Hyvää syntymäpäivää

Tänään on mun syntymäpäivä. Musta on kiva aina vähäsen juhlistaa, koska sillon muistaa, että oon täällä vielä, ei ole tarvinnut tappaa ketään, enkä oo tullut tapetuksi. Joskus tuntuu, että vähällä on ollut.

Muistan jokseenkin kerran, kun olin pillerispåäissäni tekstannut ja isotellut jollekin henkilölle, tästä tuli sit kova sanominen eräiden tahojen ja mun kesken. Mä kiistin koko textarin (en tiedä miks, mut mones muussakaan asias ei ollu sillon mitää järkee) ja tiettykin ihmiset tunsi mun numeron, joten en tajuu miks ees kiistin sen. Tästä kuiteskin mun sillosen mieheni bestis joka oli aika kovis, suuttui ja tuli jotakin uhitteleen meidän ovelle, mieheni ajo sen sitten kovin ottein veke sieltä, mut menetti siinä elämäsä aikasen bestiksen ja luottohenkilön. Mun takia ja mun valheiden.

Valehtelin sillon paljon muutrakin, tai jos suoraan sanotaan ni taisin elää vähän toisessa maailmassa, oli montaa eri sorttia mieliala ja masennus lääkettä päällänsä, sihen lisäks uni ja nukahtamislääkkeet ja rauhottavat ja tietty kaikki muut mitä sain sit muualta kun lääkäristä. Sihen aikaa tuli tehtyä ja sanottua plajon mitä toivoisin etten ois. En ollu ihan kartalla kuten sanotaan ;)

Pikkuhiljaa kun pääsin niistä ryyneistä eroon ja pärjäsin ilman ni en olekaan sen koommin suostunut enää ottamaan. Tähän masennukseen mulla on lääke, suht mieto eikä vaikuta persoonallisuuteen, käytökseen eikä väsytä, sosiaalisen tilanteen pelkonn mulle on tarjottu lääkettä mutten suostu enää ottamaan useampaa kerralaan koska niistä tulee kerta vähän hönöksi ja tulee niistä sivuoiretta ja kaikkee muutakin, pärjään kuiteskin täs omas pikku elämässäni näinkin ni mikas tuhraa mömmöstää päätään enempää kun o ihan pakko. Univaikeuksiakin on ajottain mutten huoli sihenkää lääkkeitä ja lääkärini on kyl ymmärtänyt mun pointin eikä se enää tarjookkaan mitään, koittaa vaan muutoin sit auttaa tilannetta muilla keinoin.


No, mitehän tää juttu nyt taas tänne lipes, synttäresitä mun piti kirjottaa ;D  No se ajatus katos jo.. anyway..

Tää kirjottaminen auttaa, en oo yhtään niin ahdistunut kun aiemmin kun on ollut paljon asiaa muttei ole tullut ulos suusta, tää on hyvä keino itse miettiä ja käydä läpi niit asioita, ja kai tää on sit jotain terapiaa, eihän ne oikeet terapeutitkaan mitään valmiita vastauksia ongelmiin ja asioihin anna vaan antaa ohjeita itse niit miettiä ja ratkasta, ja tää on just sitä. Näin ne asiat jotenkin menee tuol pääkopassa sit järjestykseen ja ehkä niiden miettimiselle joskus tulee loppu tai ainakin pitkiä taukoja <3