Kiusallani vai?

Sieltä se menneisyys vaan kurkkii vaikka miten tahtois päästä eroon.. Vähän tuoreempaa kurjuutta tällä kertaa.. Nuorimmaiseni (6v) isä, jolle päihteet hieman enemmässä määrin maistui tai maistuu... Vahva epäilykseni on että maistuu taas, mutta minähän epäilenkin ihan kiusallani, en suinkaan siksi, että olisin huolissani olosuhteista minne lastani ollaan viemässä. Nuorimmaiseni pitäisi siis matkustaa isän äidin kanssa junalla toiselle puolen Suomea isää tapaamaan, isän äiti itse menee toiseen kyläpaikkaan, joten ei olisi "valvomassa".
Syy miksi epäilen isällä olevan taas huumeiden käyttöä on se, että hän, joka on selvillä ollessaan ehkä maailman paras isä, perui viime kertaisen tapaamisen vaikka oli ajanut autolla tänne kotipaikkakunnallemme asti tapaamaan lapsia. Hänellä ei ole ollut tapana perua, ennemminkin hän on aina (selvänä) tehnyt kaikkensa, että on voinut tavata ja ns tullut vaikka läpi harmaan kiven, eikä mitään tapaamis ongelmia olekaan ollut, muutakun pari vuotta sitten viimeksi, silloin olikin sama meininki kun nyttenkin eli tekstareihin ja puheluihin ei vastata, tapaamisia siirreltiin ja peruttiin jne kunnes viimeisenä kertana isän sisko toi lapseni kotiin kesken tapaamisen ja sainkin isän kaverilta tietoon, että piriä siellä vedetään täyspäiväsesti taas. Silloin(kaan) isä ei suostunut huumeseuloihin mutta hommas itselleen sitten hoitopaikan toiselta puolen Suomea ja sinne jäikin asumaan myös. Hoito onnistui sillä kertaa ja isä meni töihin ja toimitti huumeseulat ym ja tapaamiset pääsi taas käyntiin ja suijuivat tähän asti hyvin.

Nyt viime tapaamiskerralla isä sitten perui ja valehteli äidilleen, että minä peruin tapaamisen. Soitin isälle ja yhteen puheluun hän vastasi ja huusi sekavia mulle puhelimeen eikä ymmärtänyt vaikka väänsin rautalangasta että en kiellä häntä tapaamasta lapsiaan vaan hän voi tavata mutta silti hän halusi perua tapaamisen. Syy jäi mulle epäselväksi, samoin kun moni muu seikka siitä puhelusta. Vanhempi lapseni yritti myös saada kii häntä ja hänen naisystäväänsä joka entisenä nistinä on nykyinen huumehoitaja useassakin huumehoitolassa, kukaan ei ole sen koommin vastannut puheluihin eikä viesteihin.
Munkaan äidille eikä omalleen äidilleen isä vastannut..
Tästä heräs epäily, että ehkä hänelle päihteet vei taas voiton, kuka hullu nyt muuten ajaa montaa sataa kilsaa ja ehdoin tahdoin kieltäytyy sitten tapaamasta lastaan vaikka miten rukoilin puhelimessa, että tapaa nyt kun lapsi niin odottaa. Silti hän vietti koko viikonlopun kaupungissani, tiedä sitten millä asioilla..

No nyt kun yritän saada häntä antamaan huumeseulaa, että voisin turvallisin mielin päästää lapseni sinne hänen luokseen niin tuskimpa hän suostuu. Hänen äitinsä kanssa jutellessani sain vähän sen käsityksen, että siellä päässä on ajatus, että minä kiusallani niitä pyydän ja kiusallani häntä epäilen. Äiti tietty on sitä mieltä ettei mitään huumeen käyttöä nyt ole, eihän mullakaan ole :O
Viimeksikin äiti väitti poikansa olevan kunnossa, vaikka osottautuikin sitten että käytti. Eihän kukaan selvillä vesillä oleva nyt päihde hoitoon mene ja sitäpaitsi myönsi itsekin käytön jälkeen päin.

Tämä on mullekin niin vaikeaa. Paljon mieluummin eläisin ilman että tarttis tuollasista kantaa huolta ja huolen lisäksi elämään astuu mukaan pelko, jos hän käyttää niin kuvioon saattaa astua myös muut asiat, uhkailut tai todellinen väkivalta. Viime vuoden lopulla juuri jouduin hänen (ex?)ystävänsä väkivallan kohteeksi, kuka sanoo etteikö hän voisi järjestää minulle lisää sellasta tai jopa järjestää hengiltä?

No ei nyt mennä asioiden edelle kuitenkaan, mutta todellisuus on, että mulla on todella vahva tunne, että sielläpäässä ei mene nyt ihan niinkuin pitäisi ja koska isän äitikään ei ole paikanpäällä, että jos jotakin sattuu niin ottamassa 6 vuotiasta vastuulleen, niin minua suorastaan pelottaa päästää lapseni sinne. Ja miksi ei voisi antaa huumeseulaa mikäli ei ole mitään salattavaa?