Valvotut yöt..

Yön hiljaset pihat, katuvalot, kaukaiset auton äänet, nastarenkaiden ropina, keltasena vilkkuvat liikennevalot..
Kaikki noi saa mut aina muistamaan piripäissä valvotut yöt.
Hiljasuus.
Housujen kahina hiljasessa kodissa kun rauhattomana kulkee ees taas..

Piriä pussissa, sen jälkeen klikissä, vähän vettä päälle ja hermostunutta sekottamista, jokanen hippunen pitää sulaa, sen jälkeen filtteri ja vedät sen ruiskuun, asetat neulan päähän ja laitat kiristyksen käsivarteen, etit suonen, tökkäät neulan sisään, vedät vähän pakkia ja tööttäät kaman sisään, lämmin henkäys ja pirin maku tulee suuhun, niskakarvat nousee pystyyn ja oot virtaa täys! Huh mikä fiilis, sydän hakkaa ja oot ku uus ihminen!

Värkkien pesu, keräät kamat veke ja jatkat ikkunoissa partioimista, kuuntelet ääniä, väijyt joka varjoa ja rasahdusta..

Seuraavana päivänä tai sitä seuraavana oot jo niin vainoharhanen etteä meet pisin lattioita ettei kytät tai kuka tahansa joka sua kyttää vaan nää sua..

Piripään elämää..

Säälittävää..

Onneks en elä niin enää!