tiistai 12. tammikuuta 2010

Huonosta suhteesta huonoon suhteeseen. Sellanen on mun taival aina ollut. Kerran joku psykologi kysyi että miks mua kiinnostaa sellaset miehet, et onks mun isä ollut väkivaltainen, et yleensä naiset hakee isänsä kaltaista miestä.. No ei mun isä ollut väkivaltainen, vahva persoona kyl ja pelottavakin, hiljasen pelottava, isän suuttumus oli kylmäkausi. Yhden kerran muistan että se on käynyt muhun kiinni. Olin jotain 5v ehkä. Isä tuli kännis yöllä kotiin ja riiteli äidin kaa ja ne tappeli mun huoneessa ja itkin ja huusin jotain ja isä tarras mua kurkusta kii ja nosti ylös sämgystä ja paiskas lattialle ja huusi "Oo säkin nyt hiljaa siellä!" Se on ainoo kerta, mut pelottava, tosi pelottava. Ehkä se on jättänyt jäljet loppuelämään asti? Olenkohan niin herkkä ihminen, että yks kerta vois riittää?

Enää en suostu väkivaltaseen suhteeseen. Enkä minkään luuserin muijaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti