Jos kova jano isku ni mentiin hotelliin ja otettiin jääautomaateista jäitä ja "juotiin" niitä.
Joskus siivoojien kopit sattu oleen auki, sillon saatiin pöllittyä juotavia ja suklaata. Sekin oli aika hiippailua, tottakai respassa tiedettiin ja kameroista näki, siks meidän piti hiippailla todella näkymättöminä siellä et päästiin ees sisään ja ettei heti lennetty ulos. Mut kyl me se taito osattiin.
Samoin tiedettiin keskustan jokasen rappukäytävän koodi ja kaikki paikat minne pääs salaa yöks lämpimään.
Usein yöt oli sellasia et saatiin nukkuu vähän aikaa jossakin ja sit meidät huomattiin ja heitettiin ulos ja sit oltiin loppu yö pakkasessa.
Sosiaalityöntekijät teki tutkimustakin meistä katulapsista ja millasta meillä oli yöt siellä olla. He pukeutu lämpimästä je menivät porukalla kaupungin yöhön, kerjäsivät ohikulkijoilta rahaa ja kertoivat et ovat sossusta ja tekevät tutkimusta, saivat niin hyvin hiluja et istuivat pitseriassa yön pitsalla ja kaljalla. Ei me sellain eletty. Markan kerjäämiseen vois mennä tunti tai kaks. Ei meitä kukaan siel säälinyt eikä uskonnut vaiks ois ollut tosikin hätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti