt vaikka mitä, että ois saanut lisää kamaa. Kerran sillosen jätkäkaverini kanssa muisteltiin, että oltiin kätketty kapula konia mun auton sivupaneeleihin tai jonnekin. Ajettiin yhen hiekkakuopan reunalle ja alettiin ettii. Halu löytää se oli niin suuri et epätoivoissamme ja refloissamme purettiin autosta kojelauta, ovipaneelit, irrotettiin penkit ja kaikki kun etittiin. Eihän sieltä mitään löytynyt kuiteskaan ja mulla oli kivut niin kovat että makasin hiekalla itkien kun en voinut liikkua enää.

En muista miten päästiin sieltä pois enkä muista saatiinko jostain hommattua kamaa sillä kertaa, sen vaan muistan et ne kivut oli ihan hirveet, se hiki ja kylmä ja tärinä ja vatsakipu ja ajatusten toimimattomuus, sekavuus ja kaikki, se oli kamalaa, nivelkipu, selkäkipu, kaikki kipu.

Mulle onkin jäänyt noi nivelkivut kyllä tolta ajalta mä luulen, sillä mul sattuu edelleen ajoittain nivelet samalla lailla kun refloissa. Se harmittaa.
jos en ois koskaan narkannut niin ei ne varmaan sattuis tänäpäivänäkään. Erityisesti jos nousee pientäkin lämpöä ne alkaa heti sattua, kosteella ilmalla ne sattuu, kuumalla, kylmällä ja välillä ihan muuten vaan. Arkinen muistutus mitä on tullut joskus tehtyä. Muistutus josta ei ehkä koskaan pääse eroon.

Kassakaappi

Jo saa noi huumejutut riittää, kerronpa tässä yhestä kassakaapista, siitäkin on jo onneks niin kauan aikaa, että voi huoletta asiaa tännekin purkaa ;)

Jätkät duunas aina niin typeriä rikoksia, että samalla vaivalla ois saanut aikaan jotain suurempaakin.. Sain siinä sit ajatuksen, että mikä jottei samantien väännetä kassakaappia, se vois olla vähän hyödyllisempää..

Niimpä istuttiin pöydän ääreen ja ruvettiin asiaa pohtimaan, valittiin yhen lähikunnan halpakauppa kohteeks ja tutkiskeltiin sitä hieman. Huomattiin, että seinän läpi pääsis takahuoneeseen just ja kekattiin, että ajetaan vaan sivuovella varustettu paku sihen viereen ni eiköhän homma onnistu ja niinhän se kävikin.

Takahuonneessa vaan olikin kaks kaappia ja eiköhän pojat vääntäneet sit just sen väärän. Saatiin muistaakseni joitakin tonneja rahaa ja suurin osa siitäkin kolikoina. Viereisessä ois ollut tsiljoonasti enempi rahaa, enkä tiä miks valitsivat just tuon toisen.

Paska homma vaan oli, että rakennuksen toisessa päässä oli kameraliike johon paikalliset vorot sattumalta murtautuivat just samaan aikaan, toki me ei tiedetty tätä sillon vielä.

Jätkät meni sitten seuraavana päivänä ämpäreillä pankkiiin viemään rahoja ja tottahan pääsivät poliisilaitoksella kohtapuoliin selittelemään mistäs ne rahat oli peräisin.

Poliisia ei juurikaan ees kiinnostanut mitätön kassakaappi, vaan kaikkia otettiin vuoron perään kii ja kuulusteltiin asiasta josta kukaan meistä ei tiennyt yhtään mitään, eli siitä kameraliikkeen murrosta!

Mä ja yhen jätkän muijakaveri soiteltiin sit toisillemme ja koitettiin kekata kuka sen kameraliikkeen väänsi, jotta oltas saatu omat tyypit ulos putkasta, täs vaihees niit suunniteltiin jo vangittavaksi ja tää toinen muija sit soitti poliisille vihjeen ja aateltiin et saadaan omat vapaaks sillä.

Siinä kameraliikkeen keikassa oli niin kumman plajon yhteneväisyyksiä, kameratkin oli kätketty samaan hiekkakuoppaan missä se kaappi oli avattu jne..

No, pojat ja mä lopultas jäätiin kii siitä kaapista ja mä sain 9kk ehdonalasta, onneksi, sillä mul oli sanottu, että kiinteetä tulee. Onneks oli jo niin kauan mennyt vanhoista, että päättivät antaa vähän armoa, ja olihan mulla lapsikin..

Unet

Oon tässä viimeset kaks vuotta nähnyt tasasen useesti tosi ahdistavia unia siitä, että mun nuorimmaisen isä vetää huumeita ja mä koitan saada sitä kuiville.
Taas viime yönä se käytti ja myös sen sisko, veli ja äiti koitti siinä unessa sitä auttaa.
Joskus niissä unissa mäkin vedän ja musta tuntuu siinä, että mun on pakko vetää lasten takia ja mun on pakko olla hänen kanssaan lasten takia :(
Nyt noita unia on ollut taas useammin. Kaipa se kertoo siitä, että mua pelottaa jos se alkaa taas vetämään. Ei hän ole ollut kun vasta ehkä vuoden verran ilman ja nyt miettii taas muuttoa tänne lähemmäs.
Viime kerralla se päätty kohtalokkaisiin seurauksiin, enkä usko et mikään ois niin palöjon muuttunut etteikö sama vois käydä taas :(

Mä luulen että tää huume asia on sellanen joka varjostaa mua mun loppu ikäni, melkein kaiken muun voi pikkuhiljaa laittaa pois mielestä, mutta tää tuntuu vaan pysyvän tiukasti.