Mietin mielessäni, että Luojalle kiitos, etten ole enää tossa kunnossa!
Mieleeni muistui heroiinin huuruisia hetkiä, kun olen itse nuokkunut jonkun luukun lattialla samassa kunnossa, viittää vaille tajuttomana. Eräänkin kerran menin "aamupalalle" ystäväni luo, olin juuri viettänyt tuntejä sairaalan ensiavussa, minne poikakaverini oli kiidätetty kun oli mennyt hieman hengettömän oloiseksi.
Kaverini jolta sain ohjeen syöttää niitä lääkkeitä poikakaverilleni, tuli myös ensiapuun katsomaan mikä on homman nimi ja hakemaan äitini auton minulta kun olin liian sekaisin ajaakseni itse.
Lääkärit komensivat meidät pois ja lainasin kaveriltani rahaa ja kävelin yhden ystäväni luokse hakemaan heroiini fiksiä.
Sainkin sieltä ihan hyvät töötit ja olinkin kanttuvei heti sen vedettyäni. Ystäväni kertoi, että olin puhellut päärynäjäätelöstä ja huudellut poikakaverini nimeä välillä. Heräsinkin siihen kun hän tuli myös ystäväni luokse.
Lääkärit olivat saaneet hänet hereille ja hän oli lähtenyt vetämään sairaalasta.
Loppu hyvin kaikki hyvin sillä kertaa, kerron joku kerta toisen yliannostun tarinan, missä jouduin elvyttämään erästä poikaystävääni ja hänen kaveriaan kun kumpikin vetivät överit samaan ikaan..