Jo kerran unohtuneet asiat tulee vaan mieleen pitkänkin ajan päästä

Sen jälkeen kun ex-mieheni oli pahoinpidellyt minut ja esikoiseni jouduin syömään Propral-nimistä lääkettä tärinään useita kuukausia.
Nukahtaminen oli ensimmäiset kaksi kuukautta lähes mahdotonta sydämen rytmihäiriöiden, kurkussa puristavan tunteen- ja tärinän takia.

Joskus vuosien päästä exä soitti mulle kerran ja kysyi puhelimessa, miten kehtasin ottaa häneltä oikeudessa korvauksia niin paljon? (Taidettiin lapseni kanssa saada yhteesä parin tonnin korvaukset.)

Miten kehtasin vaatia korvauksia siitä, että hän koittaa kuristaa minut kuoliaaksi 8 vuotiaan lapseni edessä ja paiskaa lapseni seinään, hajoitti oven sekä muuta irtaimistoa sekä repi korvakoruni korvistani ja rikkoi ne.

Miten kehtasin vaatia korvauksia siitä, että lapseni kulki usean vuoden ajan koulu matkansa peloissaan, nukkui vuosikausia vieressäni eikä uskaltanut olla yksin kotona.

Miten kehtasin vaatia korvauksia siitä, että itse elin pelossa useita vuosia ja viel edelleenkin, miten kehtasin vaatia korvauksia hajoitetusta omaisuudesta, miten kehtasin vaatia korvauksia traumasta, kivusta ja särystä.

Mitenhän kehtasin?

Helpolla! 

Yhtä helpolla kuin kehtasin ostaa hölmöt käsilaukku hälyyttimet ja virittää ne ikkunoihimme, koska lapseni pelkäsi että isi tulee yöllä ikkunasta tappamaan.

Vaikka eihän se helppoa ollut. 

Ei ole helppoa tehdä rikosilmoitusta rakastamastaan ihmisestä. 

Ei ole helppoa saada ystävien vihat. 

Ei ole helppoa joutua todistelemaan ja selittelemään kerta toisensa jälkeen miksi haluaa erota ja oliko pahoinpitely edes totta. 

Ei ole helppoa lähteä oikeuteen kertaamaan niitä asioita. 

Ei ole helppoa ryhtyä kahden lapsen ja kahden koiran yksinhuoltajaksi kun samaan aikaan sairastaa vaikeaa masennusta ja sosiaalistentilanteiden pelkoa. 

Ei ole helppoa kun matto vedetään alta ja luottamus petetään. 

Ei ole helppoa aloittaa koko elämä alusta vailla ystäviä. 

Ei ole helppoa tietoisesti muuttaa täysin elämänsä suuntaa ja alkaa rakentamaan parempaa huomista. 

Ei. Se ei ollut todellakaan helppoa. Se oli vaikeinta mitä olen koskaan elämässäni joutunut käymään läpi, ja hyvät hyssykät sentään, ne jotka minut tuntevat, tietävät, että olen käynyt läpi tooooodella sairaita ja karmaisevia asioita!

Mutta se oli myös viisainta ja ihaninta mitä olen koskaan tehnyt. Tein lapsilleni paremman tulevaisuuden. Tein itselleni paremman tulevaisuuden. Nyt on hyvä olla.