Ja äidille tiedoks, ei, ei mua kiinnosta alkaa enää narkkaamaan enkä narkkaa parhaillaankaan. vaikka siitä kirjoitankin..
Ehkä se aika vaan jätti suurimmat jäljet. Lisäks se on nyt viimeisenä tapahtunut joten on hyvin muistissa vielä. Ja aikakin kait kultaa muistot, onhan aineissa kiva olla sillon kun menee hyvin, mut sillon kun menee huonosti ni menee niin huonosti etten toivois koskaan enää kokevani mitään sellasta!
Muistui mieleen, sillon kun vedin herskaa, niin yleensä laskuissa oli niin kipee ja epätoivonen että ois myynyt vaikka mitä, että ois saanut lisää kamaa. Kerran sillosen jätkäkaverini kanssa muisteltiin, että oltiin kätketty kapula konia mun auton sivupaneeleihin tai jonnekin. Ajettiin yhen hiekkakuopan reunalle ja alettiin ettii. Halu löytää se oli niin suuri et epätoivoissamme ja refloissamme purettiin autosta kojelauta, ovipaneelit, irrotettiin penkit ja kaikki kun etittiin. Eihän sieltä mitään löytynyt kuiteskaan ja mulla oli kivut niin kovat että makasin hiekalla itkien kun en voinut liikkua enää.
En muista miten päästiin sieltä pois enkä muista saatiinko jostain hommattua kamaa sillä kertaa, sen vaan muistan et ne kivut oli ihan hirveet, se hiki ja kylmä ja tärinä ja vatsakipu ja ajatusten toimimattomuus, sekavuus ja kaikki, se oli kamalaa, nivelkipu, selkäkipu, kaikki kipu.
Mulle onkin jäänyt noi nivelkivut kyllä tolta ajalta mä luulen, sillä mul sattuu edelleen ajoittain nivelet samalla lailla kun refloissa. Se harmittaa.
jos en ois koskaan narkannut niin ei ne varmaan sattuis tänäpäivänäkään. Erityisesti jos nousee pientäkin lämpöä ne alkaa heti sattua, kosteella ilmalla ne sattuu, kuumalla, kylmällä ja välillä ihan muuten vaan. Arkinen muistutus mitä on tullut joskus tehtyä. Muistutus josta ei ehkä koskaan pääse eroon.
Olen lueskellut blogiasi nyt monen yövuoron ajan ja tänään päätin kiittää sinua rohkeudestasi! Uskon, että tätä blogiasi lukee moni ihminen, elämäntarinasi on uskomaton.
VastaaPoistaLöysin blogisi sen jälkeen kun olin katsonut Reindeerspotting-elokuvan. Olen nuori, mutta jo aika kokenut sosiaali-ja terveysalan ammattilainen, joten lueskelen tätä "silläkin" silmällä.
Toisaalta, lapsuudenystävistäni kolme on ajautunut samalle raiteelle kuin sinä olet ollut. Ehkä siksikin luen blogiasi, koska näin pääsen lähelle "ystäviäni". Olit eräässä tekstissä hyvin kuvannutkin narkkiporukoiden kaveruutta: kaikista yritetään saada joku hyöty eikä kenenkään kanssa saada pitkäkestoista toveruutta. Nämä kolme entistä ystävääni, ovat aiemmin olleet parhaita ystäviä keskenään, mutta....nyt hekin ovat toisilleen entisiä ystäviä. En pidä enää heihin luonnollisestikaan yhteyttä. Surullista.
Herätät paljon ajatuksia. Osaat kirjoittaa. Kun tekstejäsi lukee, niihin uppoutuu. Otathan huomioon: niitä lukee ihminen, joka ei ole koskaan kokeillut huumeita, saatika edes pilveä, vaikka tarjolla olisi ollut. Ihminen, joka elää täysin normaalia onnellista elämää, nauttien nuoruudesta, tulevaisuuden mahdollisuuksistani. Ihminen, jolla ei ole hajuakaan millaista tuollainen elämä voi olla.
Elämä on huumeeni, ihanaa kun sinäkin olet sen ymmärtänyt! Toivon sydämeni kyllyydestä, että jatkat blogisi kirjoittamista. Toivon myös sydämeni kyllyydestä että pysyt tällä hetkellä valitsemallasi tiellä: onnellisena - ilman huumeita. Ole ylpeä itsestäsi, sinä olet voittaja!
Kaikkea hyvää sinulle toivoen. -H-