Ei ne surut suremalla parane

Voihan munkki :( Tänään piti olla kiva päivä, mennä kuvaamaan humpparallia ja tehdä sitä ennen kotihommia. Sattuneista syistä ei kuitenkaan ole. Koitan tässä nyt itselleni takoa päähän, ettei asiat muutu vaikka miten itken, vollotan, suren tai murehdin. Parempi ois ottaa se kamera käteen, painua sinne kuvaamaan ja unohtaa hetkeks koko juttu. Ehkä huomenna on paremmin?