Ei varmaan edes pitäsi kirjottaa.. Mutta hävettää niin paljon, että pakko jonnekin purkaa..
Poikani tuli kaveriltaan kotiin äskön, ja purkas repustaan lelujaan mitä oli ollut mukana.. Ja sielä oli kaks tällasta ilmakuula-asetta. Kysyin kenen ne on ja käskin heti mennä viemään takaisin ne sinne mistä oli tullutkin.
Hävettää :(
En tajua miksi lapseni ei ymmärrä oikean ja väärän eroa? Tästä on ollut ongelmia aikaisemminkin.. Ymmärrän toki, että meillä on hyvin vähän leluja ja ne vähätkin tosi surkeita paskoja verrattuna muiden leluihin ja ymmärrän, että on lapsen mielestä varmasti suoperkurjaa kun ei ole siistejä leluja niinkuin muilla, mutta millä saisin tuon tajuamaan ettei silti voi ottaa toisen omaa? Ymmärtää kuitenkin miltä itsestään tuntuisi jos joku kaveri ottaisi ilman lupaa hänen lelujaan.
Hävettää.
Hävettää niin vietätävästi :'(
En tajua. Mitä vielä pitäis tehdä, että tuo ymmärtäis?
Minnehän mää joudun ton pojan kanssa?
Ei sais ikinä omasta (eikä kenenkään toisenkaan) lapsesta sanoa mitään pahaa, mutta joskus mua pelottaa mitä tuosta tulee. Hyvinä hetkinä hän on niin suloinen, herkkä, herttainen, rakastava ja ihana lapsi kun vaan olla ja voi, mutta toisinaan hänessä on niin isämäisiä piirteitä, että selkäpiissä menee kylmiä väreitä.
Oon miettinyt. Voiko sellaset narsistiset ja psykopaattiset piirteet perityä?
ja syytän itseä. Mähän sen kanssa koko ajan ole, mustahan ne johtuu. Mutta en mä ole koskaan antanut lupaa varastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti