Ammattirikollinen

Mä tässä just mietin, mikä ero on tavallisella rikollisella ja ammattirikollisella?
Molempien lasten isät taitaa olla ihan rikollisia ammatikseen, ainakin toinen on poliisin toimesta luokiteltu sellaiseksi ja myös järjestäytyneeksi sellaiseksi. En kyllä huomannu että se ois ollut kovinkaan järjestelmällinen ;)

Taparikollinen lienee sellanen joka rötöstelee vaan kun ei muutakaan osaa.. Mä oon varmaan ollut taparikollinen sillon pahimpaan aikaani? Taidan tuntea aika monta sellasta entisestä elämästäni, kuin myös sellasia jotka hankkii pääosan elinkustannuksistaan rikollisilla tavoilla. Liekö he sitten ammattirikollisia?

Täytyy sanoa, että vaikka rahattomana on suht paskamaista elää, kun joka sentti pitää laskea kaupassa ja miettiä mitkä asiat ostoslistasta jätetään tällä kertaa pois, niin kyllä tämä elämä voittaa rikollisen elämän ja rikollisen perheenjäsänenä elämisen :)

Jos ei muuten niin joka päivä, kun katson mun lapsia ja sitä miten "hienoja" ne on, niin olen onnellinen siitä että tajusin myöhään enkä millonkaan ottaa eron siitä elämästä. Pahimmassa tapauksessa mun tytär menis koulukavereidensa mukana röölaamassa, ryyppäämässä ja nyt viimesenä tempauksena ne olivat hakanneet jonkun samassa koulussa käyvän poijan sairaalaan. Luojan kiitos mun tytärtäni kiinnostaa enemmän manga sarjakuvat ja hiusten värjäys!
Kunpa onnistuisin poikani kanssa edes puoliksi yhtä hyvin.
Mun kaverin poika, joka on mun tyttöä hieman nuorempi, on jo vetänyt kännejä ja viimeks poliisit toi sen kotiin kun oli yrittänyt pölliä tupakkaa kaupasta :( Kun ystäväni kertoi tuon, niin kyllä mun sydämen valtas niin suuri kiitos siitä, että kyseessä ei ollut oma lapsi.

Omasta mielestäni olen liikaakin jo pilannut etenkin tyttäreni elämää, joten mä en katso että mulla on oikeutta elää enää niinkun itse haluan, mun ensisijainen tehtävä on huolehtia mun lapsille turvallinen ja mahdollisimman kunnollinen ja normaali kasvuympäristö ja sitten kun ovat muuttaneet pois kotoa voin elää niinkun tykkään.
Oma elämä, etenkin seuraelämä on vähän niinkun tauolla kunnes saan nuo tenavat riittävän isoiksi, en halua millään tavalla riskeerata tai horjuttaa meidän arkea ja kotia, kun tiedän miten kaikenlaiset jutut vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.

En ehkä oo kovin äidillinen ihminen, tunteiden osottaminen ja näyttäminen ei oo mun juttu, enkä osaa käydä henkeviä keskusteluita, mutta koitan olla läsnä sen mitä osaan. Ainakin olen kotona ja selvänä ja koitan olla kiinnostunut mitä lapseni tekevät ja ennen kaikkea pidän niillä yllä säännöt ja kuria, tosin se ei aina ole niin helppoa, mutta ainakin yritän parhaani :)