Kiirettä pitää niin ettei kotona kerkii kun kääntymään, kirjaimellisesti!

Niin kiirettä pitää, ettei täällä kotona juuri ehdi muuta tehdä kun suihkus käydä ja nukkua, no ihan kiva se kyllä on, mut en oo tottunut tällaseen tahtiin. En tajua miten sellaset, joilla on aina näin kiire, saa hoidettua kodin ja lapset ja mahdollisesti viel parisuhteenkin tässä seassa? Mun aivot ei toimi kun yhdellä taajuudella kerrallaan, sen huomas jo kun hädissäni tankkasin bensaa diesel autoon, joka muuten onnex puhdistuksen jälkeen toimis ilman mitään muuta huolto toimenpidettä, huh!
Nytkin on vaatehuolto ja muu huolto kotona ollut seissillä sen aikaa kun taloudenhoitaja eli mä oon säätänyt näyttelyasioita, aivokapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä illalla enää kotiintullessa alkaa mitään vaatteita viikkaamaan kappiin tai muutakaan, se riittää just sihen että saan kuvat koneelle ja sit aivot on out, jumi jumi kuuluu päästä vaan :D

Mut mä oon niin onnellinen! Eka näyttely oikeestaan minne laitoin just tasan sellasia kun itte halusin, enkä antanut kenekään määrätä tai mielipiteillään vaikuttaa esille tuleviin kuviin ja vastaanotto on ollut paras tähän mennessä!!!!!
Jotkut tykkää noista, siis muutkin kun mä, eikä vaan jotkut vaan lähes kaikki jotka on käyneet!!!! Että haistakaa te kukkakuvat (tää on sellanen mun inside vitsi lähinnä. Äiti aina sanoo; laita kukkakuvia ne on niin kauniita, ei useimmat ihmiset tuollasista tykkää) No tykkäähän!!!

Ja miksi mun pitäis olla joku muu joka mä en ole? Mä en nää niissä kukissa ja auringoissa mitään. Kuvassa pitää olla tarina, sen pitää herättää kysymyksiä. Mitä kysymyksiä kukka tai maisema herättää? Ei niin mitään.

Ja jos joku ei tykkää mun kuvista ni voi herran jestas, enhän mä ketään pakota niitä kattomaan! Eikä mun valokuvaamisen tarkoitus ole saada helvetisti kuvia myytyä, mitä tahansa kuvia, tai ees tehdä kuvia jotka myy hyvin. Mä haluan että mun kuvia ostaa sellaset joilla on silmää mun tyylille. Jotka oikeesti näkee siinä sen mitä määkin tai jopa enemmän. Muilla ei ole mitään merkitystä. Jos joku ei ymmärrä mun kuvia, niin sellanen ihminen ei ole mun kuvia varten. Hänelle löytyy omas muualta. Mä en haluukkaan olla mikään Kukkakuvaaja from Finland joka muu 50centillä Ikealle kukkas jota sit painetaan canvaasille ja myydään vitosella joka Matin ja Maijan seinälle, mun kuvat on jotakin ihan muuta. Ei ne ole kaikille ees tarkoitettu. Niissä on jokasessa syvempi olemus. Tarina. Ja pala mun sielua. Oikeesti. Pieni pala irtoo aina sydämestä kun painatan jonkun kuvani konkreettiseks kuvaksi pois tietokoneelta, ihmisten näkyville ja kosketeltavaks. Ei sellanen asia voikkaan iskee kaikkiin eikä niin ole tarkotuskaan, se iskee vaan sellasiin joilla on ymmärrystä tällasille asioille, jotka ymmärtää mitä sen pienen sielun palan kanssa tehdään, ei sitä laiteta sinitarralla keittiön oveen, sille on muunlainen tarkoitus :)