mitä taakseen jättää sen edestään löytää, ainakin jos tarpeeksi ahkerasti etsii ;)

Koko ajan pyörii silmissä tää leffa, vaikkei se liity asiaan, muutakun Johnny Deppin ulkonäköön koko leffan ajan.

8 Vuotta

8 vuotta sitten tapasin kivan pojan. En ehtinyt tuntee häntä kun pienen hetken, mutta sen pienen hetken aikana meillä oli niin merkillinen kosminen yhteys, että tää tyyppi jäi mun mieleen ja vaikka multa poistettiin puhelimesta ja kaikkialta hänen yhteystiedot, oon koittanut siitä asti häntä etsiä.
Tapasin hänet siis katkolla. Hän oli siskonsa kans siellä heroiinista vierottumassa myös.
Mä karkasin sieltä katkolta ja lähin hänen ja hänen siskonsa matkaan, mutta mut haettiin kotiin sitten varmaan jo  seuraavana päivänä. Muistan ku istuttiin kylmässä syysy yössä yhen talon takapihalla penkillä ja katottiin tähtiä.

Mä oon koittanut etsiä häntä millon lähettämällä tv chattiin viestejä, millon internettiin, että tunteeko joku sen nimistä sieltä, mut koskaan en löytänyt, paitsi nyt viikonloppuna kun taas huvikseni katsoin että löytyiskö häntä tai siskoaan Facebookista ja kas kummaa; saman niminen tyttö oli siel ja kysyin, että onkohan sulla sen niminen veli ja tää vastas että on!
Nyt ollaan muutama sähköposti vaihdettu ja kummatkin on ollut 5-6 vuotta ilman heroiinia ja sitä rataa :)


Mulla on kyl ollut melkosia karkureissuja! Eilen tätä miettiessäni muistui mieleen toinen reissu kun karkasin kotoota (siis mieheni ja lapseni luota!) yhteen isoon kaupunkiin keskellä yötä. Lähettelin vaan tv chattiin viestejä tapani mukaan, rakastin niitä tv chatteja sillon, ja joku yhtä hullu jätkä vastas ja ajo sieltä pari sataa kilsaa tänne hakemaan mut sinne vaikkei oltu koskaan kuultukaan toisistamme emmekä tienneet toisistamme yhtään mitään. Olin siellä sit yön tai pari, vedettiin heroiinia eikä mitään muuta tapahtunut..
Olin niin nolo siitä(kin) reissusta kotosalla ja sossuunkin mkeni tietty tieto siitä ja mua harmitti että olin retkahtanut heroiiniin, vaikka olin jo ollut siitä irti, niin valehtelin sossuun ja kotiin ja kaikille, että olin yrittänyt heroiinilla itsemurhaa. Tosin se nyt ei varmaan ollut kauhean järkevää, mutta vaikutti sillon paremmalta selitykseltä kun se että äiti joka on selvä lähtee vaan maailmalle päiväks kahdeks kertomatta minne vetämään heroiinia!
Mieheni haki mut sieltä kotiin sitten..

Poliisiväijytys

Eilen tässä mun kotipihalla oli poliiseja ja muistui mieleen yks kerta kun poliisit pysäytti mut aseella osottaen.
En muista tarkalleen kenen kanssa ja missä reissussa oltiin mutta vedettiin ohibensoja ja ohibissejä eri huoltiksilta. Joku niistä oli sit soittanut poliisit tai varmaan ne kaikki, en mä' tiedä, mutta kaahatessa yhtä kaupungin laitaa pitkin menevää tietä oli siellä mutkassa yhtäkkiä poliisiautoja tienpoikki parkkeerattuna ja keskellä niitä oli poliisi osottaen aseella suoraan meidän suuntaan. Siinä kohtaa ei voinut muuta kun pysähtyä.

Meidät ratsattiin ja mun repusta löytyi pari "tiskipussia" eli suht tyhjää piripussia, poliisi kysy mitä niissä on ja sanoin että hevosenkiihotusainetta. Labraan ne lähti, ne pussit siis, mutta kai niissä oli tavaraa niin vähän ettei niistä koskaan saatu mitään tulosta, siispä mulle ei tullut silläkään kertaa huumausainerikosta :D

Paska ämmä

En tiedä miksi, mutta sillon kun olin lopettelemas narkkaamista ni petin tosi paljon mun sillosta poikaystävää.
Yks kerta pyysin sitä heittämään mut mun kaverin luo ja se vaati odotella siellä parkkiksella. En mä oikeesti mennyt sen mun kaverin luo vaan yhen tyypin tykö panemaan. Hoidettiin hommat siinä nopeesti ja sitten kipitin takas autolle ja valehtelin olleeni kehvilla likkakaverilla..

Autoja, autoja, autoja...

Kävin eilen nuorimmaiseni kanssa tuolla lähipaikkakunnalla retkellä, kotimatkalla ajettiin vanhimman lapseni isän kotikunnalla yhessä hiekkamontussa pulahtamassa ja muistui mieleeni kuinka monet kerrat sinnekin ollaan joku varastettu auto ajettu ja monena yönä taskulamppujen valossa käyty niitä purkamassa :D
Se oli aika varma piilopaikka, siellä oli sorateitä ja mettä polkuja niin paljon ettei niistä varmaan kukaan ole perillä ja metsän sisään sai hyvin auton niin syvälle, ettei poliisit, vaikka kävivätkin siellä aina kiertelemässä, koskaan löytäneet mitään sieltä!

Siellä on rässitty ja purettu jos vaikka mitä romuja ja vähemmän romuja. Käsipelillä purettu pellit, alusta, moottorit, putkistot, kaikki irto, käsipelillä nostettu takaluukkuunkin tai peräkjärryyn ja ajattu pois myytäväksi tai käytettäväksi, kovaa hommaa parin tyypin ja yhen tytön voimilla.

Kyllä siinä työkaluja oppi käyttään, vaikka pimeässä. Tosin mä oon osannut käyttää niitä jo ennekin, mutta eipähän menny sormi suuhun sitten siellä :P

Kyllä oon elämäni aikana niin merkillisissä paikoissa ollut reeraamassa autoja ja hankkimassa osia, ettei monikaan uskois, renkaat, tuulilasi, vanteet, soittimet ym oli ihan perus kamaa mitä oltiin melkeen joka yö hakemassa, mutta vaihdelaatikko, moottori, ym, etenkin jos oli tarpeen saada ne jostakin tietystä viritetystä menopelistä ni oli vähän erikoisempaa settiä, mut tuli sitäkin useampi kerta tehtyä.

Miten tytöstä tulee autovaras?

En mä ollut mikään villi lapsi tai häirikkö enkä muutenkaan sellanen josta vois olettaa tulevan isompana vaikeuksia

Mä olin normaali tyttö jolla oli normaali perhe.

Mä muistan erityisesti yhden kerran millon mun täti ja äiti haki mut satamasta kun tultiin just laivalta. Meillä oli tarkotus jatkaa jossakin kaverin luona vielä, mutta terminaalissa yhtäkkiä tätini nappas mua korvasta ja raahas mut väkisin autoon.
Se on ainoo kerta millon oon ajatellut, että joku on tosissaan, että kun mun täti sanoin, että nyt kakara autoon ja veti mun korvasta ni tiesin, et se ei päästä irti. Tajusin, että nyt on mentävä, vaikka harasinkin vastaan ja koitin rimpuilla irti ni autoon jouduin. Sellasen kurin mä oisin tarvinnut aina.
Ehkä mun äidillä ja isällä ois pitänyt olla enemmän lapsia niin silloin mä en ois ollut sellanen silmäterä..
Isäkin päästi aina arestista jos äiti ei ollut kotona, sanoi vaan ettei kerrota äidille ja tuu kotiin ennen äitiä..
Äidin arestia en varmaan ees noudattanut ja miks ois tarvinnutkaan, aikansa kun marisi ja kiukutteli niin siitä pääs pois kuitenkin.

Olin aika paljon yksinkin, meille tuli muutto uuteen lähiöön kesken seiskaluokan, äiti tais sillonkin olla kahdessa duunissa ja isä työnsä takia paljon poissa kotoa myös.
Enkä mä oo muutenkaan ikinä kuulunut mihinkään. Oon aina ollut se uus laps. Eka muutto ja ero kavereista tuli jo toka luokan jälkeen, kun jouduttiin pois meidän omistusasunnosta ja muuttamaan mun äidin äidin vintille.
Just kun olin saanut vakituiset ystävät, alkoi yläaste ja sitten tulikin muutto uuteen kotiin taas, ihan toiselle puolen kaupunkia.
Sain sentäs jäädä omaan kouluuni, tosin bussimatkat kesti ikuisuuden ja lisäks joutu viel kävelemään ihan sika kaukaa pysäkiltä kouluun. Parempi ois ollut vaihtaa samalla kouluakin..

Sitten tutustuinkin oman naapuruston lapsiin ja osa niistä oli aika epeleitä.
Meidän pihalla useimpien lasten vanhemmat oli juoppoja tai muutoin vaan välinpitämättömiä. Kaikki mun kaverit poltti tupakkaa ja uusien kaverien kautta tutustuin sit vieläkin hurjempiin tyyppeihin.

