Eilen ajeltin pojan kanssa asioille Saloon, meno matkalla ens tuli yks mersu hurjaa ylinopeutta mutkassa puolet autosta mun kaistalla, sydän hyppäs kurkkuun ja tajuntaan iski miten elämä voi loppua tahtomattaan kesken iloisten asioiden ja elämän :/
No, kotimatkalla sitten mutkan takaa suoralle tullessa vastaan tulee traktori ja sitä ohittava auto taas mun kaistalla, jarrut pohjaan ja taas tajunnassa vilkkuu punasella kuinka elämä voi tosta noin vaan loppua yhtäkkiä haluamatta. Juteltiin just pojan kassa uimisesta ja jäätelöstä, onnex se auto pääs omalle kaistalleen ja mä sain hiljennettyä. Tuli karmea fiilis, mitä jos niin ei oiskaan käynyt, mitöä jos meidän elämä ois loppunut siihen. Mun tyttö ois yksin oman onnes nojassa, mun yritys ja taide jäis pahasti alkutaipalleellensa kesken, kaikki loppuis. Aivan kamalaa :(
Todalla karmaisevaa :(
....muita asioita: Mun tyttö nyt kovasti on sit muuttamassa Turkuun opiskelemaan, vaihtaa Turkuun lukioon ja isänsä auttaa hänt taloudellisesti, että voi muuttaa omaan asuntoon jne. Kamalaa sekin. Meidän perhe menee palasiksi, yksi osa lähtee pois, meistä tulee vaillinaisia, mua ei pelota lainkaan, että pärjääkö mun tyttö, tiedän, että se pärjää, mutta miten mä pärjään?? :/
Ai sun tyttö muuttaa Turkuun, sellaista se on se aikuistuminen :) Hän pärjää varmasti, meidän äiti ainakin kehu että se on niin fiksu likka! Onkohan hänellä sitten Turussa vanhat kaverit vastassa? Se on varmaan iso ilo hänelle.
VastaaPoistaKyllä säkin pärjäät, äitien kohtalona vaan on se ikävä juttu että lapset muuttaa joskus pois kotoa. Mut onneks sulle jää nuorimmainen vielä pitkäksi aikaa!
Joo, sinne se on muuttamas :)
VastaaPoista