Tapasin hänet siis katkolla. Hän oli siskonsa kans siellä heroiinista vierottumassa myös.
Mä karkasin sieltä katkolta ja lähin hänen ja hänen siskonsa matkaan, mutta mut haettiin kotiin sitten varmaan jo seuraavana päivänä. Muistan ku istuttiin kylmässä syysy yössä yhen talon takapihalla penkillä ja katottiin tähtiä.
Mä oon koittanut etsiä häntä millon lähettämällä tv chattiin viestejä, millon internettiin, että tunteeko joku sen nimistä sieltä, mut koskaan en löytänyt, paitsi nyt viikonloppuna kun taas huvikseni katsoin että löytyiskö häntä tai siskoaan Facebookista ja kas kummaa; saman niminen tyttö oli siel ja kysyin, että onkohan sulla sen niminen veli ja tää vastas että on!
Nyt ollaan muutama sähköposti vaihdettu ja kummatkin on ollut 5-6 vuotta ilman heroiinia ja sitä rataa :)
Mulla on kyl ollut melkosia karkureissuja! Eilen tätä miettiessäni muistui mieleen toinen reissu kun karkasin kotoota (siis mieheni ja lapseni luota!) yhteen isoon kaupunkiin keskellä yötä. Lähettelin vaan tv chattiin viestejä tapani mukaan, rakastin niitä tv chatteja sillon, ja joku yhtä hullu jätkä vastas ja ajo sieltä pari sataa kilsaa tänne hakemaan mut sinne vaikkei oltu koskaan kuultukaan toisistamme emmekä tienneet toisistamme yhtään mitään. Olin siellä sit yön tai pari, vedettiin heroiinia eikä mitään muuta tapahtunut..
Olin niin nolo siitä(kin) reissusta kotosalla ja sossuunkin mkeni tietty tieto siitä ja mua harmitti että olin retkahtanut heroiiniin, vaikka olin jo ollut siitä irti, niin valehtelin sossuun ja kotiin ja kaikille, että olin yrittänyt heroiinilla itsemurhaa. Tosin se nyt ei varmaan ollut kauhean järkevää, mutta vaikutti sillon paremmalta selitykseltä kun se että äiti joka on selvä lähtee vaan maailmalle päiväks kahdeks kertomatta minne vetämään heroiinia!
Mieheni haki mut sieltä kotiin sitten..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti