torstai 11. joulukuuta 2014

Kurja päivä eilen

Eilen oli hirvittävä päivä, palaveerattiin auttavien ammattilaistahojen kanssa kymmenvuotiaani asioiden tiimoilta. Sanoma oli murskaava.
Lapseni oirehtii koulussa ja vapaa-aikana pahoilla käytösongelmilla ja vaikuttaa, kuin lapsi olisi päästään sekaisin, syykin ilmeni, lapsi kokee ettei voi luottaa lähellään oleviin aikuisiinsa.
Toisen puoleiset sukulaiset kaunistelevat totuutta erään lapsen läheisen kunnosta ja lapsi on ymmällään miksi tämä läheinen ei tapaa häntä, lapsi kokee olevansa huono ja tulleensa hylätyksi.

Läheisen manipulointi on uponnut syvälle lapseen ja lapsi uskoo äidin ilkeyttään estävän tapaamiset ja valehtelevan läheisen olevan huonossa kunnossa, läheinen mm soittelee lapselle ja sanoo, että lapsi voi tulla luokseen milloin vaan, unohtaen mainita oikeuden tapaamispäätöksistä ja ehdoista, joissa määrätään tapaamisten tapahtuvan vain erään lähisukulaisen valvonnassa, tämä läheinen myös on unohtanut koko tapaamiset taas reilun vuoden ajaksi, puhelinyhteyttä myöten.

Ammattilaistahoista yksi oli sen kannalla, että yhteys toisenpuoleisiin sukulaisiinkin tulee säilyttää, kun taas toinen oli sitä mieltä että tapaamiset sinne tulisi toistaiseksi rauhoittaa ja lapsen mieli hoitaa kuntoon, asia jäi pöydälle ja jäämme odottelemaan auttaako ammattilaisen juttelu toisen puolen sukulaisten kanssa vai jatkuuko homma samaan tyyliin.


Itse olin eilisen päivän sydän murtuneena. Tuntuu kamalalta, ettei oma lapsi koe voivansa luottaa äitiinsä. 
Lapsen tullessa kotiin, päätin, että näytän hänelle muutamia dokumentteja isäänsä liittyen mm oikeuden tuomiot minun ja vanhemman lapseni pahoinpitelystä sekä huumausainetuomiot. 
Kerroin lapselle, että joskus alkoholi tai huumeet voivat viedä ihmisen pahoille teille, ja, ettei lähisukulainen ole hylännyt lasta, eikä lapsi ole huono, ja, että häntä rakastetaan kyllä, mutta joskus pahat päihteet voivat viedä ihmisen ja muuttaa sen käytöstä eikä se ole lapsesta kiinni, eikä rakkaus lapseen ole kadonnut taikka hävinnyt vaikka hänen elämässään on paljon näitä pitkiä aikoja kun lähisukulainen ei ota mitään yhteyttä, tai vaikka ottaisi niin he eivät voi tavata johtuen lähisukulaisen välinpitämättömyydestä lapsen etua ja turvallisuutta kohtaan. 

Minua vihastuttaa se, että joku voi soittaa lapselle, kuin itsessä ei olisi mitään vikaa, ja vakuuttaa lapselle että lapsi saisi tulla luokseen jos äiti vain päästäisi, jättäen mainitsematta taikka ymmärtämättä että oikeuden päätöksessä sanotaan, ettei lähisukulainen saa tavata luonaan vaan vain erään toisen sukulaisen valvonnassa, ja on määrätty, että yhteyttä täytyy pitää säännöllisesti, ja on määrätty tapaamisten aikataulu kerran kuukaudessa, jotka kaikki tämä läheinen on taas jättänyt noudattamatta, tapaamista ja yhteydenpitoa on ollut yli vuosi sitten viimeksi, ei edes puhelin soittoa lapselle, ja yhtäkkiä lapsi voisi taas tulla milloin lapsi haluaa! 

Tämän 10v aikana nämä tapaamattomuuskaudet on tähän asti johtuneet repsahduskausista päihteisiin, miksi toisen puolen sukulaiset väittävät läheisen olevan kunnossa?? 
Jos tämä olisi kunnossa, niin miksi tapaamiset oman lapsen kanssa ei kiinnosta, vaikka näistä tapaamisista on tämän 10v aikana tapeltu oikeudessa 5 kertaa?? Eikös se osoita tapaamishalukkuutta kuitenkin??



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti