Onnea mahtuu elämään :-)

Eilen oli onnellinen päivä, sain aikaan paljon, 4 saunamittaria, kolme kelloa ja yhden valokuvakehyksen Ateljee Amnelinille myytäväksi. Tytön kanssakin oli onnellinen päivä, olen tyytyväinen että hän kertoi vaikeuksistaan ja olen iloinen että pohtisin asiaan ratkaisua ja otin tarvittavat askeleet ratkaisujen täytäntöönpanoa varten.

Suunnittelen jo kesän näyttelyitä, tai no Kuusjoen kirjaston näyttelyä ei tarvitse suunnitella koska se on sama näyttely kun on kiertänyt muutkin lähikunnat tässä, mutta Someron Suviheinäviikkojen jättitaidepläjäys on suunnitteluasteella samaten Turun keskustaan tuleva Pulssin näyttely.

Ensi viikolla pitäis mennä täyttämään myyntihylly Kyröön Tuulen Tyttäreen jonka avajaiset on Huhtikuun lopulla markkinoiden aikaan. Jännittää millaisen vastaanoton mun tuotteet saa ja onko niitä riittävästi ja ehdinkö tilata tarrat yms ajoissa jne :-D

Eilen mulla meni selkä, johtunee soran lapioinnista varmaan, jotakin meni niin ettei särkylääkekkään auta ja suoraksi ei saa selkää ollenkaan :-(

Tänään on pyykkipäivä, oon vetkutellut tahallaan pyykinpesussa, että tulee ulkokuivausilmat, ai että ulkonarulla koivujen välissä liehuvat tuoksuvat pyykit on ehkä kauneinta mitä tiedän <3 Mullahan on tuohon aiheeseen kokonainen setti valokuvia ;-)

Lisää voi katsoa http://johanna-amnelin.smugmug.com/ ja sieltä kansio lähikuvia ja pyykkipojat :-)

Onni on olla onnellinen. Eilen kun tunsin ilon ja onnen tunteita sydämessäni, se oli totaalisen konkreettinen tunne, sellanen kummallinen lämmön ja ilon täyttymys sisällä, olen hyvin onnekas saadessani tuntea sellasta, mä muistan aina tuntiessani iloa, onnea ja rakkautta, ajan vuosia sitten kun ainoat tunteet mun sisällä oli suru, kaaos ja ahdistus, en unohda koskaan niitä tunteita, ne kesti niin monta vuotta. Ne on syöpynyt syvälle mun soluihin ja muistuu aina mieleen kun oon onnellinen.

Mä olen loppujen lopuksi hyvin kiitollinen exälle, että teki mitä teki, oon kiitollinen, että päästiin pois siitä elämästä joka ois tuhonnut mun lapset ja mut! Mä oon kiitollinen että löysin jostakin voimaa lähteä eri suuntaan kun minne ois helpointa ollut mennä , nimittäin palata entiseen. Se ois ollut helppo ja luonnollinen, tuttu valinta, mutta mä valitsin lapset, lasten takia lähdin toiseen suuntaan ja se valinta oli oikea, vaikka alkuun oli epäuskon tunteita; musta ei ikinä tuu kunnollista, musta ei ikinä tuu mitään, mä oon pelkkä luuseri, mutta vuosien varrella usko siihen, että mä voin muuttaa meijän elämän hyväksi alkoi kasvaa ja vaikka ei ollakkaan vielä perillä, niin me ollaan jo hyvin kaukana sieltä mistä lähdettiin. Oon onnellinen että lähdin tälle matkalle ja oon onnellinen että saan tehdä tätä matkaa mun lasten kanssa ja että mulla on ihanat vanhemmat ja sukulaiset ja ystävät <3