Siin oli kuvioissa kaikkea bensan haistelua, tai tolua se oli sihen aikaan, kun tolu viel "toimis", kaupasta varastelua, lintsaamista ynnä muuta. Yhen meidän pihalaisen pojan kavereissa oli sellasia jotka oli jo ollu vankilassa vaikka ne vasta oli 15v. Ne varasti autoja ja väänsi kipsoja ja kauppoja.

Jossakin vaiheessa mä aloin seurustella sellasen pojan kaa joka oli tuolta saaristosta kotosin ja sen kanssa tuli  tehtyä aika paljon kaikkea. Tiettykin se oli sille varmaan vähän pakon sanelema juttu, koska sinne kotiin oli niin pitkä matka, joten oli helpompi jäädä johonkin rappikseen nukkumaan ja varastaa kaupasta ruokaa, mä sitten taas vaan jäin sen seuraks ettei sen tarvinnut olla yksin.
Me oltiin aikamoinen pari, joka paikassa oltiin yhessä ja mä oppisin siltä miten auto varastetaan. Mä olin sillon siis 14 tai 15 vuotias.

Kohta mä sainkin jo ekan kuvani kyttikselle.. Siitä eteenpäin se olikin menoa sit useita vuosia. Voidaan oikeestaan sanoa, että täysin puhtaan pulmusen elämää kaikilla tavoilla olen elänyt vasta nyt kun erosin mun toisen lapseni isästä eli 5,5 vuotta sitten.
Se tekee niin paljon kun 20 vuotta rikollista elämää, koska oon nyt 34 vuotias ja aloitin sen 14 vuotiaana. Aikamoista, en ookkaan asiaa noin miettinyt saati laksenut :(

Täytyy sanoa, että seura jossa elää ja pyörii näyttäs olevan avainasemassa tässä, että onko rikollinen vaiko kunnollinen. Onneksi musta on tullut nyt kunnollinen, ehkä vähän liiankin tunnollinen, mutta mun tilanteessa siitä ei ole ollut mitään haittaa :)

Blogi

Mä oon miettinyt että jos siirtäisin tän blogin muualle. Mua on alkanut ahdistaa eikä huvita kirjottaa kun tiedän niin paljon läheisiä jotka lukee tätä...

Ja äidille tiedoks, ei, ei mua kiinnosta alkaa enää narkkaamaan enkä narkkaa parhaillaankaan. vaikka siitä kirjoitankin..

Ehkä se aika vaan jätti suurimmat jäljet. Lisäks se on nyt viimeisenä tapahtunut joten on hyvin muistissa vielä. Ja aikakin kait kultaa muistot, onhan aineissa kiva olla sillon kun menee hyvin, mut sillon kun menee huonosti ni menee niin huonosti etten toivois koskaan enää kokevani mitään sellasta!

Muistui mieleen, sillon kun vedin herskaa, niin yleensä laskuissa oli  niin kipee ja epätoivonen että ois myynyt vaikka mitä, että ois saanut lisää kamaa. Kerran sillosen jätkäkaverini kanssa muisteltiin, että oltiin kätketty kapula konia mun auton sivupaneeleihin tai jonnekin. Ajettiin yhen hiekkakuopan reunalle ja alettiin ettii. Halu löytää se oli niin suuri et epätoivoissamme ja refloissamme purettiin autosta kojelauta, ovipaneelit, irrotettiin penkit ja kaikki kun etittiin. Eihän sieltä mitään löytynyt kuiteskaan ja mulla oli kivut niin kovat että makasin hiekalla itkien kun en voinut liikkua enää.

En muista miten päästiin sieltä pois enkä muista saatiinko jostain hommattua kamaa sillä kertaa, sen vaan muistan et ne kivut oli ihan hirveet, se hiki ja kylmä ja tärinä ja vatsakipu ja ajatusten toimimattomuus, sekavuus ja kaikki, se oli kamalaa, nivelkipu, selkäkipu, kaikki kipu.

Mulle onkin jäänyt noi nivelkivut kyllä tolta ajalta mä luulen, sillä mul sattuu edelleen ajoittain nivelet samalla lailla kun refloissa. Se harmittaa.
jos en ois koskaan narkannut niin ei ne varmaan sattuis tänäpäivänäkään. Erityisesti jos nousee pientäkin lämpöä ne alkaa heti sattua, kosteella ilmalla ne sattuu, kuumalla, kylmällä ja välillä ihan muuten vaan. Arkinen muistutus mitä on tullut joskus tehtyä. Muistutus josta ei ehkä koskaan pääse eroon.