Ei ookkaan pitkään aikaan huvittanut kirjotella tänne mitään..

Nyt aattelin vähän puol pakolla kirjottaa, muutoin voi jäädä koko kirjottelu, se ois aika ikävää, kirjottaminen on kummiskin selkeesti ollut isossa osassa mun itseni paranemisen kannalta.

Tässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, tänään on Propeller Galleryn avajaiset Taalintehtaalla, sinne meni kolme mun viimekesäisten näyttelyiden teosta

..ja muutamia design-löylymittareita myyntiin ja mun loput Wessasoittorasiat, ne on muuten päässyt julkisuuteenkin kahdesti, Iltalehteen ja sitten Voicen nettisivuille

Kamalasti on taas toimintaa tälle kesälle, alkaa painaa stressi niistä, onneks ei ite tartte olla fyysisesti paikalla kun kahdessa tapahtumassa, luulen, että jätän ne Salon iltatorit väliin tälläkin kesällä, ei vaan riitä nupissa viel virta niin moneen tapahtumaan mennä hengailemaan :(

Käväsin kuvaamassa Street Fighters Finlandin kuminpolttoa Alastarolla Radalle.com päivässä, se oli kivaa, on ne vaan mahtavia vekottimia, motskarit ja autot <3

Vähän kaipaan viel harjotusta liikkuvan kohteen kuvaamiseen pannaamalla, suljinaika oli nyt 1/80 ja osa kuvista on tarkkoja, loput ei :D Ne voi käydä kattoos täältä.

Koulut loppu eilen, mua jännitti millanen todistus pojalla tulee nyt kun sillä on ollut siihen ADHD:hen lääkitys ja se torkka olikin tosi hyvä, suurin osa rasteista oli siirtynyt yks pykälä paremmalle puolelle paitsi käsityö rasti oli 2 pykälää huonompi, mutta heil on ollut tekstiilikässää nytten, joten annettakoon se anteeksi ;)

On mun elämäs tapahtunut muitakin asioita, melkeen arveluttaa alkaa niistä kirjottamaan, koska useimmiten mun elämässä, heti kun kerron kuin onnellinen oon ja miks ni kaikki menee pieleen :(

Mut mä otan sen riskin nyt ja kirjotan kummiskin, koska oon NIIIIN onnellinen just nyt!! :D

Mä tapasin kivan tyypin, ja nyt me seurustellaan, ja mä oon niin rakastunut <3 

Tää on ihan niinku head over heels -feeling, en oo kyllä uskonut enää, että löytäisin ikinä ketään kehen voisin silleen oikeesti, syvästi, aidosti rakastuu. Mä oon luullut täs jo vuos kaudet, et mun rakkaudet on annettu ja kulutettu loppuun, sellasta ei musta enää irtoa kenellekään, että mä oon vaan särjetty sydäminen ihmisraunio jota ei enää saa korjattua.

Mut tää on ihan toisenlainen juttu! Musta tuntuu samaan aikaa kun oisin löytänyt itsestäni puuttuvan toisen puolen ja parhaan ystävän, meis on niin paljon samaa vaikka ollaan erilaisiakin, meil on paljon samoja mielenkiinnon kohteita kuten valokuvaus ja ollaan kummatkin villejä seikkailoijoita ja herkkiä sieluja.

Mua ei jännitä sen kanssa yhtään mikään, voin olla ihan just sellanen kun olen ja se tykkää musta silti. Ja se tykkää mun pojasta ja mun poika siitä, ne on jo hyvät kaverit <3 Ja se tykkää mun koirastakin :D

Me selvästi puhutaan samaa kieltä, me ollaan samanlaisia, me ollaan erilaiset samanlaiset :D

Ja sen kosketuksesta tuntee et se oikeesti tykkää musta. Se ei ole vaan mies joka haluaa nätin ja eloisan naisen itelleen siks vaan koska "mää haluan" tai "toi näyttää kivalta koristeelta mun olkkarissa" :D 

Meijän sieluilla on selvästi yhteinen sävelmä, ihan kun meijän sielujen rikkinäiset osaset ois sitä varten mennyt rikki, että nyt ne palaset sopii toistensa kans hyvin yhteen. 

Nyt mä oon oikeesti rakastunut. Samalla lailla tai enemmän kun aikoinaan mun tyttären isään. Ja me ollaan vasta tapailtu jotain viikon :D Ja me ollaan nähty oikeestaan joka päivä <3 

Mä kysyin mun pojalta, että onko ok jos äiti halaa tai pussaa tota tyyppiä, poika sano, että on se ok, poika ei ookkaan tainnut ikinä ennen nähä et äiti halaa tai pussaa ketään. 

Tää tuntuu erilaiselta ja oltiinkin koko perhe yhessä rannalla heti toisilla treffeillä ja ollaankin sen jälkeen oikeestaan aina oltu koko poppoo koossa aina kun ollaan nähty. 

Se näki mun kodinkin sotkusena, ajattelin, että pelästytetään nyt se heti sitten tiehensä, että en siivoo, kun en mä kesäsin muutenkaan siivoo, on niin kiirettä näyttelyiden ja puutarhan kans aina ettei sisällä paljon tuu oleskeltua, mut ei sitä haitannut pieni sotku. 

Me ollaan käyty uimas, me ollaan leivottu, me ollaan seikkailtu, ja vaan makoiltu, pojat on pelannut ja meil on ollut tosi rentoa ja viihtyisää, ei ole mitään stressiä mistään eikä kiire yhtään minnekään :)

Nyt on vihdoin ja viimein hyvä olla. Ihan vaan näin. Ei stressiä, ei tartte jännittää, ei paniikkia, ei kiirettä, ei mitään, kaikki on ihan saakelin perfect just nyt <3

Ja nyt kun mä olen hehkuttanut, ni ootetaan millon koko homma menee päin peetä :D

Tänään sen gallerian avajaisten jälkeen mennään Orijärven kautta kotiin

Meijän ajatus oli ryömiä sielt aidan alta ja uida tuolla, mut saa nähä onko lämmin päivä, kylmällä ei oikein taida viittii :D

Ja nyt mä lopetan, hej hej, meen tekemään jotakin ei-niin-hyödyllistä :D