Ekan kurjan kokemuksen muistan ekaluokalta, mulla oli paikkakuntamme sillosella vaarallisimman lähiön nuorisotalolla koulun jälkeinen kerho. Kerran sinne tuli yks naapuripihan iso poika jahdaten mua ja heitti mua nyrkin kokoisilla kivillä. En tainnut mennä sinne kerhoon enää sen jälkeen. Sama poika jatkoi kiusaamistani ulkona tokaluokalle asti jolloin muutettiin muista syistä pois sieltä.
Seuraavassa asuinpaikassa sain olla melko rauhassa jonnekin viidennelle asti, jolloin pari poikaa alkoi kiusaamaan mua, toinen mm potkas mua discossa mahaan ja toinen kuristi kouluaikana koulu alueella.
Seiskaluokalla muutettiin sieltä pois takas sinne hurjaan lähiöön mutta eri kadulle. Siellä lähiön "jengiläiset" eli nuokkarilla hilluvat lapset ja nuoret alko kiusaamaan mua oikein urakalla. Useimmiten se oli uhkailua, mutta kerran sattui noin kymmenen nuoren porukka samaan aikaan mun pihalle ja kävivät siinä mun kimppuun. Yks niistä löi muutaman kerran mua kasvoihin ja sitten ihmettelivät kun en itkenyt tai juossut karkuun. Jäätysin vaan siihen. Yks poika ehdotti (hän muuten oli ekalla ja tokalla mun kans samalla luokalla, tosi kiva poika sillon, soitti pianoa erittäin hyvin, käytiin kerran koko luokan voimin hänen kotonaan kuuntelemassakin hänen soittamistaan), että tytöt riisuisivat multa paidan, että tissit näkyis. Onnex eivät tehneet sitä, se ois ollut äärimmäisen noloa :( Hetken ne siinä haukkui mutta kun seisoin vaan enkä välittänyt niin lähtivät sitten pois ja mä juoksin kotiin ja sisällä vasta tuli itku ja kauhea tärinä :'(
Mitä siinä sitten tekee, koko ajan sai elää pelossa, minnekään ei voinut mennä kavereiden kanssa kun niitä oli joka paikassa. Onneksi muutettiin sieltäkin pois ysiluokan aikana ja pääsin maalle. Kävin silti samaa koulua jonka olin seiskalla aloittanut sen asuinpaikan mukaan joka oli siis ala-asteelta yläasteelle, koulussa sain olla suht rauhassa vaikka ala-asteen kiusaajapoika olikin samalla luokalla ja tuli vielä samassa bussissakin, koska oli myös muuttanut sinne kurjaan lähiöön.
Mä aloin lintsaamaan. Ja hengaamaan kaupungilla muiden kaltaisteni lintsareiden kanssa. Sellasia nuoria ja lapsia tänäpäivänä sanotaan täällä meillä Hansalapsiksi. Siellä mua ei kukaan kiusannut.
Tutustuin eri lastenkotien lapsiin ja nuoriin ja aloin liikkua heidän kanssa. Kuljeskeltiin päivät ostoskeskuksissa ja kaupoissa ja kaupungilla. Yhden lastenkodin pari vanhempaa nuorta tyttöä alkoi vainoamaan mua ja uhkailemaan, aina jos näkevät tai kuulevat mun olleen jonkun heidän lastenkodissa asuvan nuoren kanssa liikeellä niin saisin turpaan. Taas sai alkaa pelätä. Mutta kaupungilla tutustuin myös nuoriin, jotka itse hakkasivat toisia nuoria. Ihan vaan huvikseen. Ja jos liikkusin heidän kanssa, niin menin itsekin siihen mukaan. Oli mukavaa tuntea olonsa kovaksi ja hakata joku heikompi.
17 vuotiaana aloin liikkua sellasessa rasistisessa porukassa ja sillon kaupungilla tehtiin paljon tyhmyyksiä. Hakattiin paljon porukkaa ja osallistuttiin kaikenmaailman joukkotyhmyyksiin. Onneksi sitä aikaa ei kestänyt kun vajaa kaks vuotta, mut sinä aikana ehtisin hankkia linnatuomion väkivaltaisuuksilla. Yhden kerran pahoinpideltiin poliisikin.
Nyt kun mietin niin luulen että kiusaaminen vaikutti aika paljon siihen , että lähdin tuollasiin väkivaltaisuuksiin yleensäkään mukaan ja nautin silloin niistä teoista mitä tein tuntematta vähääkään katumusta, ees kiinnijäätyäni. Jos mua ei ois koskaan kiusattu, niin oisinko ollut menemättä mukaan?
Tänäpäivänä kadun kyllä monia asioita mitä nuorena tein, mutta päivääkään en vaihtais pois. Uskon, että se väkivalta mitä tein ja mitä näin on tehnyt musta nyt hyvin empaattisen ja läheisrakkaan sekä eläinrakkaan ihmisen. Sellasen joka haluaa auttaa heikompiaan ja tarjota apuaan sellaiselle joka sitä kipeästi tarvitsee.
Postauksen loppu on todella koskettava.
VastaaPoistaEn itse tunne, tai edes tiedosta kenenkään omaavan samankaltaista nuoruutta kuin mitä sinä olet elänyt. Kuinka pitkiä aikoja olit linnassa ? Ovatko jotkut näistä ihmisistä (joiden kanssa olit nuorena rikollisena tekemisissä) edelleen elämässäsi ? Tunnetko heistä enään ketään ja jos tunnet, millaisia he nykypäivänä ovat ?
En ollut kauan, ekalla kertaa kait 1,5kk ja tokalla noin 3kk
VastaaPoistaKyllä noiden ihmisten kanssa tulee kuulumisia vaihdettua jos sattuu heihin törmäämään joskus, mutta oikeastaan ketään heistä ei kuulu mun nykyiseen ystäväpiiriini, joidenkin kanssa oon kaveri facebookissa.
Joistakuista tuli ihan kunnollisia ja menestyviä työelämässä mut useimmat työttömiä, sekakäyttäjiä, juoppoja, rikollisia, narkkeja ja jotkut kuolleet