maanantai 11. tammikuuta 2010

Sillon ku aloin liikkuu mun ekan lapsen isän kaa me ajeltiin paljon autoilla ja väännettiin mökkejä. Vietiin sielt kaikkee myytäväks kelpaavaa tai itselle kelpaavaa. Jossain hienois mökeis pidettiin bileitäkin. Kerran yks sammu yhteen sänkyyn röökin kans ja sen peitto sytty palamaan. Onnex joku ehti sihen ennen ku se palo kokonaan. Siis se peitto. ja se tyyppikin ois voinu palaa..


Sit kun mun eka laps oli jo syntynyt ja meil oli ihan sekoa touhua välillä. Siis ei lapsi ollut koskaan mukana eikä me kotona sekoiltu, mut kännis. Katottiin vähän liikaa Häjyt leffaa ja mentiin useampaan taloon kirveillä. Ikkunat ja ovet kaikki paskax vaan. Ne oli jotain velkaa tai vasikoita.. Kännissä ajettiin pisin maakuntaa musat täysillä kaikki autot täynnä porukkaa, kaikki vihasia. Ihan sairasta! Onnex ei koskaan käynyt mitenkään, ainakaan sivullisille.


Kyllähän niitä autoja pyörähti aina siellä sun täällä ja joskus loukattiinkin, mut ei mitään hirveen vakavaa.


"Naapuri porukasta" yks kuoli ku ajo ulos tieltä kännis. Se ei ollut mikään läheinen kaveri, mut oltiin välil pyöritty samois porukois.


Yks mun yhen exän paras kaveri kuoli yliannostukseen. Monia on kuollut kyl. Toisen exän veli kuoli köpiksessä. En tiä oliks se överi vai aivokasvain niinku jotku väittää..


Täs joku vuos sit kuoli yks joka oli yhes vaihees mulle läheinen kaveri, mut ei oltu enää tekemisis kun se kuoli. Ja yks lapsuuden kaveri kuoli monta vuotta sitte. Se oli tukehtunut omaa oksennuksees kait.
En tiä monikohan on kuollu kenest ei kukaa oo enää kuullu mitää..



Suurin osa on samalla polulla vieläkin. Linnas ja siviilis sekoilemas, sit taas linnas kunnes kuolee tai tapetaa. Tytöt pääsee kait helpommin tollasesta elämästä pois. Tulee lapsia tai muuten vaan kyllästyy tai järkiintyy. Moni jätkä ei tiedä et mitään muuta onkaan. Ne ei osaa elää tavallisen ihmisen arkea. Joillakin elämän kokemukset on ollut liian kovat ees yrittää elää selvinpäin. Menneisyys on liian raskas taakka kantaa. Joskus mustakin tuntuu niin.. Kumpa osais katsoo paremmin tulevaisuuteen ja antaa itselleen anteex omat virheet eikä kantaa niin paljon syyllisyyttä niistä.


Elämä vaan on.. joskus liikaakin.. pakko jotenkin koittaa rämpiä eteenpäin. Jos ei muuten ni lasten takia. Jos mul ei ois lapsia ja koiria ni mä en ois koskaan selvinnyt tähän päivään asti. Joskus tuntuu etten selviä huomiseen. Mut lasten takia on pakko. Lasten ja koirien.

1 kommentti:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=lY0CnkTgCHg&feature=related

    VastaaPoista