Mulla on masennuksen pelko. Mä vihaan kaikkea mikä muistuttaa masennuksesta. Vihaan päikkäreiden ottamista. Vihaan myöhään heräämistä aamusin. Vihaan mitä tahansa pikku seikkaa mikä muistuttaa itseäni masentuneena. Mä pelkään, että se masennus tulee takas. Mä pelkään väsymystä, elämänilon katoamista, mä pelkään toimintakyvyttömyyttä, mä pelkään lääkitystä. Mä pelkään masennusta.
Mul on aivan selvästi masennuksen pelko, ja se on varmaan ihan normaalia jos elää vasta toista tai kolmatta vuotta toimintakykyisenä kymmenen vuoden vaikean masennuksen jälkeen.
Olen tuntosarvet koholla, haistelen missä se masennus mua vaanii, mietin mitä voin tehdä pitääkseni sen poissa? Nostin Omegakapseliannoksen 2000mg:hen muutama päivä sitten tuhannesta, ,kun tuntuu, että tää pimeä kausi vaan pääs mun nahan alle, vaikken tunnusta mitään syysmasennusta koskaan poteneenikaan, mutta kyllä se aurinko vaan ihmisen energiatasoa kummasti parantaa.
Nyt tuntuu jo hiukan paremmalta, eilen jaksoin jo polkea kuntopyörälläkin, se kun on syksystä asti vaan jäänyt ja jäänyt.
Mutta en mä jaksa tässä enempää turista, piti vaan saada toi pois sydämestäni ja nyt pitää alkaa tekeen töitä taas :)
Niistä kerron muuten edellisessä kirjotuksessa, nettisivujen diagnostiikasta, homma joka on hauska mutta vaativa ja jonka teen joka aamu tässä koneella kahvikupposen äärellä.
Tänäänkin huomasin, että kovasti on hakukoneella haettu tablettipussukkaa ja tultu Salon Sydän verkkokaupan sivuille katsomaan ystäväni Minnan Trash id's tablettipussukkaa :)
Sen lisäks on katseltu valmistajia esittelevää sivua, Saloa esittelevää sivua, selattu valmistajia, katsottu Kangasunelman sivua, katsottu villasukkia, katsottu omasta kuvasta tehtävieä designkelloja, katsottu pehmoeläimiä, jääkaappimagneetteja, wessasoittorasioita, kynttilöitä, koristeita, taidejulisteita jne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti