Tulee sydämeen hirmuinen iso tyhjä kolo, joka haluis tulla taas täyteen rakkaudesta, mut sitten iskee se tuttu pelko "ne on kuitenkin kaikki samanlaisia" ja se kaipuu hautautuu syvälle syvälle pelon ja halun suojella lapsia alle. Pääsenkö mä koskaan mun pelkojen yli? Löydänkö mä koskaan enää ketään jota rakastaa ja joka rakastais mua? Uskallanko mä edes enää rakastaa.....?
Kaipaus, mene pois, sua ei kaivata täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti