Milloin: Torstaina 21.11. klo 18 - 22
Missä: Cafe Fanny, Bulevardi 40 (Sinerbrychoffin puiston kyljessä, Bulevardin puolelta sisään)
Mitä: Ohjelmallinen ilta vain kutsutuille vieraille: Naisten Linjan ystäville, tukijoille ja uusille jäsenille – eli sinulle! Illan aikana on harvinainen tilaisuus kuulla kolmea persoonallista ja vaikuttavaa muusikkoa: Mirel Wagner, Aino Venna ja Katja Lampela esiintyvät – vain meille. Paikalla on myös muita taiteilijoita, jotka ovat toteuttaneet teoksia Naisten Linjan Jaa salaisuus –kampanjaan.
Mua jo jännittää, eilen soitti Naisten Linjan uusi PJ ja kysyi voiko kysyä multa tilausuudessa pari kysymysta haastattelutyylisesti ja hän myös kertoi mitä aikoo kysyä ja mun piti niihin valmistautua, mutta oon jo unohtanut mitä ne kysymykset olikaan :D Kai mä sitten taas jotain änkytän siellä :D
Mä haluun viedä Naisten Linjalle myös pienen lahjan, musta on ihanaa miten he ottivat mut mukaan tähän kampanjaan ja oon kokenut, että mukanaolosta on ollut mulle itsellekin toipumisessa hirmu paljon hyötyä.
Oon saanut perspektiiviä tapahtumiin ja ymmärtänyt, ettei kaikkeen aina voi tai jaksa itse vaikuttaa olosuhteiden vuoksi. Oon myös oppinut olemaan kantamatta päälläni niin painavaa syyllisyyden viittaa. Tajuan, että myöhäinenkin lähtö väkivaltaisesta parisuhteesta on parempi kuin ettei lähtisi milloinkaan.
Toipumisen tie on pitkä tie, vieläkin vanhin lapseni näkee painajaisia, nuorimmainen oirehtii monilla eri tavoilla vaikka tapahtuneesta on 8 ja puoli vuotta aikaa, itselläni luottaminen ihmisiin on todella vaikeaa, epäilen jatkuvasti jopa läheisteni motiiveja, odotan joka hetki milloin matto vedetään taas alta.
8 ja puoli vuotta käytännössä yksin. Tänä aikana olen parantanut itseni masennuksesta ja epäilen olleeni myös vahvasti läheisriippuvainen, enää en ole, mutta epäilen olevani sitoutumiskammoinen nykyään :D
Mun elämässä ei ole koskaan ollut missään asiassa mitään kultaista keskitietä, ei tässäkään, joko roikun kiinni epätoivoisesti tai työnnän kokonaan luotani, tosin nyt olen joutunut opettelemaan päästämään lähelle, pakottanut itseni luottamaan ja uskomaan sen mitä näen ja kuulen ja koitan pitää pelot ja epäilykset taka-alalla.
Mä en haluaisi kirjoittaa tätä seuraavaa lausetta tähän siitä syystä, että uskon jatkuvasti, että mikään suhde ei ole ikuinen ja on vain ajan kysymys milloin tämäkin loppuu, mutta pakotan itseni nyt kirjoittamaan tämän: Onneksi miesystäväni on hyvin ymmärtäväinen ja pitkämielinen eikä kiirehdi eikä painosta mua asioissa mitkä hän tietää mulle vaikeiksi, on suoranainen ihme, että mun elämään on sattunut noin mahtava ihminen <3
Pahoittelut muuten blogin lukijat ja kuvapankissa kuvia ihailemassa käyvät; olen joutunut pienentämään radikaalista kuvakokoa luvattoman kuvan markkinointikäytön takia :( Pahoitteluni, tiedän, että noin pientä kuvaa on ikävä tihrustaa, mutta sopivan kokoinen on näköjään helppo netistä varastaa omiin tarkoituksiinsa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti