torstai 17. helmikuuta 2011

...joskus mä ikävöin mun vanhaa elämää niin että sydämeen sattuu monta päivää ja itkettää. Elämä nyt on liian tylsää. Oon pelkkä äiti, en mitään muuta.
Ennen mä olin mitä halusin. Nyt on vaan muistot..


Sillon joskus Lapissa.. Ai että oli ihanaa. Se oli elämäni seikkailu. Monta viikkoa reissussa.. Olin jotain 16 17 sillon. Lihapullia pilttiä ja muumilimsaa ruuaksi. Joka päivä ! Yötä päivää ajeltiin, nukuttiin millon missäkin. Voi kiesus, kyl se oli aikaa <3

Kristiinankaupungissa kerran, tais olla just sillä kuuluisalla reilun kuukauden reissulla, jotkut jäbät näytti keskaria meille autosta keskustassa. Seurattiin niitä niiden himaan asti ja siellä tuli jommankumman äiti kotiovesta pelastamaan poikaparkoja kun me hakattiin niiden auto paskaks sihen niiden silmien eteen ja pojat juoksi äidin helmoihin sisälle piiloon ! 

Sorkkarauta oli mun lempi ase sillon nuorena. Ai että sillä oli kiva lyödä. Kyllä sitä on saanut moni maistaa. Mun sorkkarautaa.

Sillä on hakattu ihmisiä ja esineitä, täysin tunteetta, kas ettei kukaan kuollut, onneksi! Lähellä oli kyl varmaan kerran. Sen kerran kun se äijä hakattiin, silläkin kertaa suutuin ihan pienestä, joku puoilijuoppo tuli pummaan röökiä tai mitä lie ja jätkät ei antanut ni se äijä alko kovistella ja veti mun jätkäkamua letistä, sillon kipasin autosta jerkun ja aloin mätkimään hulluna! Sihen se paska jäi makaamaan. Lehdestä luettiin myöhemmin että 7 tyyppiä oli hakannut sen, äijä oli nähnyt vähän harhoja..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti