Tunnen kun meillä ois täysin toisiimme sopivat palaset, arvot, ajatukset, virheet, kaikki.
Koen, että oon löytänyt kumppanin joka on samalla mun paras ystävä, tukipylväs, rakastaja.
Kaikki ihmisen tarvitsemat asiat yhdessä.
Mä koen voivani luottaa enemmän kun kehenkään ennen, koen että voin kertoa synkimmätkin pelot ja salaisuudet.
Tunnen että mut hyväksytään näin eikä mun tartte olla yhtään mitään muuta.
Se on hieno tunne.
Tuntuu kuin olisimme täydellinen pari.
Ei ainuttakaan ristiriitaa, ei kompromisseja, ei hälytyskelloja, ei mitään ongelmia, kaikki soljuu yhteen niinkuin meidät ois toisiamme varten tehty.
Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta ollaan oltu sitäkin tiiviimmin yhdessä. Oikeastaan käytännössähän me muutettiin yhteen jo ennen kun oltiin tapailtu edes kahtaa viikkoa ja se kaksi ekaakin viikkoa oltiin päivittäin yhdessä paria työstä johtuvaa välipäivää lukuunottamatta.
Mä oon ostanut uuden domainin. www.melancholic.photos . Se on näitä uusia kolmannen sukupolven domaineja ja ajattelin, että se soveltuu hyvin mun uuteen tyyliin tuoda kuvia mun sivuilla esille. Sen sijaan, että näyttäisin kaikista kategorioista kaikki kuvani oon nyt rajannut tiukemmin mitä katsoja näkee ja loput on piilossa. Mullahan on paljon ihan vaan lähiympäristön dokumentointitarkoituksissa kuvattuja kuvia siellä, mitkä ei ole todellakaan mitään näyttelykamaa ja sen takia miksi niitä pitäisi pitää niin selvästi esillä?
Nyt iski väsymys, jatketaan myöhemmin, moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti