Mä ajattelin aloittaa taas pitkästä aikaa blogin kirjoittamisen, tosin en tiedä mitä kirjoittaisin, jotenkin haluisin olla tukena muille joiden elämää rajottaa masennus tai muut psyykkiset tai fyysiset oireet. Mulla itsellä on masennuksen lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko ja ADD sekä hyperkineettinen häiriö, varmaan muitakin diagnooseja ois jos tutkituttais itsensä, tänä päivänä kun normaaliudellekin varmasti löytyy diagnoosi ;)
Mä sain masennusdiagnoosin varmaankin joskus vuoden 2000 paikkeilla ja sillon jäin kuntoustutuelle työelämästä. Mun masennukseen lienee monta syytä, ehkä geneetinen taipumus, ehkä lapsuuden/nuoruuden traumat, ehkä sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa sisältävä parisuhde tai ehkä jokin muu, kukapa sen tietää..
Mun masennukseen kokeiltiin kaikkia lääkkeitä mitä markkinoilta löytyy, joitakin yksitellen, joitakin päällekkäin niin että pahimmillaan vois olla neljääkin eri lääkettä päällekkäin. Mikään ei auttanut.
2005 mulle aloitettiin Cymbalta. Olin juuri päässyt irti 5 vuotta kestäneestä alistamisesta, kontrolloinnista, hakkaamisesta, uhkailemisesta, kiristämisestä, you name it. Ehkä lääke auttoi silloin, tai sitten ei. Vaikea sanoa, suhteesta selviämiseen meni useampia vuosia ja jatkuu edelleen. Vuosi sitten kuitenkin jätin tuon lääkkeen ja aloin voimaan paremmin. Ehkä sekin oli monen asian summa, maalle muutto, joka oli samalla uusi alku ja lopullinen irtirepäisy entisen elämän muistoista ja siitä asuinpaikasta missä kaikki paha sai alkunsa ja minne se päättyi.
Tällä hetkellä en käytä mitään reseptilääkettä sairauksiini, syön päivittäin D vitamiinia (100mikrogrammaa/vrk) Omega-3:a (3000mg /vrk josta EPA:a 540mg/vrk ja DHA:ta 360mg/vrk) ja Mäkikuismaa. Näillä määrillä vointi tuntuu hyvältä, mutta heti jos pudottaa annosta niin huomaa eron.
Mun molemmilla lapsilla on myös masennusdiagnoosit, poika 8v sai juuri tällä viikolla, lisäksi hän on kehityksestä jäljessä, ilmeisesti kaikkien traumaattisten asioiden takia mitä meille on elämässämme tapahtunut ja jatkuu edelleen. Tyttäreni nyt 16v sai masennusdiagnoosin viime vuonna. (Oman lapsen masennuksen kestäminen ei ole mikään helppo juttu. Muut sairaudet on "helppo parantaa", jos on jalka poikki, siihen laitetaan kipsi jne, mutta millä parannat masennuksen :'( )
Niin, mun piti oikeastaan kirjottaa valokuvista, eikä jaaritella masennuksesta :D
Mä en tiedä missä määrin mulle itselle valokuvaus on toiminut terapiana, mutta ammattilaiset on sitä mieltä, että näin on känyt ja hyvähän se vaan on.
Kamera onkin kulkenut mukana nuoruuden karkureissuilta aina vanhempana tehtyihin kuvausmatkoihin asti. Kamera on kiva kapistus. Mun mielestä asiasta kun asiasta pitää saada kuva, koska muisti on niin epäluotettava, mutta kuva ei valehtele, ainakaan ilman Photoshoppia ;)
Mä oon vasta nyt näinä kahdeksana vuotena kun oon elänyt itsenäistä elämää ilman parisuhdetta ja ilman ketään joka ois muokannut mua sellaiseksi kun on halunnut, oppinut olemaan kiitollinen kaikesta mitä mulle on tapahtunut. Jopa siitä että eräs exäni yritti tappaa mut vuonna 2005. Ilman sitä viimeistä väkivallantekoa en ois koskaan ehkä lähtenyt, en ainakaan ajoissa, vaikka myöhään tääkin oli, mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan. Siitä alko itsekasvun aika, aika jolloin opettelin tuntemaan kuka mä oikein olin ja mitä mä elämältä halusin.
Valokuvat on hyvä muisto ja muistutus. Valokuvat muistuttaa mitä me oltiin ennen ja miksi me ollaan nyt tultu. Kehistystä on tapahtunut ainakin mun kohdalla ja koko ajan parempaan suuntaan. Kaikki mitä on tapahtunut, oon tarvinnut, että oon saanut kasvaa tällaiseksi. Ilman niitä kamaliakin kokemuksia, mitkä saa jopa mun oman psykologin sekä perheterapeutinkin kyynelehtimään en ois tässä nyt, en ois tää vahva henkilö joka taistelee joka päivä lastensa hyvinvoinnin ja turvallisen kasvuympäristön puolesta, en ois tämä henkilö joka jaksaa olla iloinen vaikka vois surrakin jne.
Valokuvat on kuin päiväkirja.
Äh. Nyt mul katkes ajatus..
No kummiskin, mul on tietty myös Facebook sivu ja kotisivu, ne löytyy tuolta sivusta :)
Kivoja lukuhetkiä ja mä toivon että mun blogista ois apua masennuksen kanssa kamppaileville, vaikken mä täällä mitään järkevää kirjotakkaan.. :)
Laitetaan pari kuvaa lopuksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti