Löysin pari online valokuvauskurssia joille ilmoittauduin

Mulla on se kamala tarve nyt kehittyä ja löytää oma uniikki tyylini valokuvauksessa ja aloin etsiä netistä online kursseja, ne kun on kovasti lisääntyneet tässä viime aikoina, ja löysinkin sitten kaksi joille ilmoittauduin, toinen on Itä-Vantaan aikuislukion kurssi joka maksaa 70 euroa ja toinen on ilmainen, se on Australialaisen online opiston kurssi The art of photography, se kestää 4 viikkoa ja sisältää 4 moduulia, joissa kussakin 10 videota ja tehtäviä, oon siitä aika innoissani ja toivon, että saisin jotakin uutta ideaa omaan valokuvaukseen ja jos en muuta niin ainakin kehittyisin paremmaksi.

Muahan häiritsee jotenkin suunnattomasti se, ettei mulla ole mitään koulutusta, jotakin kirjallisuutta lukenut vaan eikä oikeastaan muuta, pidän itseäni kuvaamisessa sellasena ohi vilahtavan asian räpsyttelijänä, koska en harrasta valokuvien suunnittelua, lavastusta tai muutakaan sellasta joka vaatis aikaa ja ajatusta enemmän, vaan kuljen vaan kamera kaulassa ja näppään kuvan jos nään jotakin kuvattavan arvoista.

Nyt tää räpsyttely on alkanut tympimään ja haluan tehdä kuvia joissa ois enemmän sanomaa ja joiden eteen ois nähty enemmän vaivaa.
Haluun tehdä kuvia joista näkee että ne on mun kuvia, en halua olla maisemakuvaaja tai katukuvaaja tai mikään muukaan kuvaaja jonka kuvista ei tunnista kuka ne on kuvannut, haluun tehdä niin erikoisia kuvia ettei maailmassa tai ainakaan Suomessa ole toista joka sellasia tekee, toisin sanoen, haluan, että mun kuvaa katsomalla tietää että toi on Johanna Amnelinin kuva. Onko liian kunnianhimosta?

No, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja mun silmissä se katajakin on korkeemmalla kun tää maanraja missä nyt oon, joten ei muuta ku kurkottelemaan :D

Mulla on jo vähän ideaa siitä millasta kuvaa haluun tehdä, sen suunnitelmallisen kuvaamisen lisäks, se on tää blendaus mitä oon tehnytkin (taas) muutamiin kuviin, oonhan mä tuota tehnyt aikasemminkin, mutta oon pitänyt niitä kuvia liian käsiteltyinä silloin enkä ole keskittynnyt tyyliin muuta kuin silloin tällöin omaksi iloksi.

Nyt nää samanlaiset maisemat ja samanlaiset autiotalot ja samanlaiset romuautot alkaa tulemaan korvistakin ulos ja totesin, että aika on kypsä noille "liian käsitellyille" kuville mun kohdalla ja mä teen niitä koska mä haluan ja ne on musta hienoja.

Pitää löytää se oma varmuus joka aika ajoin kurkistaa jostakin kaikkien pelkojen takaa ja päättää, että muiden tykkäämiset ja mielipiteet ei saa vaikuttaa mun omaan taiteelliseen näkemykseen ja vaikka mun kuvat ei upposikaan massoille niin jos ne uppoo mulle niin ne on sillon hyviä.

Kaikkia ei tartte, eikä kuulu, miellyttää, jos haluaa olla jotakin muuta kun kauniiden maisemakuvien kuvaaja, niin ei voi suurinta osaa miellyttääkään, suurin osa kun tykkää melko basicista ja mä en halua olla mikään basic :(

No, toivotaan, että noi kurssit tois jotakin uutta ajattelemisen arvosta mun kuvaamiseen.

Ja mitä itseeni tulee, niin tää paino ongelma on kans alkanut ottaa päähän ja mietin, millä voisin nähdä itsessäni ne hyvät puolet ja keskittyä niihin sen sijaan, että nään vaan huonot ja vihaan itseäni?

Mietin oisko liian rohkeaa tehdä kuvasarja tyyliin fat & beautiful missä keskittyisin itseni hyviin puoliin voimauttava valokuva tyylisesti ja opettelisin rakastamaan itseäni sellasena kun olen?
Ehkä tuollanen tempaus vaatisi hiukan enemmän rohkeutta kun mitä multa löytyy, mutta annan ajatuksen muhia nyt päässäni ja katon josko se koskaan tulee sieltä ulos :)


Käykää mun sivuilla katsomassa kuvia http://www.melancholic.photos/ :)