Toukokuussa 2012 väkivaltaisesti kuolleen 8-vuotiaan Vilja Eerikan kohdalla moni asia viranomaistoiminnassa meni pieleen.

Kuulostaa kauheen tutulta... :(

Meidänkään tapauksessa tieto ei kulje, ei lastensuojelun, eikä hoitavien tahojen välillä, ei edes lastensuojelun sisällä. Työntekijät eivät tiedä mitä toinen on meidän kanssa keskustellut, kukaan ei tiedä mitä on keskusteltu Kasvatus ja perheneuvolassa, onneksi nyt sentääs Lastenprykiatriselle on saatu kutsuttua lastensuojelutyöntekijä joillekin käynneille mukaan, jos ne nyt alkais pikkuhiljaa tajuamaan ja olemaan perillä asioista.

Lapsen vaikeasta tilanteesta oli tietoja monella taholla, mutta kenelläkään ei ollut kokonaiskuvaa tilanteesta. Lastensuojelussa on korostunut yksityisyyden suoja. Tavoitteena on suojella niin lapsia kuin heidän vanhempiakin. (oma kommenttini: Mikäli lapsen terveys ja mahdollisesti henki on vaarassa, ei aikuisia kuulu suojella, vaan sitä lasta!!!)

Vilja Eerikan tapauksessa tämä vaikeutti tiedon kulkua lastensuojelusta huolehtivien organisaatioiden sisällä.

– Tiedon jakaminen perustui totuttuihin käytäntöihin. Viranomaisyhteistyö ei perustunut säännönmukaisiin yhteydenpitoihin ja tiedonantoihin (oma kommenttini: Meidänkään ls-työntekijä ei ole perillä mistään mitä aikaisempin työntekijöiden kanssa ollaan puhuttu tai tehty, vaikka he istuvat kaikki samassa toimistossa!!), toteaa tutkintaryhmän johtaja, SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula.

Oikeusministerin mielestä alalla ilmoitusvelvollisuus ei ole kaikille täysin selvä.

--

Ryhmä on selvittänyt tytön väkivaltaiseen kuolemaan johtaneita tapahtumia. Selvityksen mukaan tytön oma kokemus välittyi lähinnä aikuisten kertoman perusteella. (Niimpä: kuunnelkaa lasta!!!)Viranomaistyö oli puutteellista, eivätkä eri ammattilaiset tienneet, mitä kenenkin vastuulle kuuluu.
Tytön isä ja äitipuoli murhasivat tämän tukehduttamalla äitienpäivänä 2012. 

Selvityksen mukaan tytön etu jäi perheen yksityisyydensuojan ja oikeuksien jalkoihin. Hänet sijoitettiin isälle selvittämättä kunnolla isän ja äitipuolen taustoja. (Jep, kenelläköhän muulla on isän ja äitipuolen olosuhteet selvittämättä vaikka ristiriitoja on enemmän kuin tällä pariskunnalla!!! Arvatkaapas....) Esimerkiksi äitipuolen epäselvä henkilöllisyys ja väitetty "nelisikiöraskaus" olivat esillä sosiaalitoimessa, mutta niitä ei selvitetty.
Eri tahoilla oli liian korkea kynnys ilmoittaa poliiseille väkivaltaepäilyistä. (Mä olen ainakin ilmoittanut sekä sossuun, että kaikille hoitaville tahoille myös lapseeni kohdistuneen väkivallan, vaan onko mua kuunneltu, ei ole!!!)Jotkut asiat jäivät myös kirjaamatta. Esimerkiksi lapsipsykiatrian lääkärin merkintöihin ei kirjattu, että tyttö sanoi kotiasioiden olevan salaisuus.(keneköhän lapsi mahtaa lääkäreille juuri parhaillaan jutella, että on salaisuuksia mitä ei saa kertoa, kenen lapsi on mykkäkoulussa ja pois tolaltaan tullessaan etävanhemmalta...?)
Selvityksessä todetaan, että sirpaleisen tiedon varassa tehdyt päätökset johtivat sarjaan virheellisiä arvioita.
Ministeri Huovisenkin mielestä etenkin lastensuojeluviranomaisten olisi pitänyt hahmottaa kokonaiskuva paremmin. Vajaassa kahdessa vuodessa tytöstä tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta, joista viidessä tekijänä oli tytön oma äiti. (niimpä, niin minäkin olen tehnyt, vaan Salon sossun mukaan etävanhemmasta ei voi ls-ilmoitusta tehdä!!!)