Olosuhteiden uhri, mikä se sellainen sana oikein on? Jos tarkkaan ajatellaan niin ollaan me jokainen jonkun olosuhteen uhri, yksi syntyi liian rikkaaseen perheeseen ja oli yltäkylläisyyden uhri kyllästymiseen asti. Toinen syntyi köyhään ja alkoi varkaaksi ja oli köyhien olosuhteiden uhri. Kolmas syntyi insestiperheeseen ja oli sellaisten olosuhteiden uhri.
Trauma. Kellä ei olisi traumoja? Tunnetko ketään jolla ei olisi mitään traumaa? Yhdellä on trauma kun joutui lapsena hoitamaan nuorempia sisaruksiaan. Toisella on trauma kun ei koskaan saanut sisaruksia. Kolmas eli alkoholistiperheessä ja sai traumoja, neljäs adoptoitiin ainoana sisaruksena pois alkoholistiperheestä ja hän sai siitä traumoja. Liian täydellisestäkin perheestä voi saada traumat, trauma kasvaa pumpulissa tai trauma kun ei minkään asian eteen tarvinnut koskaan ponnistella.
Mitä traumoja sulla on?
Meillä jokaisella on traumamme. Jollakin on traumoja kun on liian paljon traumoja!
Mä alan tässä pikkuhiljaa, 37 vuotta traumaista elämää elettyäni tajuamaan, että ei ole kyse siitä millaisia traumoja on vaan on kyse siitä miten ne hyväksyy osaksi itseään ja oppii elämään traumojensa kanssa. Niitä ei voi leikata irti ja viedä kaatopaikalle, ne kulkee mukana kuin luomi tai kynnet.
Pitää ymmärtää, että usein se trauman aiheuttaja on itsekin traumoja kärsinyt, on itsekin olosuhteidensa uhri, useimmille asioille ei ole yhtä syypäätä tai yhtä syyttäjää, jokainen ihminen ja asia on omien olosuhteidensa uhri, monen sattuman summa. Riittääkö meillä vahvuus sen asian ymmärtämiseen? Riittääkö meillä vahvuus sen tosiasian kanssa elämiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti