sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Mitä sitten...?

En oikeen tiedä miten mun pitäs suhtautua tähän blogiin, nyt kun tiedän, et ehkä mun ystävät, sukulaiset tai tutut saattaa lukee tätä?
Muuttuiko tai muuttuuko tän blogin luonne kun tiedän, etten kirjota enää vaan itselleni?

No, kuiteskin kirjotan tähän nyt yhen jutun kun tuli mieleen ja vähän naurattikin..
Mä taisin olla ite sit just 15 ja se poika oli 11, se oli varmasti Turun paras kuljettaja, ainakin mun ja mun kavereiden mielest. Missä vaan miten vaan ajettiin ni sen kyydis en pelännyt, koskaan ei niitattu.

Oli se niitannut autoja kyl, yks pääs lehteenkin. Lastenkotinsa eteen risteykseen veti puuhun rusettiin yhen Opel Mantan.. Mut oli se silti hyvä kuski.

Kerran oltiin mä se ja yks about mun ikäne jätkä taas hakemassa autoo. haluttiin mennä kaupungille ajeleen. Otettiin joku Toyota, tais olla HT Corolla, tää 11 vee (tai se tais olla jo 12 sillon heheheh!) oli niin lyhyt, et piti pöllii puhelinkiskasta luettelot sen perseen alle, et näyttäs vähä pidemmältä jos kytät tulis vastaan.

No ajeltiin kaupungilla ja muuallakin ja nähtiin kyttiäkin eikä kukaan pysäyttänyt, muuta kun vähä myöhemmin, kytät lähti perään ja me mentiin tietty karkuun!
Fiksuina nuorina tietty joku meistä ajatteli, että se menee niinkun leffoissakin, jos ajetaan yli kaupungin rajan ni kytät ei voi tulla peräs! No vääräs me raukat oltiin, peräs ne tuli ja  just kaupungin rajan tuntumassa oli vastassa toinehn auto joka alko kiilaan meitä pientareelle. Stopattiin sihen ja meitä takaa-ajanut kyttäauto törmäs meijän perseeseen, me törmättiin kiilaavaan kyttäautoon tietty.

Kallis lasku siitä oikeudes tuli ja maksettavax jäi myös kaks puhelinluetteloa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti