lauantai 7. syyskuuta 2013

Huonoja uutisia..

Eilen aamulla olin vielä menossa viikonlopunviettoon ihanan ihmisen seurassa kauas kauas pois kotoa, mutta kauppareissulla viikonlopputarvikkeita ostaessani puhelin alkoi soimaan, otin luurin laukusta ja katsoin, että terveyskeskuksesta soitetaan, arvasin heti, että uutiset on huonoja, onhan mulla maanantaille aika, tulokset ois voinut kertoa sillon. 


Lääkärini sieltä soitti, kertoi, että yhdestä kokeesta oli huonoja uutisia.


Sairaus, minkä takia mä olen läpikäynyt äärimmäisen raskaan hoidon sairaalassa reilu 10 vuotta sitten, on uusinut. 


Henki lakkasi kulkemasta, rintaa puristi, jatkoin kauppalapussa lukevien tavaroiden etsimistä ja koriin laittamista vaikka samalla mietin jo, että perun viikonloppureissun, lopetan seurustelun tän miehen kanssa, kurkkua puristaa, itku alkaa tulla, kävelen kassalle ja lastaan ostokset kassiin ja kävelen autoon.


Saatuani auton oven kiinni kyyneleet tulee täysillä, laitan aurinkolasit päähän, itken hetken siinä parkkipaikalla, laitan viestin poikaystävälle, mutten pysty kirjoittamaan muuta kun, että on huonoja uutisia, käynnistän auton, bensavalo palaa, mietin ajanko riskillä 20km kotiin vai saisinko tankattua, päätän koittaa tankata koska valo syttyi jo tulomatkalla, lähden ajamaan, kyyneleet virtaa niin, että tietä on vaikeaa nähdä, ajan hiljaa, kurkkua puristaa. Tekstaan äidille, että peruu psykologiaikani, en pysty soittamaan.


Yli kymmenen tervettä vuotta. Sen ei pitänyt uusia. Olin täysin terve, näin mun annettiin ymmärtää. Vuosittaisilla kokeilla varmistettu. 10vuotis kokeen jälkeen sanottiin ettei tarvita kokeita enää, olin terve. Lopullisesti. Ikuisesti. Näin mun annettiin ymmärtää. Eilen elämä pysähtyi. Kotiin päästyäni itkin yhteen putkeen 6 tuntia. Peruin viikonloppureissun.


Toivon, että pääsen hoitoon uudestaan. Toivon, että elimistö kestää sen vielä. Toivon, että parannun. 








1 kommentti: