Sellasta se on?

Ihan kauheeta, se ystäväni, joka on päässyt kans eroon aineista, liikkuu taas sellasten kavereiden kanssa, jotka käyttää. Säälittää ja suututtaa katsoa vierestä ja pelätä, että lipsuuko se vai ei.

Joskus kauan sitten yks toinen ystäväni, joka tänäpäivänäkin vissiin viel käyttää, sano mulle et "hei mieti hiukan, ei meitä kukaan muu huoli ku nistit ja linnavenkulat!" Mä oon mieluummin sit yksin..

Oma elämä tuntuu niin hyvälle, vaikka mulla ei oikeesti ole mitään. Mutta mulla on ihanat lapset, siis parhaat, fiksut ja kiltit, miten voikaan olla niin fiksut ja kiltit, ja ihanat lemmikit, hyvä tapaset ja kauniit. Ihanat ymmärtäväiset vanhemmat ja ihanat ystävät. Ois kai ihan liikaa pyytää tähän vielä ihanaa miestä. Ei sellanen oo mahollista :) Parempi olla sit yksin ja nauttia tästä mitä on <3