Vanhan ystävän tapaaminen

Tänään tapaan vanhan ystäväni eräässä lasten leikkipuistossa.

Oltiin molemmat eroamassa joskus reilu kymmenen vuotta sitten ja päätettiin että ystäväni muuttaa mun tykö rivitaloneliööni. Hänellä oli silloin kaksi kissaa, koira ja kaksi lasta.
Eihän siitä yhdessä asumisesta juuri mitään tullut ja muutettiinkin sitten kohta yhteen lähiöön naapureiksi.

Sihen aikaan mulla oli jo uus poikakaveri, yks vanha kamuni nuoruudestani ja tää tyyppi esitteli mut Extaasille.
Oikeestaan oltiin ryyppäämään menossa joihinkin autotallibileisiin ja yks toinen extuttu laittoi jotakin mun suuhuni ja sano et pidä kielen alla vaik maistuis pahalle. Se oli puolikas Extaasipilleri jonka kuuliaisena pidin kielen alla. Kai mä siinä kohtaa tajusin ettei mistään buranasta ollut kyse, mutten ymmärtänyt sanoa tai tehdä muutakaan.
Oon aina ollut kokeilunhaluinen ihminen ja uhkarohkea myöskin.



Hetkisen päästä alkokin tanssijalka vipattaa ja tuli niin perkeleen seksikäs olo. Siinä sit tanssiessa vähän kenen tahansa kanssa ja kiehnatessa ja suudellessa oli niin pirun hieno olo!
Ystäväni sanoi ettei hän ottais koskaan ja miks suutelen naisen kaa jne, mutta seuraavana viikonloppuna hän kokeili ensi kerran ja oli samantien koukussa siihen niinkun mäkin!

Pari viikonloppua menni Essujen kanssa ja sitten kohta niitä tarvittiin jo keskellä viikkoakin. Kohta essut ei enää toimineet ja jollakin sillosella tutulla olikin taskussa piriä ja sain siitä viivan. Se nousi hattuun kuin salama ja siitä tulikin seuraava lempiaine.

Poikakaveri vaihtui ja jossakin vaiheessa aineet myös. Kaiken bailaamisen keskellä kaipasin kait lepoa ja heroiinin astuessa kuvioihin olin löytänyt sen. Joskus oltiin päiväkausia sillosen kihlattuni kanssa sängyssä, yöpöydällä tuhkis ja "pakkipullo" (vesi pullo minne pruutattiin ruiskusta veripakit sen jälkeen kun oltiin töötätty kama suoneen) suihkussa tai syömässä ei jaksanut käydä, "notkui" vaan sängyssä ja harrasti seksiä.

Heroiini tekee olon NIIN rennoksi. Silmät menee väkisin umpeen ja olo on ku jossakin pumpulitaivaassa.
Mikään ei tunnu miltään, on vaan rento ja puolinukuksissa, ihan ku rakastunut uneen. Uneen mistä ei ois koskaan halunnut herätä!

Heroiinissa on se paska puoli, että sitä tarvii aina vaan lisää ja lisää ja hyvän olon saa ainoastaan sillon kun vetää melkein överit, eli yliannostuksen. Jos vetää vajarit, tarttee ottaa lisää, muutoin se ei tunnu miltään.


Mutta tänään. Tapaan siis ystäväni joka on pääsyt kans kuiville vuosia sitten. Tapasin hänet ekaa kertaa tänä kesänä sen jälkeen kun tiemme oli jostain syystä eronnut ja vierotushoidot käyty ja kaikki muu elämä siinä välillä.
Kumpikin oltiin huolissamme toisistamme ja siitä et oltiinko selvitty ja oltiinko selvinä kans. Onneks ollaan molemmat päästy siitä helvetistä pois!

Ystävälläni on nyt neljä lasta ja mulla kaks. Hänen vanhimmalla lapsellaan, joka on saman ikäinen kun munkin vanhimmainen, on aivoissa kasvain, jota ei voida poistaa. En pysty kuvailemaan kuin surulliseksi tuo tieto teki mut!
Mutta ei mulla ole oikeutta olla surullinen tai näyttää sitä ystävälleni. Hänen takiaan mun on oltava vahva ja tukea häntä, mun surulle ei ole tilaa eikä aikaa tässä! Se vielä puuttuis että hän joutuis oman surunsa keskellä lohduttamaan muitakin..

Tänään vietetään mukavaa ja aurinkoista päivää lastemme kanssa ja rupatellaan niitänäitä :)