Mua rupes kuitenkin ahdistaan jotenkin, että kuin paljon mä itsestäni loppujen lopuksi jaan sinne ja sit yks päivä mä vaan suljin sen.
Eihän sinne ois pakko mitään jakaa, mutta jotenkin mä koin velvollisuudeks jotakin jakaa päivittäin, hulluahan se on, ei ole kenekään velvollisuus jaata yhtikäs mitään jos ei halua, mut mä oonkin outo ja ajattelen kieroutuneesti!
Nyt on tosi helpottunut olo kun se on suljettu vaikka toisaalta mä tiedän, että on tuttuja ja sukulaisia jotka on aidosti kiinnostuneita mun kuulumisista. Pitänee siis olla ahkerampi tän blogin kans varmaan?
Kuvamuotoisestihan mun päivityksiä voi seurata Instagramissa minne mä en todellakaan postaa suuria ja komeita valokuvaus saavutuksia vaan ihan kännytasosia arkijuttuja ja niitäkin ehkä vähän liian kans. Se on mun vapaa-aikaa, vakavamieliset valokuvat löytyy mun kotisivuilta joilla onkin tänään 21182 kuvaa ja kävijöitä laskurin asentamisen jälkeen, joka tapahtu siis tänä vuonna, 106208.
Mä sain vihdoin ja viimein päässäni lopetuksen eräälle asialle kun hyväksyin, että me ihmiset ollaan erilaisia ja käyttäydytään eri tavoilla eri tilanteissa ja meille on erilaiset arvot ja -käsitykset asioista.
Nyt on hyvä mieli sen asian suhteen ja voin jatkaa elämässä eteenpäin uhraamatta enää energiaa tälle ihmiselle. Vaikka mä olenkin suuttunut siitä, että jotkut kokee tarpeelliseksi valehdella asioita, että sais itselleen kumppanin, mutta hyväksytin itselläni sen, että me ihmiset vaan toimimme eri tavoilla, toinen toimii näin, ja toinen toimii noin, se on vaan pakko ymmärtää erilaisuutta ja hyväksyä se vaikkei se aina omaan arvomaailmaan istuisikaan. Nyt asia on loppuun käsitelty mun päässäni, elämässäni, mielessäni, eikä mun tartte uhrata ajatustakaan sille ihmiselle enää :)
Mulla on parhaillaan taas paljon menossa, Tampereella Verkarannassa on käynnissä Rannalla -näyttely missä on myynnissä muutamia teoksiani sekä kelloja ja löylymittareita.
Verkaranta-kuvat © Mira Lehtola
Taalintehtaalla on käynnissä Propeller galleryn näyttely jossa myös myynnissä muutama valokuvateos sekä mun löylymittareita ja Wessasoittorasioita
Karjaalta galleria Fokuksesta kävin maanantaina purkamassa Lähialueiden vesistöjä -näyttelyn ja toin sen Koski Tl:n kirjastoon, josta purin pois taas Mustavalkoisia ajatuksia -näyttelyn
Se oli aika raskas päivä, kaksin poikani kaa hoidettiin koko ruljanssi, tavallaan siinä oli kolmen näyttelyn purku ja kokoominen plus ajamista aika tavalla, otti kovin voimille vaikkei silleen mitään raskasta ollutkaan, muuta kun henkisesti korkeintaan.
Nyt oon muutaman päivän tässä jo stressannut ens lauantaina tulevaa Fortuna korttelin designkäsityö myyjäis tapahtumaa Turun keskustassa ja oon koko ajan alitajusesti niinkun valmistautunut olemaan "sairas" vaikka mä todellakin haluaisin kovasti mennä, eihän se kestä ees kun 4 vaivasta tuntia, mut jotenkin tuntuu, että mun henkinen voimavara on käytetty tältä kesältä jo loppuun eikä riitä millään paukkuja enää, tää kesä menee taas vähän niinkun viimekesäkin, hukkaan ja kiireisesti, vaikkei tänä kesänä niin paljon olekaan juttuja kun viime kesänä, mut henkisesti kuormittavampaa jotenkin silti :(
Mä koitan koko ajan psyykata itteeni siihen että meen paikalle kuitenkin ja koitan kestää sen neljä tuntia plus kaikki alkuvalmistelut sekä lopputoimenpiteet, mutta saapahan nähdä pääsenkö menee ja jos pääsen ni miten riekaleina hermot on sen takia :(
Turussa on tulossa se Gangut Regattakin missä myyntialue on kaiketi auki puolille öin ja se kestää neljä päivää joten siitä on tulossa ihan vitun raskas rupeama. Myyntipaikka maksoikin niin hemmetisti, että sieltä ei ainakaan voi jäädä pois vaikka ois henki menossa!
Jotenkin tuntuu taas niin raskaalta, ehkä pieni loma ois paikallaan, tekis mieli kyllä taas heittää hanskat naulaan, mutta itseni tuntien kyllästyn jouten oloon parissa viikossa ja olen taas täynnä puthia ja ideoita joita lähen toteuttamaan!
..ja nyt mä lähden toteuttamaan mun saalistusviettiä tohon lähimetsään ja meen ettiin meille päiväruuaks kanttarelleja! Palataan taas ja kiitos kun luit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti