Ennalta määrättyä..

Eilen laitettiin pystyyn Helsinkiin ihanaan Galleriaan Pohjoirannalla kaunis näyttely nilemtään jotain uutta, jotain vanhaa. Näyttelytila sekä galleristi olivat mulle ennallta tuntemattomia, eräänä päivänä sain sähköpostiini kutsun jossa kysyttiin toisinko heidän näyttelyynsä minun autiotalokuvani, olin otettu ja tottakai suostuin.

Jos siis liikut sielläpäin mee ihmeessä katsomaan!

Tänään pakotan itseni pois työasioiden ääreltä ja pihalle, lapsen kanssa, puuhailemaan, relaamaan, hengailemaan, hirmuinen stressi kaikesta ja nyt on otettava isiimmin, tällanen sosiaalinen kanssakäyminen ja näyttelyiden järjestäminen ja kustannuksista huolehtiminen on hirmuisen kuluttavaa, ihmettelin eiolen suureen ääneen, että miten jotkut ihmiset pystyy viikosta toiseen, vuodesta toiseen olla sellasessa työssä missä joutuu tapaamaan ihmisiä ja puhumaan ihmisten kanssa, mä kuolisin viikossa :(

Jotain uutta, jotain vanhaa-näyttelyn ripustuksessa mut valtas sama tunne kuin Sekosiko sukumme-näyttelyn ripustuksessa. Ihan kuin siinä ois jotakin ennalta määrättyä.. Sain kummassakin näyttelyssä mielestäni parhaan ripustuspaikan tauluilleni.. 

Joo, ajatus katkes taas, niin tänään vien luurin huoltoon, siinä joku ihme vika ja sitten uimakoulua pojan kanssa ja puutahrassa lupaan viettää aikaani, nyt häivyn moi.